Hyi helkkari mikä marttyyrikirjoitus taas (äitiydestä).

Odotan esikoista, ja tuollaset tekstit saa kyllä pienen kauhun valtaan! Mitä hittoa, tuleeko mustaki haiseva homssu joka vaan imettää ja palvoo kakaraa - miten käy parisuhteen, miten käy kaiken normaalin elämän (joo ei vietetä mitää biletys tai extreme-elämää, puhun nyt ihan normi arjen pikkujutuista), surkastuuko mun aivot jotenki.. Tuota kauhukuvaa ei oo yhtää helpottanu se, että eräälle hyvin läheiselle kävi just pahemmin ku noin, se on oikein tuollanen megamarttyyriäiti, on antanut itsensä röntsähtää oikein kunnolla, eikä maailmassa ole enää mitään muuta kuin lapsi.. Mies, jonka kanssa hänellä oli ennen ainskin päällisin puolin onnellinen parisuhde, on lähinnä juoksupoika ja elättäjä, täytyyhän äidin keskittyä nyt täysillä lapseen.. Olen koittanu puhua miehelle, että jos mulle meinaa käydä noin, niin muista varottaa..

 

Eikö tuon ikäiselle voisi alkaa antaa soseita jo? Jos tekee vielä löysiä, niin vauva saa nestettäkin niistä.

Ja anna vauvan huutaa. Se on ihan hyvä, että isä joutuu pärjätä vauvan kanssa, se vähentää sun hoitotaakkaa, kun isäkin osaa rauhottaa vauvan.

Ensi viikolla aloitan soseet, jospa sitten helpottaa. Kiitos kun rauhoitat mun mieltä. Pakko tässä on ryhdistäytyä, päästä tästä putkinäöstä.

 

itse huomasin että hiukset rähjääntyneet, kuivat sähköset. hiukset kun on vauvan takia koko aja ponnarilla(sattuu kun repii) ostin nyt ihan tollasen hiusten hoitosarjan jonka tulis korjata noita. pyrin pukeutumaan siisteihin vaatteisiin(olkapäällä saattaa olla puklu tahra) . ylipainoa mulla on mutta siitäkin yritän päästä eroon, en ole ikinä oikeen meikannutkaan kai mä jonkun silmään saatan näyttää rähjäseltä väsyneeltä ja läskiltä mtta enmä silti mitää marttyyri asennetta tässä ota

 

Odotan esikoista, ja tuollaset tekstit saa kyllä pienen kauhun valtaan! Mitä hittoa, tuleeko mustaki haiseva homssu joka vaan imettää ja palvoo kakaraa - miten käy parisuhteen, miten käy kaiken normaalin elämän (joo ei vietetä mitää biletys tai extreme-elämää, puhun nyt ihan normi arjen pikkujutuista), surkastuuko mun aivot jotenki.. Tuota kauhukuvaa ei oo yhtää helpottanu se, että eräälle hyvin läheiselle kävi just pahemmin ku noin, se on oikein tuollanen megamarttyyriäiti, on antanut itsensä röntsähtää oikein kunnolla, eikä maailmassa ole enää mitään muuta kuin lapsi.. Mies, jonka kanssa hänellä oli ennen ainskin päällisin puolin onnellinen parisuhde, on lähinnä juoksupoika ja elättäjä, täytyyhän äidin keskittyä nyt täysillä lapseen.. Olen koittanu puhua miehelle, että jos mulle meinaa käydä noin, niin muista varottaa..

Ääk, pelottaa muuten sama asia. Hirvittää että hurahtaa äitiyteen niin ettei enää muuta olekaan. Mut ehkei se käy kaikille D

 

Ääk, pelottaa muuten sama asia. Hirvittää että hurahtaa äitiyteen niin ettei enää muuta olekaan. Mut ehkei se käy kaikille D

Mutta vaikka hurahtaisikin, niin ei sitä pitkään kestä. Lapset on pieniä vain vähän aikaa

 

Mä en sen takia jätä huolehtimatta itsestäni että olisin olemassa vain ja ainoasti lasta varten. Sitähän toki olen, lapsen näkökulmasta, mutta se ei estä minua huolehtimasta itsestäni.

