hyvä kirjoitus isovanhemmuudesta tämän päivän hesarissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja har maa na
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja seuraavaksi taitaa tulla itkupuhelu siitä, miksi emme nyt voisi antaa heille edes yhtä lapsenlasta, eihän siitä olisi edes vaivaa ja eihän se vaikuttaisi meidän elämään edes mitenkään. Mihin katekoriaan minun vanhempani sitten kuuluisivat?
 
"Olet isovanhemmuuden kohtuukäyttäjä.
Isovanhemmat hoitavat lapsiasi jonkin verran. Hoitomäärät eivät todennäköisesti kuormita isovanhempia liikaa, eikä asia ilmeisesti aiheuta ristiriitoja sukupolvien välillä."

...ja isovanhemmat hoitavat lapsiani useammin kuin kerran viikossa ja enemmän kuin muita lapsenlapsia (tällä hetkellä).
 
Luojan kiitos. Lapset ovat kasvaneet sen verran isoiksi, että ei tarvitse anella enää keneltäkään apua! Kolmea isovanhempaa ei kiinnosta(nut) yhtään kun on työ, alkoholi ja "oma elämä" . Neljättä isovanhempaa ei voinut kuormittaa liikaa. Hän kyllä osallistui, mutta ajatuksella "jos ei tule muuta..." Eli vaikka olisi sopinut kuinka hyvissä ajoin, joutui olemaan epävarmuudessa. Se "joku muu" tuntui olevan etusijalla.
 
"Isovanhemmilla ei ole isoa roolia lastesi hoidossa.


Isovanhemmat eivät ole kovin tiiviisti läsnä lastesi elämässä. He saattavat asua kaukana tai eivät muusta syystä osallistu kovin paljon lastenhoitoon. Jos koet tilanteen ongelmaksi, siitä kannattaisi keskustella isovanhempien kanssa. "

Hassu tulos, siinä mielessä että isovanhemmat hoitavat lastamme viikottain ja näin vastasinkin :D tosin meillä se lähtee aina isovanhempien toiveesta, hyvin harvoin itse pyydämme lastenhoitoapua ja silloinkin lyhytaikaista.
 
Usein sanotaan, että isovanhemmilla on oikeus lapsenlapsiin mutta ei kuitenkaan mitään velvollisuuksia heitä kohtaan. Mielestäni jos on oikeuksia on aina velvollisuuksia. Ei se nyt niin mene, että isovanhemmuus on vain sitä mitä he itse päättävät. Mielestäni tärkein on, että lapsilla on oikeus isovanhempiin (jos he ovat kuosisaa).
 
Hänen mielestään vanhempien menettelyllä on ollut vaikutusta hänen lapsilukuunsa.

"Olen miettinyt, että varmaan minulla olisi enemmän kuin yksi lapsi, jos olisin joskus saanut isovanhemmilta apua. Isovanhempien pitäisi auttaa lapsia ja lastenlapsia, varsinkin jos asuvat lähellä ja ovat hyvässä kunnossa."

Noin valittaa joku Hesarin jutussa, huh huh. Kyllähän siinä kulkee raja että lapsia pitää tehdä vain sen verran kun on valmis ja kykenee itse hoitamaan. Toki on hyvä että isovanhemmat auttavat. Mutta ei voi laskea pärjäämistä lasten kanssa heidän varaansa, entäs jos isovanhemmat vaikka ajavat kolarin ja kuolevat.
 
"Moni tuntuu mieltävän vanhemman roolin siten, että tämä on joku ohjeistamispäällikkö, jonka navan ja lapsukaisen ympärillä koko universumi pyörii. Apua pitäisi saada milloin yhteiskunnalta ja milloin isovanhemmilta ja tietenkin ilmaiseksi. Vastaavasti avun tulee tulla yksinomaan vanhemman omilla ehdoilla, kukaan muu ei voi ottaa kantaa siihen, mitä meidän pikku piltti voi syödä ja miten hänet pitää muutenkaan kasvattaa. Älytöntä."

Lainaus Hesarin mielipidepalstalta. Tuohon ei voi sanoa kuin Aamen.
 
