O
H
hypokondrinen
Vieras
V
"vierailija"
Vieras
Moikka!
Täällä kanssa yksi nuori nainen, joka on koko elämänsä kärsinyt hypokondriasta. Repesin äsken melkein itkuun kun luin muiden kokemuksia tällä foorumilla, sekä muualla. Niin hirveää kun se onkin lukea muiden samanlaisista oireista, niin kyllä se tietyllä tavalla helpottaa että ei ole yksin. Olen 21-vuotias ja ensimmäiset pelkoni muistan noin 15 vuoden takaa. Olin siis todella nuori kun pelkoni alkoivat. Ensimmäiset kymmenen vuotta keskityin erilaisten syöpien pelkäämiseen. Muistan kuinka koulumatkalla yritin keksiä syövälle erilaisia hauskoja nimityksiä, etteivät ne tuntuisi niin pelottavilta. Ravasimme hyvän vakuutuksen turvin perheeni kanssa yksityiseltä lääkäriltä toiselle ja pikkuhiljaa vanhempani eivät enää jaksaneet pelkojani. Murrosiässä pelkoni vain pahenivat ja yläasteella mukaan tulivat muutamat paniikkikohtaukset. En tiennyt silloin mitä muuta tehdä kuin yrittää päästä peloista eroon. Ja kaikki täällä samankaltaisista peloista kärsivät varmasti tietävät kuinka vaikeaa, ellei mahdotonta, se on.
Syöpä-pelkojen jälkeen mukaan tuli HIV. Sen pelon kanssa olen taistellut nyt noin 4 vuotta ja sinä aikana olen känyt testeissä noin 4-7 kertaa. Tarkkaa lukua en ole käynneistä edes pitänyt, mutta melkeinpä kerran/pari vuodessa olen siellä ravannut. Nyt sama pelko on taas päällä. Kaverieni mielestä turhaan, mutta en tiedä kuinka he voivat sanoa noin. Tai tuntuu siltä, että olisi todella edesvastuutonta olla menemättä, tai ajatella että turhaan minä sinne menen. Minua ahdistaa niin paljon aamusta iltaan, että en taas tiedä muuta keinoa ulos tästä, kuin sen, että menisin testeihin..taas. Kerran kävin keväällä juttelemassa koulun psykologisella terveydenhoitajalla. En kuitenkaan ehdotuksesta huolimatta mennyt uudestaan, sillä tuntui hölmöltä puhua tästä vieraalle. Hän kuitenkin ihmetteli, kuinka sairaalassa ei oltu kommentoitu mitenkään testeissä käymääni määrää. Tai puututtu lähinnä asiaan jollain tavalla ja ohjattu "hoitoon". Uudestaan testiin meneminen kuitenkin pelottaa nyt niin paljon, että tuntuu että joku kuristaisi kurkkuani ja yrittäisi repiä sydäntä rinnasta ulos. Enää en edes pelkää omastani, vaan muiden puolesta. Pelkään, että olen pilannut läheisteni elämät, koska voin tartuttaa taudin muihin. Tähän pelkoon verrattuna toivoisin, että minulle tulisi syöpä tai muu, koska tuntuu että olisin sen ansainnut. Silloin se olisi minulla, eikä voisi tarttua muihin..
Tiedän osittain, että kyseessä ovat ehkä aikaisemman kaltaiset pelot, mutta en halua pistää tätä nyt hypokondrian piikkiin, koska en tiedä olenko sairas. En enää edes uskalla lukea oireista, koska se saa ahdistuksen potenssiin kymmenen. Tässä on jo tarpeeksi. Huh, helpottaakohan tämä koskaan.. :/
Täällä kanssa yksi nuori nainen, joka on koko elämänsä kärsinyt hypokondriasta. Repesin äsken melkein itkuun kun luin muiden kokemuksia tällä foorumilla, sekä muualla. Niin hirveää kun se onkin lukea muiden samanlaisista oireista, niin kyllä se tietyllä tavalla helpottaa että ei ole yksin. Olen 21-vuotias ja ensimmäiset pelkoni muistan noin 15 vuoden takaa. Olin siis todella nuori kun pelkoni alkoivat. Ensimmäiset kymmenen vuotta keskityin erilaisten syöpien pelkäämiseen. Muistan kuinka koulumatkalla yritin keksiä syövälle erilaisia hauskoja nimityksiä, etteivät ne tuntuisi niin pelottavilta. Ravasimme hyvän vakuutuksen turvin perheeni kanssa yksityiseltä lääkäriltä toiselle ja pikkuhiljaa vanhempani eivät enää jaksaneet pelkojani. Murrosiässä pelkoni vain pahenivat ja yläasteella mukaan tulivat muutamat paniikkikohtaukset. En tiennyt silloin mitä muuta tehdä kuin yrittää päästä peloista eroon. Ja kaikki täällä samankaltaisista peloista kärsivät varmasti tietävät kuinka vaikeaa, ellei mahdotonta, se on.