Anna-Leena Härkösen kirjoissa on äitihahmo yleensä juuri se "niikus tiijät minähän en oo koskaan itsestäni välittäny!"-tyyppi.

 

Ja sitten taas toisaalta, onneks lähipiiristä löytyy kuitenki paaaljon enemmän äitejä ja isiä, jotka on lasten myötä jalostunu jotenki rennommiksi ja kivemmiksi vaan, vaikka itsestään huolehtivatkin, jospa tästä itsekin järjissään selviää Tuo läheisen täydellinen muuttuminen, ihan jotenkin persoonallisuuden muutos entiseen nähden, on kyllä ollut hieman kovakin pala, ja hän on vielä hyvin arvosteleva, että kaikki jotka ei toimi kuten hän, tekevät väärin, ja ovat vanhempina näin huonompia.. Ikävästi asettaa paineita meidän tulevaa vanhemmuutta ajatellen, vaikka varsin hyvin tiedetäänkin, että ne omat tavat toimia ja elää muodostuu sitten, kun nähdään kuka ja millainen persoona tuolta masusta tulee.

 

Milläköhän tuota ulkonäköä sitten perustellaan kun lapset ovat jo isoja.

 

Oli tuossa viestissä totuuden siemen. Minä tunnen esim. yhden tosi köyhän äidin, joka ostaa vaatteet ja kengät aina ensin lapsille, itselleen sitten jo rahaa jää. Vaatteet ostetaan aina kirpputorilta, ja rahaa on niihinkin käytettävissä niin vähän, että lasten vaatteet näyttävät vanhanaikaisilta ja nuhjuisilta, vaikka sieltä saakin ihan hyviäkin vaatteita.
Ihan selvää on, ettei samalla äidillä ole koskaan varaa käydä kampaajalla.

Parhaansa hänkin silti yrittää, eikä ole hankkimassa mitään martyyrinkruunua.

Mulla itselläni peruuntui kampaajakäynti, uutta aikaa en ole saanut, ja tukka on kyllä juuri sen näköinenkin. Kampaajalleni on parin viikon jonot, ja lisäksi hän tässä lomailee, joten ei ihan helposti järjesty tuo aika.

 

Hyi helkutti, hyi! . Siitä vaan suihkuun sitten ei siinä muu auta, mitään sankarillista paskaisuudessa ole, sori.

 

Oi ei :/

Minä pidän itsestäni huolta että jaksan huolehtia muistakin. Jaloissa pyörii 3 alle 5 vuotiasta mutta aamut alkaa aina hiustenlaitolla ja pikameikillä sekä kunnon aamupalalla. Aina on puhdasta vaatetta, kohtuullisen siisti koti, hyvää kotiruokaa ja urheiluharrastuksia. Toki välillä väsyttää mutta ei jestas ole mitään tuollaista!

 

Minä uskon, että tähän ketjuun kerääntyneet kauniit, normaalipainoiset, hyväntuoksuiset ja kampaajalla käyneet naiset ovat myös hyviä äitejä. Mutta jokin pieni pinnallisuus täällä paistaa.

Varmasti useimmat ovat mieluummin hoikkia, puhtaita ja hyvin pukeutuneita kuin lihavia, likaisia ja rumissa vaatteissa. Aina ei kuitenkaan ole rahaa, aikaa tai jaksamista, olipa sitten äiti tai muuten vain rupsahtanut.

Marttyyrinkruunun kantaminen on asiatonta, mutta ei sekään kerro sisäisestä kauneudesta, että puhuu esimerkiksi "possusista", kuten tässä ketjussa on tehty.

 

Hyi helvetin saatana. Sen lisäksi että välitän lapsistani, välitän ja kunnioitan myös itseäni ja ympäristöäni.

