Hyi helkkari mikä marttyyrikirjoitus taas (äitiydestä).

Ei ole äitiyden mitta olla välittämättä itsestään. Jos ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan (mikä sisältää myös kauneudenhoitoa) niin silloin ei jaksa olla hyvä äitikään. Monesti kun vähän hoitaa ihoaan ja hiuksiaan, käy ostamassa uusia vaatteita niin saa niistä positiivista energiaa ja lapsetkin tykkää sellaisesta äidistä enemmän kuin sellaisesta että minä uhraudun teidän vuoksi jne..

Kuitenkin toisinaan jokainen äiti joskus tippuu marttyyriosastolle, aina ei jaksa itseään hoitaa ja laitella ja tekee vaan välttämättömät eli hoitaa ja kodin ja muksut. Olen itsekin sortunut samaan että unohtaa itsensä, vaikka niin ei pitäisi antaa tapahtua.

Itsellekin kävi niin etten enää välittänyt, annoin itseni lihota enkä käynyt ihmisissä ja tapahtumissa. Huomaan nyt että se oli väärin tehty sillä sellainen äiti joka unohtaa itsensä, masentuu varmasti muita herkemmin ja minullekin kävi niin.

 

Mä tarkoitin tuolla possus-jutulla lähinnä sitä asennetta, että pidetään itseä sellaisena, että oon haiseva marttyyri. Jotenkin, että se "me mammat"-henki koostuu siitä itseinhosta ja sitten lohdutetaan itseä sillä, että ollaan jotenkin muka parempia kuin ne, joilla päällisin puolin näyttää olevan asiat paremmin.

Sen ymmärrän ihan täysin, ettei kaikki erityisemmin laita itseään tai välitä vaatteistaan. Mun oma äiti on aina ollut tosi maanläheinene ja sille ois ollut tosi vierasta mennä jonhonkin kynsihoitolaan tai laittaa meikkiä.

No nyt ymmärrän paremmin. Itseinhostahan tuossa marttyyriäiti-jutussa on kysymys. Ei viihdytä siinä omassa muuttuneessa olemuksessa, ja käännetään asia lapsen vuoksi tehdyksi uhraukseksi. Epäreilua lasta kohtaan.

Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi hoikat, itseään hoitavat, onnelliset, urheilulliset äidit katsovat nämä poloiset jonkinlaiseksi uhaksi omaa äitiyttään kohtaan.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28626185]No nyt ymmärrän paremmin. Itseinhostahan tuossa marttyyriäiti-jutussa on kysymys. Ei viihdytä siinä omassa muuttuneessa olemuksessa, ja käännetään asia lapsen vuoksi tehdyksi uhraukseksi. Epäreilua lasta kohtaan.

Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi hoikat, itseään hoitavat, onnelliset, urheilulliset äidit katsovat nämä poloiset jonkinlaiseksi uhaksi omaa äitiyttään kohtaan.[/QUOTE]

No ehkä siinä on se, että kun joskus tuntuu, että pidetään huonompana. Siis en mä ketään uhkana koe (enkä kyllä ole mikään urheilullinen, enkä laita rahaa kauheasti itseeni) mutta koen usein ulkopuolisuutta sen takia, että joissain piireissä arvostetaan sellaista yli kaiken uhrautumista ja pidetään ihan idioottina, jos on esimerkiksi hoikka.

Jossain superkynnenlaittajien kassimaakareiden kanssa voi myös tuntua aika ulkopuoliselta, kun ei ymmärrä mitään jostain hiuspidennyksistä ja laukkumerkeistä.

 

[QUOTE="vieras";28625263]Tuo kirjoitus kuvaa valitettavasti myös tällä palstalla kirjoittavien (osan siitä) asenteita. Ikään kuin vuoden äiti -mitali jaettaisiin niiden kesken, kuka on vähiten huoliteltu, ylipainoinen ja kellä on vähinten omaa elämää lasten lisäksi.[/QUOTE]

Eikö tuon kirjoituksen äiti ole nimenomaan laihtunut eli alipainoinen, kun on isot vaatteet.

 

Ei ole äitiyden mitta olla välittämättä itsestään. Jos ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan (mikä sisältää myös kauneudenhoitoa) niin silloin ei jaksa olla hyvä äitikään. Monesti kun vähän hoitaa ihoaan ja hiuksiaan, käy ostamassa uusia vaatteita niin saa niistä positiivista energiaa ja lapsetkin tykkää sellaisesta äidistä enemmän kuin sellaisesta että minä uhraudun teidän vuoksi.

