P
Pandora_80
Vieras
Hei! Tämä on ensimmäinen viesti tälle foorumille, mutta asiaa on sitäkin enemmän.
Olen 30v nainen, ns. periaatteessa hyvässä avioliitossa. Tuntuu, että aika moni ulkopuolinen kadehtii minua ja pitää miestäni lähes tulkoon unelma-aviomiehenä. Periaatteessa hän onkin, mutta... Onko vika minussa vai miten on, siihen kyselen mielipiteitä.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, josta naimisissa 5. Lapsia on kaksi. 3v 8kk poika ja 1v 7kk poika. Mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin ihan ok, mutta jotenkin vaan on tullut mitta täyteen:
1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa, toki sekin on ok. Yleensä olettaa, että se on ok kun menee muksujen kanssa ulos ja minä siivoan. "Jätä loput sit mulle..." Joopa-joo
2) Jos teemme toisinpäin, niin hoitaa kyllä hommat, mutta kylläpä se kestää.
3) Ammatiltaan opettaja ja suorittanut lisäopintojakin. Työssään hyvä ja työpaikalla pidetty ihminen, mutta ei omaa mitään kunnianhimoa. Itse ajattelen, että hän voisi olla esim. hyvä rehtori, mutta ei itse halua tuohon suuntaan...
4) Seksi nyt on mitä on, joskus jopa hyvää. Lähinnä silloin kun hän on kännissä (joka on harvinaista nykyään). Liian kiltti noissa hommissa, paitsi joskus harvoin. Tämä nyt ei ole ongelma sinällään.
5) Rasittavaa pikkuflirttia heittää hiukkasenkin kauniimmille naisille, jopa meidän naapurissa vuokralla asuvalle "teinitytölle" (21-22v) opiskelija.
6) Kotona ei mikään huumorimies, mutta ootappas kun ollaan jossain isoissa juhlissa esim. häissä. Aina ollaan varsinaisia seuramiehiä ja hauskuutetaan muita, etenkin muita naisia. Olis hauskaa kun tosta huumorista näkis vielä jotain puolia kotonakin...
No tommosta noin alkuun. Eli hyvä mies periaatteessa, mutta joku mättää. Kyllä mä häntä rakastan, mutta miten sais noita tiettyjä vikoja korjattua. Eniten mättää ehkä tuo kunnianhimottomuus ja sitten se, että kotona olla vaisuja mutta muissa sosiaalisissa tilanteissa niin seuramiestä, että huh huh. Tulee varmaan muutakin mieleen jos keskustelua viriää...
Olen 30v nainen, ns. periaatteessa hyvässä avioliitossa. Tuntuu, että aika moni ulkopuolinen kadehtii minua ja pitää miestäni lähes tulkoon unelma-aviomiehenä. Periaatteessa hän onkin, mutta... Onko vika minussa vai miten on, siihen kyselen mielipiteitä.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, josta naimisissa 5. Lapsia on kaksi. 3v 8kk poika ja 1v 7kk poika. Mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin ihan ok, mutta jotenkin vaan on tullut mitta täyteen:
1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa, toki sekin on ok. Yleensä olettaa, että se on ok kun menee muksujen kanssa ulos ja minä siivoan. "Jätä loput sit mulle..." Joopa-joo
2) Jos teemme toisinpäin, niin hoitaa kyllä hommat, mutta kylläpä se kestää.
3) Ammatiltaan opettaja ja suorittanut lisäopintojakin. Työssään hyvä ja työpaikalla pidetty ihminen, mutta ei omaa mitään kunnianhimoa. Itse ajattelen, että hän voisi olla esim. hyvä rehtori, mutta ei itse halua tuohon suuntaan...
4) Seksi nyt on mitä on, joskus jopa hyvää. Lähinnä silloin kun hän on kännissä (joka on harvinaista nykyään). Liian kiltti noissa hommissa, paitsi joskus harvoin. Tämä nyt ei ole ongelma sinällään.
5) Rasittavaa pikkuflirttia heittää hiukkasenkin kauniimmille naisille, jopa meidän naapurissa vuokralla asuvalle "teinitytölle" (21-22v) opiskelija.
6) Kotona ei mikään huumorimies, mutta ootappas kun ollaan jossain isoissa juhlissa esim. häissä. Aina ollaan varsinaisia seuramiehiä ja hauskuutetaan muita, etenkin muita naisia. Olis hauskaa kun tosta huumorista näkis vielä jotain puolia kotonakin...
No tommosta noin alkuun. Eli hyvä mies periaatteessa, mutta joku mättää. Kyllä mä häntä rakastan, mutta miten sais noita tiettyjä vikoja korjattua. Eniten mättää ehkä tuo kunnianhimottomuus ja sitten se, että kotona olla vaisuja mutta muissa sosiaalisissa tilanteissa niin seuramiestä, että huh huh. Tulee varmaan muutakin mieleen jos keskustelua viriää...