Syöpä-pelkojen jälkeen mukaan tuli HIV. Sen pelon kanssa olen taistellut nyt noin 4 vuotta ja sinä aikana olen känyt testeissä noin 4-7 kertaa. Tarkkaa lukua en ole käynneistä edes pitänyt, mutta melkeinpä kerran/pari vuodessa olen siellä ravannut. Nyt sama pelko on taas päällä. Kaverieni mielestä turhaan, mutta en tiedä kuinka he voivat sanoa noin. Tai tuntuu siltä, että olisi todella edesvastuutonta olla menemättä, tai ajatella että turhaan minä sinne menen. Minua ahdistaa niin paljon aamusta iltaan, että en taas tiedä muuta keinoa ulos tästä, kuin sen, että menisin testeihin..taas. Kerran kävin keväällä juttelemassa koulun psykologisella terveydenhoitajalla. En kuitenkaan ehdotuksesta huolimatta mennyt uudestaan, sillä tuntui hölmöltä puhua tästä vieraalle. Hän kuitenkin ihmetteli, kuinka sairaalassa ei oltu kommentoitu mitenkään testeissä käymääni määrää. Tai puututtu lähinnä asiaan jollain tavalla ja ohjattu "hoitoon". Uudestaan testiin meneminen kuitenkin pelottaa nyt niin paljon, että tuntuu että joku kuristaisi kurkkuani ja yrittäisi repiä sydäntä rinnasta ulos. Enää en edes pelkää omastani, vaan muiden puolesta. Pelkään, että olen pilannut läheisteni elämät, koska voin tartuttaa taudin muihin. Tähän pelkoon verrattuna toivoisin, että minulle tulisi syöpä tai muu, koska tuntuu että olisin sen ansainnut. Silloin se olisi minulla, eikä voisi tarttua muihin..
Tiedän osittain, että kyseessä ovat ehkä aikaisemman kaltaiset pelot, mutta en halua pistää tätä nyt hypokondrian piikkiin, koska en tiedä olenko sairas. En enää edes uskalla lukea oireista, koska se saa ahdistuksen potenssiin kymmenen. Tässä on jo tarpeeksi. Huh, helpottaakohan tämä koskaan.. :/
B
"bella"
Vieras
mun äidilläni on, aikoinaan kun ei ollut käsihuuhdetta desinfioi käsiä kloritella.Kampaajalla ei voi käydä kun pelkää saavansa täitä.Käy tarpeillaan seisten sukupuolitautien pelossa(myös kotonaan).Jos hänellä käy vieraita hän keittää kyläilijöiden käyttämät ruokailuvälineet.
U
up
Vieras
M
"mörkö"
Vieras
Minullakin on hypokondria. Olen löytänyt kolmesta luomesta syövän vähän ajan sisään. Lääkäriin asti en ole uskaltanut. Ärsyttävä ja kuluttava tauti.
S
"sirpa"
Vieras
Pienestä asti olen tästä kärsinyt. Joskus ala-asteella olin monta kesää poissa auringosta, koska pelkäsin ihosyöpää. Mulla kuitenkin myös se, että en halua mennä lääkäriin. Enhän halua sitä varmaa kuolemaantuomitsemista kuulla. En oo uskaltanut käydä muilla lääkäreillä, kuin hammaslääkärissä vuosiin. En siis ees papassa, koska pelkään just mm. kondyloomaa (joka on mennyt syöväksi) HIViä ja kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä pahimpina on keuhkosyöpä/keuhkoahtauma, sydäntauti ja aivoinfarkti. Kokoajan muka tunnen, että kädet ja naama puutuu, keuhkoihin pistää, sydän tykyttää ja jalat ja kädet tärisee. Perheessä tämä on ollu jo naurun asia kun pienenä oli joka päivä jokin uusi sairaus, mutta nyt aikuisiällä alkaa olla todella masentavaa. Mulla on aika pitkiä hyviä kausia, ettei ole mitään "oireita" mutta sitten kun iskee niin se todella ahdistava pelko kestää 2-4 viikkoa. Poikaystävällä menee hermot ja yrittää patistaa lääkäriin, mutta en ikinä uskalla. Tiedostan kokoajan, että tämä on naurettavaa, mutta en vaan voi asialle mitään. Pian pitää kyllä hakeutua lääkäriin, josko saisi apua tähän.
