Hyvä, kiva mies=yh:n ja tämän lasten elättäjä?

[on se jännä]

Paljon kuulee tarinoita, että yh on löytänyt miehen eikä ole kertonut lapsista/lapsesta, kaikki menee hyvin ja mies on ihana ja fiksu. Sitten yh kertoo lapsesta ja mies lopettaa jutun, kun käy selväksi, mitä toinen haluaa. Ja siitä ei saisi edes järkyttyä, kun toinen kertoo omistavansa lapsen. Yleensä yh haluaa myös lapselle isäntapaisen, joka rahoittaa koko porukan elämistä, hoitaa lasta, elää mukisematta täysin lapsen ehdoilla ja mitä vielä. Sitten jos mies ei haluakaan lähteä vieraan lapsen isäksi ja kasvattajaksi, niin hän on heti huono ja törkeä, kylmä ihminen ja vastuuton.

ja joo, ei kaikissa tapauksissa, kärjistin nyt tahallani rajusti, mutta mun ystävien joukossa on ollut välillä juurikin tuollaista. En vaan voi joskus muuta kuin nauraa ja itkeä samaan aikaan. Mitä yh-äidit oikein olettavat, varsinkin jos on kyseessä nuori mies ja äidillä pieni lapsi.

 

[manna]

Hassua, ettei ole kertonut lapsista!
Itse olen niin ylpeä heistä, että kerroin heti!

 

[itse naimisissa]

Nuoret miehethän ovat juuri parhaita ja sopeutuvaisimpia. Mielestäni olisi parasta ensiksi esiintyä edukseen olemalla kaunis ja fiksu. Itsevarmasti luonnollisena asiana todeta sitten suhteen alkupuolella lapsenkin olemassa olosta. Kuka kestää alun, se jää.

 

[Emilyn]

Surullista on, jos vielä 2000-luvulla naiset hakevat itselleen elättäjää. Ja kyllähän monet lapsettomatkin miehen lompakon paksuutta katsovat parinvalinnassaan. Jos on lapsia hankkinut, pitäisi kyetä itsensä elättämään eikä hakea itselleen elättäjää. Olen huomannut, että on todella yleinen käsitys, että yh tarvitsisi itselleen elättäjää. Itse olen kahden lapsen yh, tällä hetkellä hoitovapaalla, sen jälkeen opiskelijana tai lähihoitajan töissä ja ihan hyvin ne rahat riittää elämiseen. Eipä sillä, tuskin se yleistys on ihan kaukaa haettua, että naiset haluaa puolisolta myös rahaa mutta niinpä nuo monet miehetkin rahoillaan leveilevät ja ottavat itselleen sellaisen rahanahneen akan.

Itse en tarvitse puolisoa, olen ajatellut että parisuhteilla kerkeän koko loppuelämäni ajan, jos on ketään keneen kiinnostus riittää, sitten kun lapset ovat isoja, ellei joku satu kävelemään joskus jossain vastaan sattumalta ja soljahtamaan elämääni sopivasti.

 

[vieras]

Surullista on, jos vielä 2000-luvulla naiset hakevat itselleen elättäjää. Ja kyllähän monet lapsettomatkin miehen lompakon paksuutta katsovat parinvalinnassaan. Jos on lapsia hankkinut, pitäisi kyetä itsensä elättämään eikä hakea itselleen elättäjää. Olen huomannut, että on todella yleinen käsitys, että yh tarvitsisi itselleen elättäjää. Itse olen kahden lapsen yh, tällä hetkellä hoitovapaalla, sen jälkeen opiskelijana tai lähihoitajan töissä ja ihan hyvin ne rahat riittää elämiseen. Eipä sillä, tuskin se yleistys on ihan kaukaa haettua, että naiset haluaa puolisolta myös rahaa mutta niinpä nuo monet miehetkin rahoillaan leveilevät ja ottavat itselleen sellaisen rahanahneen akan.

Itse en tarvitse puolisoa, olen ajatellut että parisuhteilla kerkeän koko loppuelämäni ajan, jos on ketään keneen kiinnostus riittää, sitten kun lapset ovat isoja, ellei joku satu kävelemään joskus jossain vastaan sattumalta ja soljahtamaan elämääni sopivasti.

ja surullista on jos vielä 2000 - luvulla miehet automaattisesti ajattelee että nainen hakee elättäjää itselleen ja lapsilaumalleen :headwall: näitä miehiä on aika paljon ja ehkäpä juuri sen vuoksi osa naisista on sen verran viisastunu ettei heti kerro olevansa äiti...

 

[minä]

en ainakaan etsi lapselleni isää-se hänellä on jo. Itselleni kaverin kyllä haluaisin, rahallisesti pärjään kyllä omillanikin. Ihmisissä on eroja, samoin kuin elämäntilanteissa.