Hänen mielestään vanhempien menettelyllä on ollut vaikutusta hänen lapsilukuunsa.

"Olen miettinyt, että varmaan minulla olisi enemmän kuin yksi lapsi, jos olisin joskus saanut isovanhemmilta apua. Isovanhempien pitäisi auttaa lapsia ja lastenlapsia, varsinkin jos asuvat lähellä ja ovat hyvässä kunnossa."

Noin valittaa joku Hesarin jutussa, huh huh. Kyllähän siinä kulkee raja että lapsia pitää tehdä vain sen verran kun on valmis ja kykenee itse hoitamaan. Toki on hyvä että isovanhemmat auttavat. Mutta ei voi laskea pärjäämistä lasten kanssa heidän varaansa, entäs jos isovanhemmat vaikka ajavat kolarin ja kuolevat.

Onhan näitä joiden lapsia isovanhemmat hoitaa mahdollisimman paljon ja vanhemmat sitten pukkaa uutta tulemaan. lapset on yksi toisensa jälkeen sysätty isovanhempien vastuulle.
 
"Isovanhemmilla ei ole isoa roolia lastesi hoidossa.


Isovanhemmat eivät ole kovin tiiviisti läsnä lastesi elämässä. He saattavat asua kaukana tai eivät muusta syystä osallistu kovin paljon lastenhoitoon. Jos koet tilanteen ongelmaksi, siitä kannattaisi keskustella isovanhempien kanssa. "

Hassu tulos, siinä mielessä että isovanhemmat hoitavat lastamme viikottain ja näin vastasinkin :D tosin meillä se lähtee aina isovanhempien toiveesta, hyvin harvoin itse pyydämme lastenhoitoapua ja silloinkin lyhytaikaista.

Hassu tulos minustakin. Meillä isovanhemmat eivät hoida lapsia useinkaan, mutta me kylästelemme paljon puolin ja toisin - ja pidämme yhteyttä muutenkin paljon myös kaukana asuviin isovanhempiin. Se ei kuitenkaan näytä merkkaavaan tuohon isovanhempien läsnäoloon lasten elämässä.

Ja mun lapsilla on erittäin läheiset välit molempiin isovanhempiin, vaikka toiset asuvat yli 2000 km päässä :) vois sanoa, että läheisemmät välit on mun lapsilla, kuin siskoni lapsilla, jotka ovat jatkuvati siellä olleet hoidossa pienempinä ja asuvat muutaman km päässä.
 
Onko tässäkin jokin kilpailu menossa? Kenen lapsi saa eniten hoitoa ja kenellä on läheisimmät välit ja kuka on rakkain? Siinähän se menee elämä kilpaillessa eri areenoilla.
 
Hänen mielestään vanhempien menettelyllä on ollut vaikutusta hänen lapsilukuunsa.

"Olen miettinyt, että varmaan minulla olisi enemmän kuin yksi lapsi, jos olisin joskus saanut isovanhemmilta apua. Isovanhempien pitäisi auttaa lapsia ja lastenlapsia, varsinkin jos asuvat lähellä ja ovat hyvässä kunnossa."

Noin valittaa joku Hesarin jutussa, huh huh. Kyllähän siinä kulkee raja että lapsia pitää tehdä vain sen verran kun on valmis ja kykenee itse hoitamaan. Toki on hyvä että isovanhemmat auttavat. Mutta ei voi laskea pärjäämistä lasten kanssa heidän varaansa, entäs jos isovanhemmat vaikka ajavat kolarin ja kuolevat.

Ilmiö on ihan looginen, jos saa apua arkeen niin jaksaa paremmin. Meillä on yksi lapsi, isovanhempien terveys ei riitä lastenlasten hoitoapuna oloon.

Tutkimus: Kun isovanhemmat auttavat lastenhoidossa, perheet hankkivat herkemmin lisää lapsia

Tutkimus: Kun isovanhemmat auttavat lastenhoidossa, perheet hankkivat herkemmin lisää lapsia - Perhe - Kotimaa - Helsingin Sanomat
 
Kultuureissa, joissa isovanhemmat kantavat vastuura lapsenlapsistaa pätee myös yksi "lainalaisuus" joka meillä ei kovin usein päde. Meinaan se että aikuinen lapsi huolehtii samalla vanhemmistaan. Niin taloudellisesti kuin käytännössä.

