Meillä esikoisella oli alentunut lihasjänteys, sai fysioterapiaa ja kävi kontrolleissa lasten polilla. Huomattiin, kun pään kannatus kehittyi hitaasti. Lähti liikkeelle hieman hitaasti, mutta oppi kuitenkin 1v2kk iässä kävelemään. Ehkä pari-kolmevuotiaaksi oli havaittavissa jonkinlaista vaikeutta vielä esim. lumessa liikkumisessa, mutta viimeistään eskari-iässä oli tosi reipas liikkuja ja nyt 13-vuotiaana on reipas urheilijapoika, joka harrastaa kilpaurheiluakin.
Meidän neljäs lapsi oli vielä hitaampi liikkeissään, ja hänkin kävi jonkin verran fysioterapiassa. Hän oppi nousemaan istumaankin vasta vuoden iässä ja ensiaskeleet otti puolitoistavuotiaana, mutta niin vain hänestäkin on tullut isompana kova liikkumaan, jalkapallon pelaaminen on koulussakin mielipuuhaa.
Meidän pojilla siis kaikki hypotoniaan viittaavat piirteet hävisivät muutaman vuoden ikään mennessä. Puheen kehityksessä heillä ei ollut mitään erityistä, esikoinen varsinkin oli kova puhumaan jo pienestä pitäen. Hyvä näin, mutta muistan kyllä, että varsinkin esikoisen kehityksestä ehdin olla kovastikin huolissani, toiseen hypotoniseen lapseen osasin suhtautua jo rauhallisemmin.