 

[eiei]

Kyllähän se lapsen olemassaolo on aina jonkinasteinen järkytys, varsinkin jos ei ole ajoissa otettu puheeksi. Ei voi miestä syyttää siitä, ettei tahdo alkaa varaisiksi ja elättäjäksi, olla vastuussa vieraasta kersasta.

Mä tapailin yhdessä vaiheessa muuten ihanaa miestä, mutta hänellä oli kaksi pientä lasta, olivat isällään vuoroviikoin. Ei siitä vaan tullut mitään, en mä osannut, enkä edes ehkä halunnut, vaikka mies olikin ihana. Hän ei kyllä odottanut, että mä oisin elättänyt heidätMut en mä vain nähnyt sittenkään itseäni varaäitinä, mä olin vasta 26 ja opinnot menossa, ei voinut vähempää kiinnostaa viettää iltoja miehen lasten kanssa, miehen kanssa kyllä. Kyl mä oman lapsen haluan mieluummin.

 

[Scarlett O Harava]

Mun lapsella on isä enkä hänelle todellakaan kattele isää ja elättäjää. Miehen pitää kuitenkin hyväksyä se, että mulla se lapsi on eikä häntä jätetä sivuun.

Kyllä niistä lapsista pitää kertoa heti ja niin mä ainakin olen tehnyt. Tai no eipä ole paljon tarvinnut kertoa, kun mies on tämän voinut jo tietää etukäteen, kun en ole kuitenkaan mitenkään uppo-outojen kanssa seurustellut.

 

[ieras]

Minä olen yh ja aina kertonut heti lapsesta eikä kyllä koskaan kukaan mies ole sen takia perääntynyt. Ehkä siksi, että mä oon itsessään niin vetävä, että lapsista ei tarvitse tehdä tekosyytä

Enkä todellakaan hae elättäjää. Nyt olen parisuhteessa, ollut jo likimain 4 vuotta. Asutaan erikseen ja niin tullaan asumaankin. Eipä tule rahasta riitaa, kun molemmilla on omat tulot ja omat menot.

 

[mamma35]

mie kun tapasin nykyisen mieheni ni kerroin heti että miulla on lapsi ja hyväksyi sen ,mies tullee viel miun exänkin kans hyvin toimeen

 

[piprane ema]

Onneksi nykyinen mieheni tiesi, että lapset kuuluu "kauppaan" eikä tullut yllätyksiä =)
Ei mies myöskään mikään elättäjä ole, onhan niitä tuloja yh-llakin..

 

[mamma35]

itse mie itteni ja lapseni elätän ,ei mies elätä

 

[Pesky Pixie]

Mä en oikein edes ymmärrä ap:n pointtia. Itse en ole omien lapsien olemassaoloa koskaan keltään salannut, enkä käsitä miten se edes onnistuisi. Mitään elättäjää en tähän hae, mutta toki oletan, että on ihan itsestäänselvää, että me ollaan lapsien kanssa samaa porukkaa. Jos joku ei halua mun lapsia elämäänsä niin se on ihan OK, enkä häntä pidä törkeänä tai mitään, mutta eipä minuakaan silloin kyllä elämäänsä saa.

 

[Katherine Wheel]

No mä kyllä kertoisin heti lapsesta. Mutta en tekis mitään miehellä, joka ei olisi valmis osallistumaan meidän arkeen, myös lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen (varsinkin jos yhteen muutetaan) ja kyllä, myös rahallisesti.

 

[SeOlinMinä]

Mun lapsella on isä enkä hänelle todellakaan kattele isää ja elättäjää. Miehen pitää kuitenkin hyväksyä se, että mulla se lapsi on eikä häntä jätetä sivuun.

Kyllä niistä lapsista pitää kertoa heti ja niin mä ainakin olen tehnyt. Tai no eipä ole paljon tarvinnut kertoa, kun mies on tämän voinut jo tietää etukäteen, kun en ole kuitenkaan mitenkään uppo-outojen kanssa seurustellut.

Sama täällä, lapsella on isä joka on sen elämässä ja vaikka ei oliskaan en siltikään etsis mitään elättäjää itselle ja lapselle..

 

[mantelisuklaa]

Siis tosiaan - pitää olla jotain vialla tai väärät periaatteet, jos etsii lapselleen / lapsilleen pelkästään elättäjää... Kait sillä parisuhteella muutenkin joku merkitys on?? Itsekään en etsi itselleni sellaista, sillä jo parisuhteessa ollessanikin elätin lapseni ihan yksin ja hyvin ( itse asiassa paremminkin ) pärjätään edelleen!! Toki siinä vaiheessa, jos parisuhde etenee tasolle, että mies majailee / asuu yh:n luona, niin olishan se kivaa, että sillon osallistuisi huushollin kuluihin edes vähän, kun kerran niissä osallisena on, mutta lapsen kuluihin ei tarvitse osallistua... Isäksikään ei tarvitse ruveta, jos kerran lapsen oma isä on kuvioissa, eli tapaa / pitää lasta säännöllisesti. Voihan sitä roolimallina olla ja osallistua muuten lapsen elämään, jos MIES niin HALUAA, mutta yh:lla sitä ei ole mun mielestä oikeutta "vaatia" - jos näin voimakasta imaisua voi käyttää...