S
sepä se
Vieras
T
Tyttö19V
Vieras
Joo elikkä tässä on mun tarinani...
Oon iha pienestä asti pelännyt että mulla ois aivokasvain, johtuen että mulla on ollu pienestä asti migreeniä. Mut on nurologi tutkinut, ja sanonut että ihan normaalia migreeniä. Sit mulla yksi tuttu kertoi sairastavansa MS- tautia, ja aloin miettimään että minullakin voisi olla se. No se MS- tauti unohtui hetkeksi, ja tuli nyt kesällä nää sydän viat, että on jotain vikaa sydämmessä.
Opiskelen lähihoitajaksi (ei todellakaa miköä hyvä valinta ) niin tunnilla käytiin MS- taudista, niin sen tunnin jälkeen, oon olku iha 100% että mulla on se... oon kiertäny koko kaupungin lääkärit mm. Neurologin,gynegolokin, luulääkärin,psygolokin ja yleislääkärit. Mua on pistelty ja tutkittu, ja meen AINA kaikesta lääkärii, kurkkukivustakin....
Elämä on ihan kauheeta painii näitten kanssa, tutkin itteeni koko ajan, ja ainaku tuntuu jsn kohtaa kehoa kipua tai jtn muuta, ni ajattelen että mulla on MS-Tauti, tai se aivokasvain, jos sattuu päähän. Pelkään myös aivo-infarkteja, hyvin paljon.... Käyn psykoterapiassa ja aloitin 4vkoa sitten citolapramin... en tiiä tehoaako se, mutta pelkotiloja on päivittäin, joskus vähemmän ja joskus enemmän.... Mulla on todettu masennustakin, ja paniikkikohtauksia.
Miten saisin itteni jaksamaan arjen keskellä? Tää on NIIN turhauttavaaa!!! Onko muuten kellään pakko-ajatuksia? Koska mulla niitö välillä on.... Jos en tee sitä, ni mul on se ja se....
Pliis, tarvin vertais tukeeee!!
Oon iha pienestä asti pelännyt että mulla ois aivokasvain, johtuen että mulla on ollu pienestä asti migreeniä. Mut on nurologi tutkinut, ja sanonut että ihan normaalia migreeniä. Sit mulla yksi tuttu kertoi sairastavansa MS- tautia, ja aloin miettimään että minullakin voisi olla se. No se MS- tauti unohtui hetkeksi, ja tuli nyt kesällä nää sydän viat, että on jotain vikaa sydämmessä.
Opiskelen lähihoitajaksi (ei todellakaa miköä hyvä valinta ) niin tunnilla käytiin MS- taudista, niin sen tunnin jälkeen, oon olku iha 100% että mulla on se... oon kiertäny koko kaupungin lääkärit mm. Neurologin,gynegolokin, luulääkärin,psygolokin ja yleislääkärit. Mua on pistelty ja tutkittu, ja meen AINA kaikesta lääkärii, kurkkukivustakin....
Elämä on ihan kauheeta painii näitten kanssa, tutkin itteeni koko ajan, ja ainaku tuntuu jsn kohtaa kehoa kipua tai jtn muuta, ni ajattelen että mulla on MS-Tauti, tai se aivokasvain, jos sattuu päähän. Pelkään myös aivo-infarkteja, hyvin paljon.... Käyn psykoterapiassa ja aloitin 4vkoa sitten citolapramin... en tiiä tehoaako se, mutta pelkotiloja on päivittäin, joskus vähemmän ja joskus enemmän.... Mulla on todettu masennustakin, ja paniikkikohtauksia.
Miten saisin itteni jaksamaan arjen keskellä? Tää on NIIN turhauttavaaa!!! Onko muuten kellään pakko-ajatuksia? Koska mulla niitö välillä on.... Jos en tee sitä, ni mul on se ja se....
Pliis, tarvin vertais tukeeee!!