Ei tarvitse puunata ja vääntää hiuksia ja meikkejä ja valikoida vaatteita tunteja, siisteyteen ja raikkauteen kun riittää niiiiiiiiiiiiiiin paljon vähempikin.

 

tulee kyllä mieleen että onko se sitten edes "hyvää" äitiyttä, jos unohtaa itsensä kokonaan, eikä jaksa edes näyttää siistiltä? mun mielestä ei. lähinnä säälittää naiset jotka unohtavat oman itsensä kokonaan tullessaan äidiksi.

 

tulee kyllä mieleen että onko se sitten edes "hyvää" äitiyttä, jos unohtaa itsensä kokonaan, eikä jaksa edes näyttää siistiltä? mun mielestä ei. lähinnä säälittää naiset jotka unohtavat oman itsensä kokonaan tullessaan äidiksi.

Mitä tarkoittaa näyttää siistiltä?

Jos rahaa on todella vähän, äiti käy suihkussa, pukee puhtaat vaatteet päälleen, jotka voivat olla vaikka sitten 20 vuotta vanhat ovat toki ehjät, mutta voivat olla nyppyyntyneet. Hiukset ovat pitkät, suorat, värjäämättömät, koska muuhun ei ole varaa. Meikkeihin ei ole ollut varaa sitten nuoruuden.

Tälläinen on tämä tuntemani äiti, huoliteltu ja siisti niin pitkälti kuin itse voi olla, eikä ole itseään unohtanut - rahaa vain ei yksinkertaisesti ole.

 

Okei.. Minä käytän niitä samoja vanhoja rytkyjä itselläni, ja ostan lapselle aivan liikaa vaatteita. Puhtaat ne munkin rytkyni usein kyllä ovat, mutta kuitenkin. Näytän useimmiten varmaan rähjäiseltä ja väsyneeltäkin. Ja siltikin tuo kirjoitus oli aivan hirveetä paskaa!

Aloin just miettiä, etten edes muista missä mun meikit ovat.. Täytyisi varmaan etsiä

 

[QUOTE="poikia3";28625651]Mitä tarkoittaa näyttää siistiltä?
[/QUOTE]

Sepä se.

Minä olen "unohtanut itseni" jo paljon ennen lasten saantia, tai tarkemmin sanoen olen aina ollut kiinnostunut muista asioista kuin naamataulustani. Minun jaksamistani tai onnellisuuttani ei missään nimessä kohota meikin sutiminen naamaan, ihan perushygienia riittää.

Nuorena tyttönä olin hyvännäköinen ilman meikin hiventäkään. Nykyään alkavat kilometrit ja valvotut yöt näkyä naamassa, mutta ei se minua haittaa. Voin kyllä hyvin kuvitella, että ne jotka muistavat minun entisen naamani, ajattelevat että olen päästänyt itseni rupsahtamaan. Tosiasiassa hoidan itseäni ihan samoin kuin ennenkin, elämä vain tekee tehtäväänsä.

 

Ärsyttävä teksti joo. Mutta pakko myöntää että mun tukka on kamala, koska mulla ei oikeasti ole varaa maksaa kampaajasta yli 100€. Vaatteet on ihan siistis ja suht oikean kokoisetkin, mutta vähän last-season mallisia. En muista koska viimeksi olisi ostanut itselleni vaatteita. Meikata en useinkaan jaksa, eikä minulla niihin meikkeihinkään ole varaa. Ripsari ja meikkivoide, yms perusjuttua nyt nippa nappa löytyy. Ja kyllä meillä minä ekan vuoden aika pitkälle hoidin, koska isä ei ole imetyskykyinen ja vauva söi öisinkin 5 krt 8 kk ikään, jolloin vieroitin. Päivisin tunnin välein, enkä halunnut huudattaa. Nyt kohta täyttää vuoden ja hoitoon voi jo vähän jättää, mutta ei mulla mihinkään varaa edelleenkään ole

 

mie meikkaan jopa silloin, kun on koko päivän lasten kanssa kotosalla eikä vieraitakaan tulossa.
piristää kummasti oloa

 

Milläköhän tuota ulkonäköä sitten perustellaan kun lapset ovat jo isoja.

