hypokondria(luulosairaus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmph
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmph

Vieras
liekkö tämä luulosairautta vai mitä? minulla alkoi sairauksien ja kuoleman pelko esikoisen synnyttyä.
olen pelännyt syöpää, ms tautia, veritulppaa,aivokasvainta ym...
nyt uutena pelkona als. ja pelottavaa on että oireet ovat aivan todellisia.
käsien ja jalkojen voimattomuus ovat ns myös "maitohapoilla" jatkuvasti.
väsyvät herkästi.lihasnykinöitä ympäri kehoa.väsymystä. tulen pian hulluski näiden oireiden kanssa.
lääkäri vakuutti että minulla ei ole 100% varmuudella kyseistä sairautta,mutta halusi laittaa kyseisen sairauden pois sulkemiseksi enmg. .pahin virhe on mennä googleen ja etsiä oireillaan sairautta. heti sieltä pätkähti silmille als. nyt pelkään että jospa tutkimus tuokin esille jonkun alkavan vakavan lihas sairauden. muutamat itkus olen itkenyt pelon takia. täytyy varmaan hakea ammattiapua kallonkutistajalta jos tutkimustuloksissa ei löydy mitään.

kanssasisaret ilmoittautukaa. vai olenko ainoa tässä maailmassa.
 
täällä löytyy toinen aivan samanlainen tapaus! mulla tämä alkoi toisen lapsen syntymän jälkeen. Oon ravannu vaikka kuinka monella lääkärillä ja kaiken maailaman testejä tehty. Syksylläkin kävin jopa aivojen magneettikuvauksessa kun olin ihan satavarma että mulla on aivokasvain/syöpä, veritulppa aivoissa tai aivoverenvuoto.

Nyt suurimpana pelkona on rinta ja kohdunkaulansyöpä. Pelkään myös että saan sydän infarktin.
 
Mä pelkään, etten selviä elämästä hengissä. Hankkikaa te luulosairaatkin itsellenne elämä ja lakatkaa kiusaamasta itseänne ja lähipiiriänne typerillä muka vaivoillanne!
 
tosiaan tutkimuksissa on ravattu. kun yksi sairaus on pois suljettu hyppää toinen tilalle.
pakko se on todeta että lompakon päälle käy tämä tutkimuksissa ravaaminen mutta mielenrauhaa ei tule ennekuin saan varmuuden asiasta. mikä lie saa aikaan sen että juuri yleensä lapsen syntymän jälkeen tämmöinen oireilu alkaa. kai se on juuri se pelko että miten lasten käy jos äiti kuolee pois ja en nää lasteni varttuvan.lapset ovat elämässäni kuitenkin tärkein asia.
 
Onko teille käyny niin että kun lääkäri toteaa että kaikki ok niin oireet häviää? Mulle joskus käynyt näin ja onkin siis vaikea tietää milloin jotkut kivut on todellisia ja milloin itse aiheutan ne kuvittelemalla. Nuorena esim. olin varma että minulla on munuaisissa syöpä, koski ihan hirveästi alaselkään ihan päivittäin. Lääkärissä käydessä sitten kerroin että munuaisiin sattuu ja lääkäri käski näyttää että mihin tarkalleen ottaen ja eihän ne munuaiset siellä alaselässä ollutkaan :D Mutta heti tuon käynnin jälkeen ne kivut loppuivat..
 
Olet tehnyt ihan oikein, että olet mennyt lääkärille, mutta olet mennyt vääränlaiselle lääkärille. Tiedät itsekin mikä sinua vaivaa ja millaisen lääkärin juttusille pitäisi mennä. Eikö teitä hävetä tuhlata vähiä terveydenhuollon varoja turhaan kun tiedätte varsin hyvin, että mikä sairaus teillä ja millaista hoitoa te tarvitsette? Pahimassa tapauksessa viette hoidon, paikan tai ambulanssin sitä oikeasti tarvitsevalta.
 
[QUOTE="vieras";23319359]Olet tehnyt ihan oikein, että olet mennyt lääkärille, mutta olet mennyt vääränlaiselle lääkärille. Tiedät itsekin mikä sinua vaivaa ja millaisen lääkärin juttusille pitäisi mennä. Eikö teitä hävetä tuhlata vähiä terveydenhuollon varoja turhaan kun tiedätte varsin hyvin, että mikä sairaus teillä ja millaista hoitoa te tarvitsette? Pahimassa tapauksessa viette hoidon, paikan tai ambulanssin sitä oikeasti tarvitsevalta.[/QUOTE]

No itselläni oli kyllä ihan oikeastikin vaiva mutta se ei ollut sitä mitä luulin sen olevan. Se ei ollutkaan aivoverenvuoto tällä kertaa vaan jännitysniska/aurallinen migreeni. Joten en koe että olisin mennyt turhaan lääkäriin.
 
sepä se mutta mistä sitä tietää onko oireet kuviteltuja vai todellisia sairauteen liittyviä? minulla monet oireet alkaneet ennekuin olen edes tiennyt niiden liittyvän mihinkään vakavaan sairauteen mutta sitten tämä paras ystävämme google antaa oireisiin sopivia juuri kuolemaan johtavia/vakavia sairauksia.ja ei anna mielelle rauhaa ennenkuin asian on saanut varmistettua lääkärillä.ehkä elämä olisi helpompaa jos ei olisi nettiä ollenkaan käytössä.
 