Ehkä minua tässä keskustelussa eniten haittaa se olettamus, että kaikki naiset saavat positiivista energiaa ulkonäkönsä kanssa askaroinnista.

Jos shoppailu, kampaajalla käyminen ja meikkaaminen ovat niitä elämän tärkeitä asioita, jotka pitävät naisen raiteillaan ja estävät masennukseen suistumisen, niin sitten ne todellakin ovat tärkeitä. Mutta on myös niitä naisia, joille ulkonäöstä huolehtiminen on välttämätön paha, ja se henkireikä löytyy jostakin aivan muista asioista. Eli ränsistynyt ulkomuoto on heillä masennuksen seuraus, ei syy.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28626185]No nyt ymmärrän paremmin. Itseinhostahan tuossa marttyyriäiti-jutussa on kysymys. Ei viihdytä siinä omassa muuttuneessa olemuksessa, ja käännetään asia lapsen vuoksi tehdyksi uhraukseksi. Epäreilua lasta kohtaan.

Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi hoikat, itseään hoitavat, onnelliset, urheilulliset äidit katsovat nämä poloiset jonkinlaiseksi uhaksi omaa äitiyttään kohtaan.[/QUOTE]

Hyvin kirjoitettu.

Miksi joku itsestään huolehtiva äiti katsoo tuollaisen harmittoman kirjoituksen olevan itseään VASTAAN.
Minusta se nimenomaan on rento teksti suvaitsevaisuuden puolesta. Ainakin täälläpäin on suurinosa ihan keskivertoäitejä, tyyliin puhdas, siistit vaatteet ja hiukan meikkiä, eikä homssuisia tai supermeikattuja "ääripäitä". Silti kaikkia olisi hyvä sietää eikä tuijottaa vain sitä ulkonäköä. Minusta tuo teksti puhui nimenomaan sen puolesta. Ei hyökännyt ketään vastaan. Se joka niin kokee kokee epävarmuutta ja provosoitui turhasta.

 

keksisivät nyt ees itse omat tekstinsä.. sattumalta "vähän" samankaltaisuuksia tässä, kuin kolmistaan blogissa .

http://veikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/142628-lastasi-saattaa-vituttaa

 

No ehkä siinä on se, että kun joskus tuntuu, että pidetään huonompana. Siis en mä ketään uhkana koe (enkä kyllä ole mikään urheilullinen, enkä laita rahaa kauheasti itseeni) mutta koen usein ulkopuolisuutta sen takia, että joissain piireissä arvostetaan sellaista yli kaiken uhrautumista ja pidetään ihan idioottina, jos on esimerkiksi hoikka.

Jossain superkynnenlaittajien kassimaakareiden kanssa voi myös tuntua aika ulkopuoliselta, kun ei ymmärrä mitään jostain hiuspidennyksistä ja laukkumerkeistä.

Minusta tuntuu todella oudolta ajatus, että jotakuta pidettäisiin huonompana tai varsinkaan vähemmän uhrautuvaisena äitinä hoikkuutensa vuoksi.

Hoikkuushan nimenomaan on perinteinen uhrautumisen merkki, lihavuus puolestaan merkki velttoudesta ja itsekkyydestä. Anoreksiakin tunnettiin jo keskiajalla nunnien keskuudessa. Puhumattakaan kaikkien nykyajan sankariäitien arkkityypistä, kuoppaposkisesta taaperoimettäjästä

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28626277]Minusta tuntuu todella oudolta ajatus, että jotakuta pidettäisiin huonompana tai varsinkaan vähemmän uhrautuvaisena äitinä hoikkuutensa vuoksi.

Hoikkuushan nimenomaan on perinteinen uhrautumisen merkki, lihavuus puolestaan merkki velttoudesta ja itsekkyydestä. Anoreksiakin tunnettiin jo keskiajalla nunnien keskuudessa. Puhumattakaan kaikkien nykyajan sankariäitien arkkityypistä, kuoppaposkisesta taaperoimettäjästä [/QUOTE]

No, riippunee kuka pitää ja mitä. Enimmäkseen netissä tälläiseen törmääkin, eikä oikeassa elämässä juuri koskaan.

 

Mä en ymmärrä, miksi meikkaaminen ja kampaajalla käyminen on tässä keskustelussa niin isossa osassa? Miten ne liittyy itsestä huolehtimiseen?
Itsensä kaunistamista ne voi olla, mutta itsestä huolehtimisen mä käsitän liikuntana, terveellisesti syömisenä, hygieniastaan huolehtimisena, mielensä hemmottelemisena (leffat, teatteri, kirjat, matkat, sosialisointi ym.) ja niin edelleen.