Eli kun aletaan puhua isovanhempien velvollisuuksista, muistakaapa omat velvollisuutenne myös isovanhempia kohtaa. Ei se niin mene että jos muutoin oletatte isovanhempien olevan teille "huolettomia" -eli itsenäisiä ja omaa elämäänsä eläviä....että voitte kuitenkin lastenlasten kohdalla määrittää miten he elävät.
 
Kultuureissa, joissa isovanhemmat kantavat vastuura lapsenlapsistaa pätee myös yksi "lainalaisuus" joka meillä ei kovin usein päde. Meinaan se että aikuinen lapsi huolehtii samalla vanhemmistaan. Niin taloudellisesti kuin käytännössä.

Eli kun aletaan puhua isovanhempien velvollisuuksista, muistakaapa omat velvollisuutenne myös isovanhempia kohtaa. Ei se niin mene että jos muutoin oletatte isovanhempien olevan teille "huolettomia" -eli itsenäisiä ja omaa elämäänsä eläviä....että voitte kuitenkin lastenlasten kohdalla määrittää miten he elävät.

Niin totta.
 
En ole okein ymmärtänyt näitä ongelmia, kyllä omat vanhempani osaavat sanoa että ei käy hoito tai sitten käy. Näin yksinkertaista se on, kenenkään ei tarvitse kiukutella kun voi suoraankin sanoa.
 
Eipä tarvitse kilpailla kun yksi isovanhempi ilmoitti heti "ilo uutisen" kuultuaan itsepähän kakarasi hoidat , ja niin olen hoitanut.
Nyt kun lapsista nuorinkin jo koulu ikäinen valittaa isovanhempi kuinka meidän lapset ei osoita kiinnostusta häntä kohtaan kun hän joskus käy meillä kylässä, hmm miksiköhän heitä ei kiinnosta?
Vaikea se on kotona pakottaakaan lasta istumaan sohvalle mummon vierailun ajaksi hiljaa paikoilleen.
Tämän mummon motto ollut aina lapset on kivoja kunhan he ei näy tai etenkään kuulu.

Toinen isovanhempi asuu kaukana ja on vanha, kerran oli meillä lasten kanssa kun kävimme kaupassa ja se ei oikein sujunut vaikka lapset on jo koulu ikäisiä.
Lapset koetti saada mummoa innostumaan lukemaan satukirjaa (nuorin ei vielä osannut lukea),
ei mummo jaksa kun telkkarista tulee kiva ohjelma.
Lapset koeti näyttää koulupiirustuksia, älkää häiritkö mummoa katson televisiota.

Että koeta tässä sitten olla vanhempi kuin isovanhemman korvike lapsille kun meillä ei ole kuin nuo 2 isovanhempaa elossa ja jos heitä ei kiinnosta olla lapsen elämässä.
Toista ei kiinnosta muuta kuin kehua muilla monta lapsenlasta hänellä on ja toinen on nenä kiinni telkkarissa sillä saattaahan siltä nyt joku näkemätön ohjelma mennä sivu suun.
 
Miten kukaan voi sanoa, että lasten pitäisi olla taloudellisesti vastuussa vanhemmistaan!? Miksi minun tulisi olla saamattomista vanhemmistani jotenkin taloudellisesti vastuussa? Heillä on ollut koko elämä aikaa tehdä itse asioilleen jotain ja nostaa elkettään suuremmaksi, aika turha tulla lapsilleen ruikuttamaan että he olisivat vastuussa tällaisesta. En saanut heiltä taloudellista apua muuttaessani kotoa enkä silloin kun lapsia syntyi muunlaista apua kyllä, kuten minäkin olen valmis sinne antamaan ja olen antanutkin. Todella järkyttävä ajatusmaailma että Suomessa missä meillä on niin hyvät mahdollisuudet, pitäisi lasten ottaa taloudellinen vastuu vanhemmistaan. Itse ainakin koen, että olen itse vastuussa eläkkeistäni. Lastenhoidossa autan ehdottomasti lapsiani ja sanon kyllä ei jos ei käy, ei tule tällaista ihme marttyyrikiistaa ainakaan lasten kanssa. Minusta lapsia kuuluu myös auttaa taloudellisesti, jopa köyhempi vanhempi kykenee siihen pienessä määrin jos suunnittelee yhtään.
 