L
luulotautinen
Vieras
Tyttö 19 v..löysin tämän palstan vasta nytten, mutta voin ymmärtää täysin tuskasi. Olen itse 21-vuotias ja olen kärsinyt koko elämäni hypokondriasta..välillä pienemmissä määrin ja välillä suuremmissa. Pienenä pelkäsin kaikkia tauteja, mutta teinivuosina ne hävisivät hetkeksi, kun muutkin teiniongelmat kasautuivat. Nyt sitten olen puoli vuotta diagnosoinnut itelleni rintasyövän, kurkkusyövän, ruokatorvisyövän, imusolmukesyövän, melanooman ja viimeiseksi tällä hetkellä mahasyövän. Oon käynyt kaikki maailman keskustelupalstat ja terveyskirjastot ja se oli virhe. Muistan kaikki ulkoa ja nyt jokainen asia saa minut heti ajattelemaan syöpää. Olen viimeksi tänään itkenyt ja ajatellut, että apua keskiviikkona minulla on sisätautilääkäri ja hän toteaa minulle sen. Aion nimittäin vaatia häneltä tähystyksen.
Olen käynyt rintojen takia erikoislääkärillä ja ultrassa eli kaksi kertaa, luomea näyttämässä kerran, pääkivun ja niskakipujen takia 3 kertaa ja nytten olen menossa taas yksityiselle sisätautilääkärille. Jotenkin kaikki tämä pelottaa, oon kokenut rinnassa kipua ja oon henkisesti väsynyt. Tunnen oloni niin yksinäiseksi, kun ei kukaan jaksa kuunnella näitä juttujani.
Ai niin kaulassakin tuntuu oudolta, sekä suun limakalvot näyttävät vähän oudoilta. Haluan mennä niidenkin takia lääkäriin. Musta on totisesti tulossa "lääkärishoppailija", niin kuin jostain artikkelista luin ihmisten luulotautisuudesta. Välillä pelkään vaan, et jos luovun pelostani, niin osaanko enää varautua, että jos oikeasti sattuu jotain.
Olen käynyt rintojen takia erikoislääkärillä ja ultrassa eli kaksi kertaa, luomea näyttämässä kerran, pääkivun ja niskakipujen takia 3 kertaa ja nytten olen menossa taas yksityiselle sisätautilääkärille. Jotenkin kaikki tämä pelottaa, oon kokenut rinnassa kipua ja oon henkisesti väsynyt. Tunnen oloni niin yksinäiseksi, kun ei kukaan jaksa kuunnella näitä juttujani.
Ai niin kaulassakin tuntuu oudolta, sekä suun limakalvot näyttävät vähän oudoilta. Haluan mennä niidenkin takia lääkäriin. Musta on totisesti tulossa "lääkärishoppailija", niin kuin jostain artikkelista luin ihmisten luulotautisuudesta. Välillä pelkään vaan, et jos luovun pelostani, niin osaanko enää varautua, että jos oikeasti sattuu jotain.
T
"tiipeli"
Vieras
Kaikki alkoi toisen lapsen syntymän jälkeen, kun tunsin että vatsani on vähän kipeä vasemmalta puolen ja juttelin äitini kanssa joka sanoi että siinähän on paksusuoli, että olisiko siellä jotain. Hänen äitinsä kuoli paksunsuolen syöpään 30v. sitten. Siitä alkoi panikoiminen ja vatsan painelu ja tutkiminen. Epäilyjäni ei auttanut yhtään vaikeat peräpukamat jotka vuotivat verta. Hyppäsin lääkäriltä lääkärille ja kaiken huippu oli, kun eräs lääkäri sanoi että hän tuntee mun paksusuolessa suuren suuren märkivän kasvaimen, mutta että se ei ole mahdollista kun olen niin nuori (silloin 24v.) Hän ei lähtenyt tutkimaan asiaa vaan pyysi ottamaan selvää oliko mummani paksusuolensyöpä perinnöllistä. Menin aivan totaalisen paniikkiin ja pelkäsin kuolevani. En ymmärrä vieläkään miten joku lääkäri voi sanoa potilaalle noin. Hän oli vitsikäs ulkomaalainen lääkäri mutta jos hän tuollaisia vitsejä kertoo niin ei ole tervettä. Kaduttaa, kun en tehnyt valitusta hänestä. Menin seuraavalle lääkärille ja sain lähetteen vatsan ultraan ja muutaman kuukauden päähän paksunsuolentähystykseen jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Tuon ajan olin niin kuolemanpelossa etten viitsi edes ajatella sitä aikaa.