[QUOTE="hei";23319377]No itselläni oli kyllä ihan oikeastikin vaiva mutta se ei ollut sitä mitä luulin sen olevan. Se ei ollutkaan aivoverenvuoto tällä kertaa vaan jännitysniska/aurallinen migreeni. Joten en koe että olisin mennyt turhaan lääkäriin.[/QUOTE]

Migreeni ja aivoverenvuoto ovat hieman eri luokassa vakavuudeltaan eikä migreenin toteaminen oikeasti vaadi mitään kalliita kuvauksia.
 
sepä se mutta mistä sitä tietää onko oireet kuviteltuja vai todellisia sairauteen liittyviä? minulla monet oireet alkaneet ennekuin olen edes tiennyt niiden liittyvän mihinkään vakavaan sairauteen mutta sitten tämä paras ystävämme google antaa oireisiin sopivia juuri kuolemaan johtavia/vakavia sairauksia.ja ei anna mielelle rauhaa ennenkuin asian on saanut varmistettua lääkärillä.ehkä elämä olisi helpompaa jos ei olisi nettiä ollenkaan käytössä.

Kyllä kai järkevä ihminen ymmärtää parin "väärän hälytyksen" jälkeen, että ehkäpä vika ei olekaan fyysinen ja osaa hakea oikeanlaista apua.
 
[QUOTE="vieras";23319424]Migreeni ja aivoverenvuoto ovat hieman eri luokassa vakavuudeltaan eikä migreenin toteaminen oikeasti vaadi mitään kalliita kuvauksia.[/QUOTE]

varmasti kyllä mutta mitä sinä sitten tekisit jos pään särky olisi jatkuvaa 24/7 eikä särkylääke auta. Tuosta kärsin 3viikkoa kunnes menin yksityiselle jossa sitten pää kuvattiin koska haluttiin sulkea pois vakavat asiat.
 
mutta ihminen joka sairastaa hypokondriaa kokee oireet todellisina eli ne oireet todellakin ovat ihmisellä ja ne myös tuntee.puutumiset ym. kaikkeen se ihmismieli kykenee.olen päätänytkin hakea apua, mutta tässä keskustelun tarkoituksena oli hakea muita hypokondriasta kärsiviä.
 
[QUOTE="hei";23319448]varmasti kyllä mutta mitä sinä sitten tekisit jos pään särky olisi jatkuvaa 24/7 eikä särkylääke auta. Tuosta kärsin 3viikkoa kunnes menin yksityiselle jossa sitten pää kuvattiin koska haluttiin sulkea pois vakavat asiat.[/QUOTE]

Mulla on kuule pahasta päänsärystä ja migreenistä vuosien kokemus. Menin ensin ihan tavalliselle lääkärille, josta sain lähetteen eteenpäin. Sain avun ilman kalliita ja turhia kuvauksia. Se tosin ehkä johtui siitä, että en liioitellut oireitani ja käyttytynyt niin kuin uskoisin kohta kuolevani, kuten luulosairaat yleensä tekevät. Siksipä he saavatkin kaikenmaailman turhat hoidot ja lääkärien huomion. Sitähän he tietty tarvitsevatkin, mutta psykiatrin puolella.
 
mutta ihminen joka sairastaa hypokondriaa kokee oireet todellisina eli ne oireet todellakin ovat ihmisellä ja ne myös tuntee.puutumiset ym. kaikkeen se ihmismieli kykenee.olen päätänytkin hakea apua, mutta tässä keskustelun tarkoituksena oli hakea muita hypokondriasta kärsiviä.

Ei sillä ole väliä kokevatko luulosairaat oireensa todellisina, koska he kyllä tietävät, että missä vika oikeasti on. Jos ihmisellä on järkeä ja ihminen välittää itsestään ja muista, hän hakee oikeanlaista apua eikä tuhlaa yhteiskunnan varoja turhaan. Kuinkahan monta miljoonaa luulosairaat tulevat maksamaan yhteiskunnalle? Kuinkahan monta ihmishenkeä menetetään vuosittain luulosairaiden viedessä hoitopaikan sitä oikeasti tarvitsevalta?
 
Täällä kans yksi luulosairas.