[QUOTE="hjkl";30562097]Miten kukaan voi sanoa, että lasten pitäisi olla taloudellisesti vastuussa vanhemmistaan!? Miksi minun tulisi olla saamattomista vanhemmistani jotenkin taloudellisesti vastuussa? Heillä on ollut koko elämä aikaa tehdä itse asioilleen jotain ja nostaa elkettään suuremmaksi, aika turha tulla lapsilleen ruikuttamaan että he olisivat vastuussa tällaisesta. En saanut heiltä taloudellista apua muuttaessani kotoa enkä silloin kun lapsia syntyi muunlaista apua kyllä, kuten minäkin olen valmis sinne antamaan ja olen antanutkin. Todella järkyttävä ajatusmaailma että Suomessa missä meillä on niin hyvät mahdollisuudet, pitäisi lasten ottaa taloudellinen vastuu vanhemmistaan. Itse ainakin koen, että olen itse vastuussa eläkkeistäni. Lastenhoidossa autan ehdottomasti lapsiani ja sanon kyllä ei jos ei käy, ei tule tällaista ihme marttyyrikiistaa ainakaan lasten kanssa. Minusta lapsia kuuluu myös auttaa taloudellisesti, jopa köyhempi vanhempi kykenee siihen pienessä määrin jos suunnittelee yhtään.[/QUOTE]

Jopas joku kolahti! Tässä ketjussa on tasan tuo yksi kirjoitus (jonka kanssa olin itsekin samaa mieltä), jossa vain todettiin tuo lainalaisuus, että kulttuureissa joissa vanhempi sukupolvi ottaa vastuuta lapsenlapsistaankin, myös nuoremmat sukupolvet ottavat vastuuta ikääntyvistään.

On eri asia auttaa, jos siihen kykenee, kuin ottaa vastuuta. Tämä ehkä meni sinulta jotenkin ohi? Vai tunnetko jotain suurenmoista syyllisyyttä jostain mitä et ole tehnyt ja mitä omasta mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Koska millään muulla tavalla en voi tuota purkausta ymmärtää, aiemman ketjun perusteella.
 
Jopas joku kolahti! Tässä ketjussa on tasan tuo yksi kirjoitus (jonka kanssa olin itsekin samaa mieltä), jossa vain todettiin tuo lainalaisuus, että kulttuureissa joissa vanhempi sukupolvi ottaa vastuuta lapsenlapsistaankin, myös nuoremmat sukupolvet ottavat vastuuta ikääntyvistään.

On eri asia auttaa, jos siihen kykenee, kuin ottaa vastuuta. Tämä ehkä meni sinulta jotenkin ohi? Vai tunnetko jotain suurenmoista syyllisyyttä jostain mitä et ole tehnyt ja mitä omasta mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Koska millään muulla tavalla en voi tuota purkausta ymmärtää, aiemman ketjun perusteella.

Tuo teksti oli aika liibalaabaa muuten, mutta sieltä pompsahti tuollainen älytön ajatus esille. Mikään ei saisi pistää silmään siis? Vanhempani eivät ole vielä vanhoja, eli ei varsinaisesti kolahtanut. Eivät kyllä onneksi oletakaan, että aikuinen lapsi olisi vastuussa aikuisten vanhempiensa raha-asioista. Jos jotain yllättävää tapahtuisi, talo palaisi tai muuta niin sitten tottakai ihan eri asia.
 
