huutaminen

  • Viestiketjun aloittaja rääky
  • Ensimmäinen viesti
rääky
auttakaa nyt. Mies ja anoppi saa minut tuntemaan itseni ihan b luokan idiootiksi, kun huudan. minulla siis lyhyt pinna ja hermot menee vähästäkin. usean kerran kun lapsille ja koiralle koettaa nätisti sanoa, ja mikään ei tehoa, huudan tosi helposti, ja kiroilen. Nyt siis anoppi, ja sen hyssyttelemällä kasvanut poika sitten päättävät että huutaminen lapsille on väärin. Anoppi on kasvattanut lapsensa selkäsaunoilla, itse uskon, että mieluummin huutoa, kuin väkivaltaa, mutta nämä kaksi ovat saaneet minut ihan hajalle asian suhteen. anoppi ihkaili jopa lastensuojeluviranomaisilla, kun kuulemma huudan liikaa.
Pitääkö tässä hoitoon hakeutua. mitä ihmetta sitä sanotaan lääkärille, olen täällä koska kiroilen ja huudan? Jamitä sitten, saan jotain rauhoittavia? auttaako se muka?
 
pia
Parempi huutamatta ja ilman selkäsaunoja.Kultaista keskitietä vaan.Olen 3 muksua kasvattanut ilman huutamisia vaikka riiviöitä ovat tietenkin joskus.Lapset nimittäin eivät loppupelissä letkauta korvaakaan huutamiselle ja sama kopiotuu vanhempana heidän käytöksessään.Niinhän sitä sanotaan että mitää kylvää sitä niittää... :/
 
Ei se huutaminen tosiaan vierestä kuunneltuna kivaa oo. Ja tarttuuhan se tapa lapsiin. Naapurissa äiti huutaa ja kiroilee lapsille jatkuvasti, ja lapset samoin. Ne ei osaa leikkiessäänkään puhua ollenkaan vaan kiljuvat kaiken aikaa. Siis oikeesti , aina ku ne on pihalla niin kuuluu meille sisälle niiden kiljunta ja kun meen ulos kuunteleen et mikä hätänä ni ne leikkii ja kaiken sanottavansa sanoo kiljumalla ja karjumalla :eek:
Toisekseen adhd lapsen vanhempana tiedän että pinna on tosiaan kireällä, ja meilläkin JOSKUS huudetaan mut huutaminen vaan pahentaa tilanteita.
Ehkä sun vaan täytyis opetella malttamaan mieles. Helpottas ainaki kanssaeläjiä... ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.07.2004 klo 12:57 Äiti-alokas85 kirjoitti:
Sano anopille että kutsu vaan lastensuojeluviranomaiset, voidaan samalle kertoa kuinka anopin mielestä selkäsaunat on parempi vaihtoehto!!
Kuka on sanonut että anopin mielestä selkäsauna on parempi vaihtoehto?? Ajat ovat muuttuneet, opettajatkin löivät karttakepillä ennenvanhaan sormille :D Tuskin anoppikaan enää( jos sais lapsensa uudelleen kasvattaa)antas selkäsaunaa :/ Ymmärrän että tulee joskus huudettua kun ei jaksa muuta. Mutta miettikääpä jos itsellesi joka napsauksesta huudettaisiin kurkkusuorana \|O
 
Meilläki tulee huudettua usein, kun penskoilla tuntuu olevan sirkustouhu ja mölyäminen jatkuvasti menossa.Välillä itteäki hävettää, että mitähän ne naapurit ajattelee...Mut jollain täytyy saada sana menee perille kun, syömisistä ym. ei tulis mitää jos jatkuvasti riekutaa.
 
nimetön
Oon kova huutamaan hermostuessa, mut lapsen kanssa oon toistaseks saanu sen pysyyn vähän kurissa. Yks ilta honasin nimittäin yhtäkkiä, että mulle on tullu niinku semmonen käsitys (periytyny mudelta), että kakrut täytyy saada totteleen pelottelemalla niitä huutamalla. Inhaa.
Mut ymmärrän kyllä et pinna menee.
 
pia
Musta on tosi kaameaa kuultavaa kun äiti (ja tietty isäkin, mutta useimmiten kuuleen äidin) huutaa ja kiroilee lapsilleen. Rumaa ja lapset oppivat siitä samanlaisen käytöksen. Eivät usko myöhemmin koulussakaan normaalia puhetta. Suosittelisin oikeasti jotain yksinkertaista konstia hillitä itsesi, yritä vaikka laskea ensin kymmeneen -hitaasti ennenkuin huudat ja yritä ainakin jättää ne kirosanat pois.
 
Äiti-alokas85
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.07.2004 klo 22:27 vieras kirjoitti:
Kuka on sanonut että anopin mielestä selkäsauna on parempi vaihtoehto??
Viittasin vain alkuperäisen tekstiin, kun hän kertoi anoppinsa kasvattaneen lapset selkäsaunojen avulla. Eipä muuta...
 
Itse olen nuorempana huutanut paljonkin lapsilleni ja sitä kautta miettinyt tuota huutamisasiaa. Joskus kun olen oikein väsynyt tai minulla on oikein stressaavaa tai joku isompi huolenaihe, saatan yhäkin purkaa tunteitani huutamalla lapsille ihan mitättömistä asioista.