Sen jälkeen luin jostain että sydämensyke kertoo paljon terveydestä... jos on korkea leposyke niin saattaa sairastaa jotain. Siitä lähti sitten sykkeen tarkastelu joka onkin sitten vaan noussut koko ajan. Nykyään tykyttää joka päivä ja muljahteleekin. Happi ei tunnu kulkevan ja huimaa ym. Olen käynyt sydämen ultrassa jossa todettiin lievä mitraaliläpän vuoto. Sydänlääkäri sanoi että se on täysin normaalia eikä mun todellakaan tarvitse asiaa murehtia. Mutta kontrolliaika kuitenkin 5v. päähän koska heidän täytyy olla tarkkana näiden vuotojen kanssa. NIIINPÄ... enhän mä ole voinut olla murehtimatta asiaa, kun kerran kontrolloida pitää... eli se voi pahentua... Äh... tämä on niin raskasta koko ajan miettiä omaa kehoa että onko se terve. Koko ajan tulee uusia oireita ja aina se on jonkun syövän oire. Olen pelännyt mm. Rintasyöpää, keuhkosyöpää, ihosyöpää, aivokasvainta, paksunsuolensyöpää ja mitähän vielä. Millä tästä pääsee eroon, kun oireita kumminkin on koko ajan? Lääkärille meno pelottaa niin että odotustilassa sydän tykyttää 120 ja happi tuntuu loppuvan. Tykyttää nykyään joka päivä kun ajattelee koko ajan mikähän mahtaa olla . Propralia olen ottanut nyt tykytykseen. Mielialalääkettä olen alkanut nyt harkita josko siitä olisi apua tähän... masennusoireitakin on. "Mukava" huomata etten ole asian kanssa yksin.
Sen jälkeen luin jostain että sydämensyke kertoo paljon terveydestä... jos on korkea leposyke niin saattaa sairastaa jotain. Siitä lähti sitten sykkeen tarkastelu joka onkin sitten vaan noussut koko ajan. Nykyään tykyttää joka päivä ja muljahteleekin. Happi ei tunnu kulkevan ja huimaa ym. Olen käynyt sydämen ultrassa jossa todettiin lievä mitraaliläpän vuoto. Sydänlääkäri sanoi että se on täysin normaalia eikä mun todellakaan tarvitse asiaa murehtia. Mutta kontrolliaika kuitenkin 5v. päähän koska heidän täytyy olla tarkkana näiden vuotojen kanssa. NIIINPÄ... enhän mä ole voinut olla murehtimatta asiaa, kun kerran kontrolloida pitää... eli se voi pahentua... Äh... tämä on niin raskasta koko ajan miettiä omaa kehoa että onko se terve. Koko ajan tulee uusia oireita ja aina se on jonkun syövän oire. Olen pelännyt mm. Rintasyöpää, keuhkosyöpää, ihosyöpää, aivokasvainta, paksunsuolensyöpää ja mitähän vielä. Millä tästä pääsee eroon, kun oireita kumminkin on koko ajan? Lääkärille meno pelottaa niin että odotustilassa sydän tykyttää 120 ja happi tuntuu loppuvan. Tykyttää nykyään joka päivä kun ajattelee koko ajan mikähän mahtaa olla . Propralia olen ottanut nyt tykytykseen. Mielialalääkettä olen alkanut nyt harkita josko siitä olisi apua tähän... masennusoireitakin on. "Mukava" huomata etten ole asian kanssa yksin.
E
endis
Vieras
Onhan niitä virallisiakin yhdistyksiä, kuten Suomen Tourette- ja OCD-Yhdistys
Yleisesti ottaen kuka tahansa sairastuu jos ei osaa suhtautua asioihin oikein. Esimerkiksi lääkärikeskus (5 osaa), jota kandiaikoina lueskellaan, voi aiheuttaa vastaavia ahdistustiloja kun pelkää joka ikisen taudin osuvan juuri sinuun.
Mielestäni tässä kohtaa ihmiset ovat erkaantumasta luonnosta, koska sairaudet, kuoleminen jne. on laitostettu ja pillereiden uskotaan parantavan minkä tahansa sairauden.
