Hyperemeesi

Moi!

onko täällä muita hyperemeesistä kärsiviä? Vertaistuki olisi tarpeen.


Meille on lokakuussa syntymässä kolmas lapsi ja samalla tää on mun kolmas hyperemeesiraskaus. Nyt pahin taitaa alkaa olla ohi, mut edelleen olo on kuin vatsatautisella ja kaikki tekeminen pistää vatsassa kiertämään.

 

Heippa!

Mulla on ollut hypermesis kummankin aiemman lapsen odotusaikana. Pojan kohdalla oksensin päivittäin johonkin 14 viikolle. Sit alkoi pikkuhiljaa helpottaan. Sairaalaan jouduin joskus 10 viikolla kun oksensin viiden minuutin välein eikä edes vesi pysynyt sisällä. Tytöstä oksensin 17 viikolle saakka ja sairaalassa olin muistaakseni viikolla 11 kun vointi meni niin kaameeks. Lapset syntyneet 09 ja 11. Nyt on kolmas raskaus menossa ihan alussa. Viikkoja 5+5 ja muutaman päivän ollut jo etovaa oloa, tänä aamuna lensi jo laatta. Pelottaa ihan tosi paljon että meneekö tämäkin samalla kaavalla kun aiemmat. Edellisestä raskaudesta tosiaan kymmenen vuotta aikaa joten jotenkin toivoin, ettei olisi ihan yhtä kovaa pahoinvointia kun nuorempana. Hypermesis on kyllä jotain niin järkyttävää. Mulla oli jo vaikeuksia selvitä työpäivästä eilen ilman oksentamista ja pahimmat viikot on vasta edessä. Ainoa lohtu omalla kohdallani on se, ettei pahoinvointi onneksi ole kestänyt koko raskautta, vaan loppunut ennen puolta väliä. Millä viikolla sinä olet nyt? Paljon tsemppiä pahoinvoinnin kanssa, tiedän niin mitä on voida koko ajan pahoin

 

Paljon tsemppiä, hyperemeesi on jotain niin hirveää. Kärsin siitä kahdessa ensimmäisessä raskaudessa ja jouduin kummassakin myös tiputukseen. Sain kuitenkin pahoinvointilääkkeet, jotka vähän auttoivat. Onneksi pahoinvointi sentään loppui noin raskauden puolivälissä.

Nyt menossa viides raskaus. Raskaudet 3 ja 4 menivät kesken ja niissä en oksentanut yhtään, joten niin hullua kuin se onkin, niin ilmeisesti oksennus on kuitenkin mulle parempi kuin ei oksentamista.

Tämä raskaus on nyt 8+0 ja olen oksentanut vain satunnaisesti, vaikka kauhea olo onkin melkein aamusta iltaan. Jännittää, että mihin homma nyt lähtee kääntymään: tuleeko vain "normaali" pahoinvointiraskaus, iskeekö hyperemeesi vielä jostain päälle vai meneekö tämäkin kesken.

 

Tää on kyllä kamalaa, tsemppiä myös teille ja toivotaan, ettei menisi tällä kertaa yhtä pahaksi. Ootteko käyttänyt lääkkeitä vai onko tipassa käynti parantanut oloa sen verran, että ootte pärjännyt?

Ymmärrän niin ton pelon, että pahimmat viikot ovat vasta edessä. Ja kun ne on niin pirun pitkiä. Sitä vaan toivoo voivansa pikakelata pahimman ohi.


Mulla on myös kolmas raskaus ja joka kerta tullut hyperemeesi vaan pahempana aiemmat lapset ovat -18 ja -19, nyt uusimman la on 25.10. Eli viikkoja on 11+4. Ekasta en ymmärtänyt, että kyseessä on hyperemeesi. Makasin sohvalla ekat 3kk ja join lusikalla kanalientä, joskus sit rv15 paikkeilla alko vähän helpottaa. Muutaman yksittäisen postafenin söin juhliin ja laivamatkalle. Tokassa sit ymmärsin, että nyt en pärjää ja sain primperanit oliskohan viikoille 8-13. Lopusta pahoinvointi palasi ja koko raskauden oksensin melkeen kerran päivässä. Nyt paha olo alkoi tosi rajuna 6+2, siitä reilu 2 viikon päästä kävin tiputuksessa, kun primperaneista ei ollut täydellä annostuksella mitään apua.. Sain sairaalalta kokeiluun postafenin ja se on luojan kiitos toiminut, ettei joka päivä ole tarvinnut oksentaa, paha olo on kyllä melkeen kokoajan edelleen. Yhen päivän kokeilin ilman lääkettä, mut illasta meni taas ihan vaan oksentamiseksi, joten vielä napsin pillereitä päivittäin :/

Pahin on toivottavasti ohi, mut samalla pelottaa, miten tää jatkuu ja kuinka kauan. Tuntuu jotenkin ihan tuhottoman pitkältä raskausaika, jos se menee oksentaessa ja sohvanpohjalla..