Kun itse huudan, se kuulostaa omissa korvissani VAIN huutamiselta. Kun taas joku toinen huutaa, se kuulostaa minusta pelottavalta. Mietin, että jos aikuisen itsehillintä pettää jo pienenkin vastoinkäymisen kohdalla, mitä hän sitten tekeekään kun tulee joku oikeasti vaikea asia. Tiedänhän omasta kokemuksesta, ettei haukku haavaa tee, mutta jos joku huutaa minun lapselleni, ryhdyn samantien toimiin lapsen puolustamiseksi. Jos taas sama asia sanotaan asiallisesti, olen vain tyytyväinen, että lapsesta huolehditaan ja välitetään.

Sen olen huomannut, että helpoimmalla pääsen, kun jätän huutamisen ja puhun lapsille napakasti. Varsinkin kun on itsestään selvä asia, että minä määrään sekä lasten että koiran asiat.

 
alannah
On mullakin tullu huudettua lapsille mutta tietenki sit oon pyytäny anteeksi ja näi mutta sitte ku mieheni huutaa, en vaan sillon pidä siitä. Ku välillä aatteluttaa, et hän saattaa huutaa liianki pienestä asiasta. Ensimmäinen lapsi ei ole hänen siittämä vaan aikoinaan ex kihlatun joten se koskee muhun aika kipeesti. Ja sitte ku yritän jotain sanoo miehelleni nii nätisti ku olla ja voi, hän tietenki suuttuu. Mutta siltihän tuo on huutanu esikoiselleni. Hän ei kauaa mieti mitä oon saattanu sanoa sille. :whistle: :/
 
Äiti-alokas85
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.07.2004 klo 13:50 alannah kirjoitti:
On mullakin tullu huudettua lapsille mutta tietenki sit oon pyytäny anteeksi ja näi mutta sitte ku mieheni huutaa, en vaan sillon pidä siitä. Ku välillä aatteluttaa, et hän saattaa huutaa liianki pienestä asiasta. Ensimmäinen lapsi ei ole hänen siittämä vaan aikoinaan ex kihlatun joten se koskee muhun aika kipeesti. Ja sitte ku yritän jotain sanoo miehelleni nii nätisti ku olla ja voi, hän tietenki suuttuu. Mutta siltihän tuo on huutanu esikoiselleni. Hän ei kauaa mieti mitä oon saattanu sanoa sille. :whistle: :/
Kaverilla on kans sellanen ikävä tilanne, että seurustelee suht. mukavan miehen kanssa, mutta tämä mies ei oikein hyväksy kaverin omaa lasta joka on saanut alkunsa aikaisemmasta suhteesta. Lapsella on ihan perus uhmaikä menossa, mutta mies väittää että se on normaalia kauheampi kakara. Mies ei ikinä leiki tämän lapsen kanssa, ainoa kontakti on se, kun hän huutaa, komentaa ja tukistaa lasta.. Säälittää kaverini, koska hän rakastaa miestä, vaikka mies ei voi sietää tämän lasta...
 

[/quote]

Kuka on sanonut että anopin mielestä selkäsauna on parempi vaihtoehto?? Ajat ovat muuttuneet, opettajatkin löivät karttakepillä ennenvanhaan sormille :D Tuskin anoppikaan enää( jos sais lapsensa uudelleen kasvattaa)antas selkäsaunaa :/ Ymmärrän että tulee joskus huudettua kun ei jaksa muuta. Mutta miettikääpä jos itsellesi joka napsauksesta huudettaisiin kurkkusuorana \|O
[/quote]

Ei vanhoista tavoista eroon pääse, varsinkin jos matkan varrella on huomannut ne hyväksi. Minä sain selkäsaunaa kun sitä antaitsin. Omalle lapselleni en ikinä selkäsaunaa anna vaan minun mielestäni jos pitää valita näistä kahdesta niin mieluiten huutaminen. Selkäsauna aiheuttaa enemmän lapsessa pelkoa, sitäkö pitäisi haluta että oma lapsi pelkää omaa äitiä?
Lapset pitäisi kasvattaa niin että he tottelevat mitä sanotaan. Ja toisaalta ei auta muu kuin huutaa jotta saa viestinsä perille. Varsinkin uhmaikäisien kanssa "menee pinna tiukalle" ja välillä voi huutaa.

Hän joka keskustelun aloitti ei maininnut sitä että hän huutaa jatkuvasti joten sinun kommenttisi "Mutta miettikääpä jos itsellesi joka napsauksesta huudettaisiin kurkkusuorana" On asiaan kuulumaton.

Minä en pidä huutamisesta, mutta lapseni kanssa olen siihen ikäväkseni joutunut pari kertaa menemään.

Auktoriteettiä voi rakentaa kahdella tavalla hyvällä ja pahalla...
 
Mun mies vertaa mua äitinä siskoonsa, ja anoppi samoin. Sisko on ihminen, joka ei ikinä suutu lapsille vaan aina puhuu hiljaa ja rauhalisesti, lapsia ei siis tuossa perheessä juuri komenneta millään lailla. Suoraan sanottuna ei mielestäni edes asiasta sanota, vaikka tarvetta ehkä olisikin. Ja mä taas olen aika jämpti: jos ilkeilee tai on tottelematon ja tuhma, jotain siitä seuraa. Lelu pois, videoiden katselukielto, ääni kohoaa. Mutta mies ei sitä kestä, sen mielestä lapsen pitäisi joko antaa tehdä ja olla, tai hoitaa tilanne muuten. Ja anoppi samaa mieltä. Tosi rasittavaa välillä, mutta onneksi tiedän itse mitä teen, ja miten toimin ja yhä edelleen toimin omalla tavallani piti muut siitä tai ei, kerta siitä ei muille mitään haittaakaan ole.
 

Yhteistyössä