Minä olen epäillyt itselläni:
- aivokasvainta. Kävin magneettikuvissa, mitään ei näkynyt.
-paksusuolen syöpä. Kävin paksusuolen tähystyksessä, mitään ei näkynyt.
-Vatsasyöpä. Kävin tähystyksessä, mitään ei näkynyt.
-Munasarjasyöpä. Ultrassa ei näkynyt mitään.
 
mutta ihminen joka sairastaa hypokondriaa kokee oireet todellisina eli ne oireet todellakin ovat ihmisellä ja ne myös tuntee.puutumiset ym. kaikkeen se ihmismieli kykenee.olen päätänytkin hakea apua, mutta tässä keskustelun tarkoituksena oli hakea muita hypokondriasta kärsiviä.

Nimenomaan, kaikki eivät vaan osaa ihmismielen kiemuroita ymmärtää jos ei ole omakohtaista kokemusta. Oma tyttöystäväni sairastaa hypokondriaa ja tämä tuli suhteen alettua hyvin nopeasti selville. Ennen suhdettamme hän oli käynyt melkein kuukausittain yksityisessä lääkärissä, käynyt muutamissa laajemissa tutkimuksissa ja joka päivää varjosti pelko sairaudesta. Hypokondria on itselle tuttu ensihoitajana ja psykologian / psykiatrian harrastajana. Suhteemme alkaessa kumppanini "kehitti" itselleen lähes päivittäin sairauksia ja minun tehtävä tässä oli kuunnella tuntemukset, tulkita sekä ennen kaikkea selittää mistä kyse ja miksi. Pelkkä: "ei sulla mtn munuaisaltaan tulehdusta ole" ei ole riittävä.

Parin seurustelukuukautemme jälkeen hypokondria hänellä selvästi rauhoittui. Passitin hänet kuitenkin vielä psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan viikoittain. Tällä hetkellä tilanne suht normaali. Hypokondria ei enää varjosta elämää, paitsi joskus voi vielä tulla esim. stressioireden (psyyke = sooma) vuoksi sairaudenpelkoa.

Itsensä ruokkiminen esim. googlettamalla sairauksia ei luonnollisesti kannata. Apua hypokondriaan kannattaa ehdottomasti hakea.
 
Minulla ei ole hypokondriaa, vaan (sairaalloinen) uteliaisuus, tiedonhalu. Ensin on joku sairaus, sanotaan ihan tavallinen mahatauti tai pientä kolotusta lapsen tai omissa nivelissä. Sitten surffaan netissä etsimässä tietoa mahdollisesta aiheuttajasta, itämisajoista, käypä hoito -ohjeita - mikä vain tieto kelpaa. Mitä spesiaalimpi, sen parempi!

Näin tulee törmänneeksi tietoihin vakavista jälkitaudeista ja harvinaismpien sairauksien mahdollisuudesta. Yleensä jään seurantalinjalle, mutta joskus huolettaa niin että soitan terveyskeskukseen, ja usein he pyytävät käymään näytillä. Näin tulee turhia käyntejä, mutta ovatko ne turhia? Sairaus olisi voinut olla vakava, koskapa jotain minua huolestuttavaa oli tullut esille. Toisaalta ehkä en olisi huolestunut jos en olisi hankkinut "liikaa" tietoa.

Ilmiö on monelle varmaan tuttu, pidän sitä luulosairauden sukuisena! Oikeaan luulosairauteen on kyllä viisainta hankkia ammattiapua, koska se rajoittaa niin paljon elämää ahdistuksellaan.
 
[QUOTE="vieras";23321771]Nimenomaan, kaikki eivät vaan osaa ihmismielen kiemuroita ymmärtää jos ei ole omakohtaista kokemusta. Oma tyttöystäväni sairastaa hypokondriaa ja tämä tuli suhteen alettua hyvin nopeasti selville. Ennen suhdettamme hän oli käynyt melkein kuukausittain yksityisessä lääkärissä, käynyt muutamissa laajemissa tutkimuksissa ja joka päivää varjosti pelko sairaudesta. Hypokondria on itselle tuttu ensihoitajana ja psykologian / psykiatrian harrastajana. Suhteemme alkaessa kumppanini "kehitti" itselleen lähes päivittäin sairauksia ja minun tehtävä tässä oli kuunnella tuntemukset, tulkita sekä ennen kaikkea selittää mistä kyse ja miksi. Pelkkä: "ei sulla mtn munuaisaltaan tulehdusta ole" ei ole riittävä.

Parin seurustelukuukautemme jälkeen hypokondria hänellä selvästi rauhoittui. Passitin hänet kuitenkin vielä psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan viikoittain. Tällä hetkellä tilanne suht normaali. Hypokondria ei enää varjosta elämää, paitsi joskus voi vielä tulla esim. stressioireden (psyyke = sooma) vuoksi sairaudenpelkoa.

Itsensä ruokkiminen esim. googlettamalla sairauksia ei luonnollisesti kannata. Apua hypokondriaan kannattaa ehdottomasti hakea.[/QUOTE]





Tosiaan ihmismieli tekee tepposia ja sekin että oireet todella ovat ja ne tuntee se onkin pelottavinta kyseisessä sairaudessa.ja liika itsensä tarkkailu aiheuttaa vain lisää oireita.
 

Yhteistyössä