Tuo teksti oli aika liibalaabaa muuten, mutta sieltä pompsahti tuollainen älytön ajatus esille. Mikään ei saisi pistää silmään siis? Vanhempani eivät ole vielä vanhoja, eli ei varsinaisesti kolahtanut. Eivät kyllä onneksi oletakaan, että aikuinen lapsi olisi vastuussa aikuisten vanhempiensa raha-asioista. Jos jotain yllättävää tapahtuisi, talo palaisi tai muuta niin sitten tottakai ihan eri asia.

No harva täällä olettaa tässä maassa mitään sellaista. Sen sijaan näyttää esiintyvän sellaisia nuoria vanhempia, joiden mielestä vanhempien pitäisi uhrata sekä rahansa että aikansa heidän perheelleen ja lapsenlapsille aivan ohittaen omat tarpeensa.

Näin jos esimerkiksi mummi tekee vihdoin perheestään eroon päästyään tiliä saavuttaakseen edes jonkintasoisen eläkkeen (hoiti ehkä lapsia kotona jonkin aikaa, tai sovitteli ainakin työtään, mahdollisuuksiaan yms.) ja on luonnollisesti kovasti sidoksissa töihinsä mummina ollessaan, väsynytkin töistään (kun ne vanhat väsyykin helpommin kuin nuoret) eikä ole niin kovin altis mummi, niin mitä hän silloin on? Itsekäs?
 
Tuo on niin totta että tämän ajan isovanhemmat ovat itsekkäitä. Oma äitini sai valtavasti apua kotoaan, lapset eli me olimme hoidossa jopa viikon ja rahaa sekä ruokaakin sai.

Vaan mitä tekee tuo ämmä kun itse sai lapsenlapsia. Alkoi juomaan eikä selvinnyt edes lapsenlapsensa ristiäisiin. Jos hän istuu autossa takapenkillä kyydittävänä ja vieressä on vauva lapsenlapsi, ei edes huopaa saa vauvan päälle nähdessään että palelee tai tuttia suuhun. Miettii vain omia ostoksiaan.

Minun puolesta mädätköön vanhustentalossa kakkavaipoissaan ihan rauhassa. Itse aion ottaa mallia omasta mummostani ja auttaa omia lapsenlapsiani. Ihme ininää ja kitinää omasta elämästä, ne lapsethan on tavaton rikkaus. Moni ei toiveista huolimatta saa lapsenlapsia.
 
No harva täällä olettaa tässä maassa mitään sellaista. Sen sijaan näyttää esiintyvän sellaisia nuoria vanhempia, joiden mielestä vanhempien pitäisi uhrata sekä rahansa että aikansa heidän perheelleen ja lapsenlapsille aivan ohittaen omat tarpeensa.

Näin jos esimerkiksi mummi tekee vihdoin perheestään eroon päästyään tiliä saavuttaakseen edes jonkintasoisen eläkkeen (hoiti ehkä lapsia kotona jonkin aikaa, tai sovitteli ainakin työtään, mahdollisuuksiaan yms.) ja on luonnollisesti kovasti sidoksissa töihinsä mummina ollessaan, väsynytkin töistään (kun ne vanhat väsyykin helpommin kuin nuoret) eikä ole niin kovin altis mummi, niin mitä hän silloin on? Itsekäs?

En ole huomannut erityisesti nuorissa vanhemmissa tällaisia vaatimuksia, vanhemmat kyllä auttavat nuorempia enemmän taloudellisesti joka on kiva asia.
En tunne sellaisia perheitä jossa lapset pakottaisi vanhempana mihinkään, tai edes kinuaisivat mitään heiltä.
Joku ehkä kuvittelee näin jos jonkun vanhemmat lahjovat lapsenlapsiaan ja lapsiaan, meille miehen vanhemmat ovat antaneet jopa ihan rahaakin, eikä koskaan olla edes pyydetty koska ei olla tarvittu. Miehen siskot taas sitten asenteellisina ottivat tuon niin, että puhuvat seläntakana siitä kuinka me emme pärjää taloudellisesti (olemme keskituloisia) eli eiköhän siellä perinteinen sisaruskateus taas puhu. Ties vaikka sinä olet heistä yksi.
 

Uusimmat

Yhteistyössä