M
muttako
Vieras
Vaikea kuvitella, kuinka kamalaa se on, mutta onhan aiheellista tietää, mitä esimerkiksi lääkkeissä nieleen sisuksiinsa. Niitä ihmiset ei pelkää ollenkaan ja se on huolestuttavaa!
Katsos tämänkin tiedot:
https://www.google.com/url?q=http://www.mediq.fi/public/dokumenter/MediqSuomi/Labra/Kayttoturvatiedotteet/Reagena/Natriumlaurylsulfaatti%25200,3%2520%2525%253B%25200,5%2520%2525%253B%25201,5%2520%2525%253B%25202%2520%2525%253B%25203%2520%2525%253B%25204%2520%2525%2520%2520%255BFIN%255D.pdf&sa=U&ei=Yl_-U6qrEpOW0QWT9IHICA&ved=0CAUQFjAA&client=internal-uds-cse&usg=AFQjCNEaTMicSPCP0gbX1_nEIj6bPcws_g
Katsos tämänkin tiedot:
https://www.google.com/url?q=http://www.mediq.fi/public/dokumenter/MediqSuomi/Labra/Kayttoturvatiedotteet/Reagena/Natriumlaurylsulfaatti%25200,3%2520%2525%253B%25200,5%2520%2525%253B%25201,5%2520%2525%253B%25202%2520%2525%253B%25203%2520%2525%253B%25204%2520%2525%2520%2520%255BFIN%255D.pdf&sa=U&ei=Yl_-U6qrEpOW0QWT9IHICA&ved=0CAUQFjAA&client=internal-uds-cse&usg=AFQjCNEaTMicSPCP0gbX1_nEIj6bPcws_g
H
"hmmm"
Vieras
Ei toi voi olla oikein... Tässä:
http://www.mediq.fi/public/dokument...0,3 %; 0,5 %; 1,5 %; 2 %; 3 %; 4 % [FIN].pdf
H
"hmmm"
Vieras
Tuossa lisää aiheesta:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1459639-suussa-rakkuloita/
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1459639-suussa-rakkuloita/
J
ja----
Vieras
[QUOTE="hmmm";30219415]Tuossa lisää aiheesta:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1459639-suussa-rakkuloita/[/QUOTE]
itsesuojeluvaistokin on hyvä olla olemassa! On ihan tervettä ottaa selvää asioista;-)
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1459639-suussa-rakkuloita/[/QUOTE]
itsesuojeluvaistokin on hyvä olla olemassa! On ihan tervettä ottaa selvää asioista;-)
P
"pelokas"
Vieras
Mulla oli joskus muutama vuosi sitten hirveästi pelkoja kaiken maailman taudeista, jotka ei edes olleet välttämättä vaarallisia. Pelot sai ilmeisesti alkunsa siitä, kun äitini joutui sairaalaan sappikivien takia, jotka olivat johtaneet myös haimatulehdukseen Olin sairauksista aivn varma. Kävin sitten psykologilla puhumassa ja se helpotti joksikin aikaa. Olen nyt 13-vuotias. Pelot alkoivat uudestaan viime kesänä, kun tutulla pienellä pojalla oli todettu syöpä munuaisessa. Sitten näin sen Tähtiin Kirjoitettu Virhe-elokuvan, joka kertoo syöpää sairastavista nuorista jotka sitten rakastuvat ja toinen yllättäen kuolee. Löysin netistä tietoa lymfoomasta (imusolmukesyövästä), ja tajusin että kaulassani on kyhmyjä ainakin neljä. Elin n. puoli vuotta pelkojeni kanssa, kunnes hakeuduin sitten lääkäriin. Hän sanoi, että muita oireita olisi jo ilmaantunut jos olisin oikeasti syöpäsairas. Otettiin kokeet varmuuden vuoksi, mutta mitään ei löytynyt. Hetkeksi helpotti. Sitten alkoi uudestaan joulun aikaan. Pelko on ollut hallitsematonta. Olen epäillyt kasvaimia aivoissa, vatsassa, polvessa yms. Kaulan patit eivät siis ole vielä kadonneet. Mulla on nyt sama juttu, kun monella muulla täällä, en uskalla lääkäriin. Pelkään diagnoosia ihan liikaa, vaikka osittain olen aivan varma että olen terve, vaikka vähän väliä pelko laajalle levinneestä syövästä käykin mielessä. Pelot menevät aina siis, kun olen kavereiden kanssa koulussa tai harrastuksissa. Mutta pelot tulevat AINA illalla. Olen menossa taas joskus viikon päästä psykologille. Haluan saada tälle lopun nyt! Olen kuullut että murrosiässä hypokondriset oireet on normaaleja, mutta en usko että näin sairaalloista voi en normaaliksi sanoa. On alkanut jo ärsyttää kavereitakin, kun kaikki voimani menevät pelkäämiseen, ja olen väsynyt ja ärtynyt. Riitaa tulee jonkun kanssa koko ajan. Tää syöpä on jostain syystä se suurin pelko, vaikka on käynyt mielessä ALS ja monia muitakin, siitä huolimatta, että sitä esiintyykin vain aikuisilla. En halua kuolla.