 

[hmm jaa]

No mä kyllä kertoisin heti lapsesta. Mutta en tekis mitään miehellä, joka ei olisi valmis osallistumaan meidän arkeen, myös lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen (varsinkin jos yhteen muutetaan) ja kyllä, myös rahallisesti.

No ohhoh... No entäs jos ette asuisi yhdessä, vaatisitko miestä elämään lapsiperheen arkea, teidän kanssa ja käyttäytymään kuin perheellinen?

 

[vieras]

Juu ei miehen tietenkään tarvitse mitenkään edes noteerata kumppanin lasta, vaikka saman katonkin alla asuttais. Sellasia toisten jätkien äpäriä!

On se miehillä helppoa. Omista kakaroista ei tarvitse välittää, eikä huolehtia ja vielä vähemmän muiden.

 

[TrueBlood]

Nykyinen mieheni tiesi esikoisestani heti alusta alkaen, eli jo esikoiseni syntymästä tiesi (n. 5 vuotta esikoiseni syntymän jälkeen alettiin seurustelemaan ja sitte muutettiinkin yhteen...). En ole katsellut meille elättäjää, koska paremmin tultais toimeen ilman toista aikuista taloudessa
Meillä menee raha-asiat hyvin kuitenkin. En odota, että mies panostaisi esikoiseeni, mutta sen hän tekee omasta, vapaasta tahdosta siinä missä panostaa omaan esikoiseensa.

 

[Emilyn]

No mä kyllä kertoisin heti lapsesta. Mutta en tekis mitään miehellä, joka ei olisi valmis osallistumaan meidän arkeen, myös lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen (varsinkin jos yhteen muutetaan) ja kyllä, myös rahallisesti.

No ohhoh... No entäs jos ette asuisi yhdessä, vaatisitko miestä elämään lapsiperheen arkea, teidän kanssa ja käyttäytymään kuin perheellinen?

Tässä ei niinkään ole kyse vaatimista, vaan tosiasiasta. Vaikka nyt vastailenkin mirenan puolesta.. omalta osaltani. En minä vaadi ketään elämään lapsiperheen arkea jne mutta käytännössä kanssani ei pidemmän päälle muuta vaihtoehtoa olisi, luonnollisestikaan koska itse elän lapsiperheen arkea lasteni kanssa silloin, kun he eivät ole isällään eli suurimman osan ajastani. Tiedän kyllä, ettei se montaakaan miestä houkuttele, joilla on vielä omat lapset hankkimatta koska en aio alkaa lisääntyä kenellekään ja useimmilla eronneilla "lapsellisilla" miehillä tuntuu olevan aina jotain selvittämättömiä juttuja exiensä kanssa, eikä minua taas kiinnosta suhteilu sellaisen tyypin kanssa.

Mutta siinäkin oli yksi niistä monista syistä, miksi olen sinkku(äiti)

 

[Emilyn]

Ja tuosta lapsesta kertomiseen, itse en mitenkään ilmoitusluontoisesti mainosta ihmisille olevani äiti, etenkään miehille jos heitä tuolla vapaalla tapaan koska se ei ole mielestäni oleellinen asia sillä en useimmista edes harkitsisi mitään parisuhdetta ja en usko, että itsekään olisin heidän tyyppiään loppupeleissä. Toki asia yleensä keskustelujen lomassa käy sittemmin ilmi, vaikeahan sitä muuten on selitellä miksei ole tavattavissa välillä moneen viikkoon. Tosin syksyllä vierähti muutama kuukausi ennen kuin eräälle miehelle selvisi että minulla on lapsia, sen jätin kyllä ihan tietoisesti kertomatta ja paljastui kun hän tuli ensimmäistä kertaa luokseni käymään (syöttötuolit jne) Eipä tuo ottanut neniinsä, koska kumpikaan ei mitään parisuhdetta ollut ajatellutkaan.

 

[rupikonna]

olen yllättynyt kuinka sinisilmäisiä ovat sekä miehet, että naiset, lapsi ja lapset eivät ole hetken ilo tai vaikeus vaan monen, monen vuode kovan touhun ja huoltamisen kohde, on ajateltava monen vuoden säteellä jaksamista ja kestämistä lapsien kanssa ja jos tulee yhteisiä lapsia , kokemuksesta tiedän , ajan mittaan tulevista kestämisvaikeuksista, siksi kehoitan kaikkia ensin tutkimaan ja ajattelemaan järjen kanssa mihin souviin alkaa, eikä lankea alkuhuumaan ja vaihteluvuuteen, miettikää kaksi kertaa mitä teette