Sillä, että "isommat lapset, isommat murheet" siis ne laiskat ja masentuneet perustelevat; fakta kuitenkin on, että alle 3-vuotias teettää eniten töitä (ja puhun TERVEISTÄ lapsista, joita puetaan, riisutaan, syötetään, vaihdetaan vaippoja, varotaan, mitä pistävät suuhun, etteivät tukehdu, vahditaan pihalla herkeämättä eli normijuttuja alle 3-vuotiaan elämässä)

 

Hyi yäk mikä teksti..ymmärrän hyvin jos rahaa ei ole kampaajakäynteihin ym luksukseen, mutta kyllä perushygieniasta, siisteistä vaatteista, hampaiden harjauksesta, ym. Perusasioista on pidettävä huoli..itse elän myös 1 v 10 kk tyttöäni varten, ja hoidan myös päivisin 2,5 vuotiasta siskonpoikaani, mutta koska rahaa on tarpeeksi, hiukset on kuosissa, naama kuosissa, ja rakastan urheilua joka on tuo hyvän olon ja harrastan sitä joka päivä...mua säälittää myös 'rupsahtaneiden' miehet, jotka joutuvar yhtäkkiä katsomaan aivan tuntematonta ihmistä vierellään, varmaan myös häveten..kun tuntee olonsa hyväksi ja itsevarmaksi, on myös varmasti iloisempi ja energisempi äiti..valehtelee, kuka muuta väittää.

 

Mä en meikkaa, hiukset sutaisen ponnarille ja ostan vaatteita mieluummin lapsille, mutta näytän silti pirun hyvältä. En ymmärrä minäkään kyllä tuota kirjoittajan näkökantaa.

 

Sillä, että "isommat lapset, isommat murheet" siis ne laiskat ja masentuneet perustelevat; fakta kuitenkin on, että alle 3-vuotias teettää eniten töitä (ja puhun TERVEISTÄ lapsista, joita puetaan, riisutaan, syötetään, vaihdetaan vaippoja, varotaan, mitä pistävät suuhun, etteivät tukehdu, vahditaan pihalla herkeämättä eli normijuttuja alle 3-vuotiaan elämässä)

Meidän Pirkka-Venni sai vitosen kokeesta, nyt repee!!!!!! MISSÄ ON ÄITIN SUKLAAT!!!!??

 

[QUOTE="Kotimamma";28625968] ...kun tuntee olonsa hyväksi ja itsevarmaksi, on myös varmasti iloisempi ja energisempi äiti..valehtelee, kuka muuta väittää.[/QUOTE]

Ennen kuin alkaa randomina sääliä vastaantulijoita, kannattaa kuitenkin muistaa, että eri ihmisille eri asiat tuovat hyvää oloa ja itsevarmuutta.

Jonkun mielestä saattaisi sekin olla säälittävää, jos oma itsetunto on noin vahvasti sidoksissa ulkonäköön.

 

Mä tarkoitin tuolla possus-jutulla lähinnä sitä asennetta, että pidetään itseä sellaisena, että oon haiseva marttyyri. Jotenkin, että se "me mammat"-henki koostuu siitä itseinhosta ja sitten lohdutetaan itseä sillä, että ollaan jotenkin muka parempia kuin ne, joilla päällisin puolin näyttää olevan asiat paremmin.

Sen ymmärrän ihan täysin, ettei kaikki erityisemmin laita itseään tai välitä vaatteistaan. Mun oma äiti on aina ollut tosi maanläheinene ja sille ois ollut tosi vierasta mennä jonhonkin kynsihoitolaan tai laittaa meikkiä.