V
vierailija
Vieras
Onko paikalla muita jotka kärsivät/ovat kärsineet hypokondriasta (sairauksien pelosta)?
Mä oon totaalisen hypokondrinen ja varmaan pian sekoan.
Läääkitys ollut, joka tehonnut suht hyvin, mutta lopetin koska aloimme yrittämään lasta. Psykoterapiaa ehdoteltu ja olen jo siihen aika suostuvainen.
Tää on ihan hirveää. Kokoajan mielessä on syöpä syöpä syöpä.
Ap ootko sää tosissas että lasta? Tähän maailmaan lapsi, jos olet menettävnyt mielenterveytesi niin herran jumala ajattele nyt lastasi nimittäin ne periytyy tai vaikuttaa suoranaisesti lapseen. Itsellä on ongelmia mielenterveyden kanssa ja en mitään lasta hanki en aio pilata hänen elämäänsä minun itsekkyyteni takia
V
vierailija
Vieras
Vanha ketju - luuletko et on yhä täällä?
Löysin natriumlauryylisulfaatin uudemman käyttöturvallisuusversion ja sitä ei saa joutua iholle eikä silmiin, tuskinpa kannattaa sitä nielläkään?
https://fi.vwr.com/assetsvc/asset/fi_FI/id/7901455/contents
V
vierailija
Vieras
Natriumlauryylisulfaatilla rikotaan laboratorionäytteiden solut.
Syöpä alkaa kehittyä siihen rikottuun soluun, ei ehyeen niinkään.
Mutta onhan vielä: -täältä kopsattua tietoa-
"promoottorit, kemikaalit, jotka edistävät syövän kehittymistä. Yleensä syövän kehittyminen jaetaan initiaatio- ja promootiovaiheisiin. Jotkin kemikaalit voivat aiheuttaa virheen solun geneettisessä informaatiossa (ks. mutageenisuus), jolloin solu muuttuu syöpäsoluksi. Yksi syöpäsolu ei yleensä kehity varsinaiseksi syöväksi, elleivät muut tekijät edistä sen kasvua ja kehitystä. Promoottorit ovat iso ryhmä sellaisia kemikaaleja, jotka edistävät syövän kehitystä erilaisilla mekanismeilla. Yksinkertaisin näistä mekanismeista on pelkkä kudosvaurio, joka saa solut jakautumaan tuhoutuneiden solujen korvaamiseksi. Dioksiinityyppiset kemikaalit ovat vahvoja syövän kehittymisen promoottoreita, mutta ne eivät ole mutageenisia"
Syöpä alkaa kehittyä siihen rikottuun soluun, ei ehyeen niinkään.
Mutta onhan vielä: -täältä kopsattua tietoa-
"promoottorit, kemikaalit, jotka edistävät syövän kehittymistä. Yleensä syövän kehittyminen jaetaan initiaatio- ja promootiovaiheisiin. Jotkin kemikaalit voivat aiheuttaa virheen solun geneettisessä informaatiossa (ks. mutageenisuus), jolloin solu muuttuu syöpäsoluksi. Yksi syöpäsolu ei yleensä kehity varsinaiseksi syöväksi, elleivät muut tekijät edistä sen kasvua ja kehitystä. Promoottorit ovat iso ryhmä sellaisia kemikaaleja, jotka edistävät syövän kehitystä erilaisilla mekanismeilla. Yksinkertaisin näistä mekanismeista on pelkkä kudosvaurio, joka saa solut jakautumaan tuhoutuneiden solujen korvaamiseksi. Dioksiinityyppiset kemikaalit ovat vahvoja syövän kehittymisen promoottoreita, mutta ne eivät ole mutageenisia"
V