 

Täällä kans yks hyperemeesistä kärsivä! Esikoisen raskaudessa piti käydä tipassa pariin otteeseen ja mitkään lääkkeet ei auttaneet, paitsi ondansetron toisella kolmanneksella. Olin saikulla 2,5 kk. Se pikkuhiljaa helpotti viikon 16 jälkeen.

Tällä kertaa lääkäri antoi mulle hyvät lääkkeet jo viikolla 8, doxylamiini-antihistamiini. Sen kans oon pärjänny suht hyvin. Silti piti tehdä lyhempää viikkoa ja etänä töitä. Nyt jo Vko 17+5 ja yritän päästä pikkuhiljaa lääkkeistä eroon.

Tsemppiä kaikille hyperemeesistä kärsiville!

 

Ekassa raskaudessa jouduin olemaan viikon osastolla tiputuksessa, kun kunto oli mennyt niin huonoksi. Lääkkeiden kanssa tuntui olevan myös jotain pihtaamista, että eivät olisi kovin mielellään antaneet. Sairaalalääkäriltä kuitenkin sain Primperanit, joiden avulla oksentaminen saatiin kohtuullisemmaksi niin että aina vähän jotain pysyi sisällä.

Toisessa raskaudessa sainkin primperanit "helpommalla", eli kertaalleen vaan kävin päivystystipassa ja sain reseptin. Se oli kuitenkin vielä rankempi kokemus siinä mielessä, että esikoinen oli vaan 1,5-vuotias, enkä pystynyt hoitamaan häntä oikeastaan yhtään pariin kuukauteen. Lapsella ei ollut edes hoitopaikkaa, niin jouduttiin palkkaamaan aika lennosta kodin- ja lastenhoitaja meille kotiin. Hän sitten kävi aina välillä näyttämässä lasta mulle. Etukäteen neuvolasta oli vakuutettu meille, että tällaisessa tilanteessa saisi kaupungin kotipalvelua, mut kissan viikset. Pelkkää eioota joka kerta kun soitin.

No, nyt ei toistaiseksi ole (ainakaan vielä) hyperemeesiä ja lapsetkin on jo isoja koululaisia jotka asuu joka toisen viikon isällään. Lähinnä tässä on se, että en mielelläni heille vielä kertoisi raskaudesta, kun on tuota keskenmenotaustaa. Mutta jos olo jatkuu tällaisena kuin se on ollut tällä viikolla, tai menee yhtään pahemmaksi, niin pakko tässä on kertoa.

 

Tää lääkepuoli on jännä, toiset tuntuvat saavan helpolla lääkkeet ja toiset joutuvat taistelemaan, että saa edes viikoksi. Itse sain toisessa raskaudessa primperanin pelkän puhelun perusteella terveyskeskuksesta. Sillonkin paino oli pudonnut yli 5%.

Tällä kierroksella juttelin päivystyslääkärin kanssa, ei ollut halukas määräämään mitään muuta kun primperan/postafen. Kuulemma varovaisuus nostaa muiden lääkkeiden kanssa päätään, kyseessä oli synnytyssairaalan osastoylilääkäri, niin uskoin ja otin postafenin tyytyväisenä.

Nyt tosiaan olot on parempaan päin, mutta aaltoilee hurjasti. Toisena päivänä on lähes normaaliolo ja seuraavana saa oksentaa useamman kerran :/

 

Joo, ilmeisesti riippuu lääkäristä. Sain juuri tänään saikkua töistä, niin tt-lääkäri kysyi hyperemeesihistoriani tuntien jo nyt, että haluanko primperanit. En halunnut, kun ei tässä oikein vielä hyperemeesin kriteerit täyty. Lupasi, että voi olla yhteydessä milloin vaan jos tilanne menee pahemmaksi.

Toistaiseksi oksentelu pysyy suhteellisen kurissa ihan vaan totaalilevolla, siis että oksennan vain pari kertaa päivässä.

 

Täällä, seitsemäs raskaus menossa. Ensimmäiset 3kk mietin kauhulla mihin sitä taas tulikaan lähdettyä kun kokoajan oli todella huono olo ja piti oksentaa kokoajan. Nyt vähän laantunut, pahoinvointia on päivittäin mutta syömisen jälkeen ehtii tulla jopa melkein normaali olo hetkeksi kun ei tarvi enää kokoajan syödä.

Oksentaminen jatkuu mulla loppuun asti mutta lievenee niin että muutaman kerran viikossa enää oksennan, noin 5-10xpv. Alussa yli 30xpv ja välillä myös öisin. Samoin pahoinvointi pysyy. Mutta onneksi tästä pari viikkoa sitten pahin terä taittui niin elämänilo palautui

rv23 menossa nyt ja toivon että alkaisi tulla sellaisiakin päiviä ettei tarvi ollenkaan oksentaa, jospa kohta.

On mulla silti aika lievä tää hypremeesi, tsemppiä teille joilla on pahempaa! Mulla eka raskaus oli pahin, oksensin koko raskauden ihan kokoajan mutta hiukan on lieventynyt siitä.