Mä käsitän ton itsestään huolehtimattoman äitityypin niin, että naama on väsynyt, vaatteet vähän löpöttää ja on ryppyiset sieltä täältä, hiki ehkä vähän haiskahtaa jne.
Ja henkinen hyvinvointi, se niillä on retuperällä ja se näkyy kauas.

Jos meikkaus olisi itsestään huolehtimista, niin -sorry vaan- mun mielestä aika moni lähinnä EI huolehdi siinä mielessä itsestään, vaan saa meikeillä itsensä suttuisen ja likaisen näköiseksi.
Freesi meikki tietysti kaunistaa, kuten freesi olemus muutenkin, vaikka ei olisi meikkiä tai hiuksissa väriä.

 

Tää ketju on melkein ankeampi kuin tuo teksti.

En mä kyllä ole missään havainnut, että homssuisemmat äidit olisi hoikkia halveksuvia marttyyrejä. Itse olen ehkä semi-homssuinen: vaatteet on ihan puhtaat ja nätit, mutta farkkuja ja tennareita kummempaa mulla harvemmin näkee. Tukka on ponkkarilla, meikki korkeintaan ripsari, jos sitäkään.
Eiköhän ne täyshomssuiset äidit tiedosta tilansa, ja ole siitä jopa vähän harmissaan, mutta eivät jaksa asialle mitään tehdä. Tarvitseeko sitä alkaa irvimään?

 

mutta koen usein ulkopuolisuutta sen takia, että joissain piireissä arvostetaan sellaista yli kaiken uhrautumista ja pidetään ihan idioottina, jos on esimerkiksi hoikka.

No en kyllä oikein usko. Taitaa olla ihan sinun korvien välissä tämä.

 

Hei! Kolmas sivu jo, ja kukaan ei ole myöntänyt olevansa homssuinen! Mä myönnän! Mä olen tuo tekstin äiti. Paitsi, että en mä kyllä mitenkään erikoisen omistautunut lapselle ole, olen vaan laiska. Ei kiinnosta meikkaus, hiustenlaitto eikä suihkussa käyntikään, kun ei hiki niin hirveästi haise. Ainakaan mun mielestä eikä miehen, joka käy suihkussa kerran tai kaks päivässä. Monesti vaatteissakin on joitain tahroja, varsinkin housuissa. Niitä tuntuu tulevan yhdessä päivässä, enkä mä jaksa varsinkaan housuja pestä joka käyttökerran jälkeen. Vaatteet on yleensä tosi vanhoja, en mä oikein jaksa ostaa uusiakaan. Suht sopivia ovat kyllä, paitsi jos olen sattunut lihomaan/laihtumaan vahingossa.

En ole koskaan ajatellut olevani mikään marttyyri tai mitenkään erityisen hyvä äiti homssuisuuden vuoksi, mutta kiva jos muut ovat sitä mieltä. Tästä kaikesta huolimatta olen kyllä iloinen ja pirteä. Ai niin, olin homssuinen jo ennen lapsiakin, mutta silloin joutui aina työn takia laittautumaan.

 

Milläköhän tuota ulkonäköä sitten perustellaan kun lapset ovat jo isoja.

Entä jos ei ees oo lapsia ja on silti aika räjähtäny :snotty:

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28626239]Ehkä minua tässä keskustelussa eniten haittaa se olettamus, että kaikki naiset saavat positiivista energiaa ulkonäkönsä kanssa askaroinnista.

Jos shoppailu, kampaajalla käyminen ja meikkaaminen ovat niitä elämän tärkeitä asioita, jotka pitävät naisen raiteillaan ja estävät masennukseen suistumisen, niin sitten ne todellakin ovat tärkeitä. Mutta on myös niitä naisia, joille ulkonäöstä huolehtiminen on välttämätön paha, ja se henkireikä löytyy jostakin aivan muista asioista. Eli ränsistynyt ulkomuoto on heillä masennuksen seuraus, ei syy.[/QUOTE]

Joo tää on mullekin vieras ajatus.

 

Entä jos ei ees oo lapsia ja on silti aika räjähtäny :snotty:

Sekin ihan selkeesti naapurin Eskon vika, eikö? Ei voi äitiyttäkään syyttää.

 

Sekin ihan selkeesti naapurin Eskon vika, eikö?

Tai sit sen naapurin Eijan, kun se on aina niiiin huoliteltu. Jotenkin vissiin imeny mun laittautumisenergiat, ***:n lumpsukka.

 

No on taas niin kauheaa.