Huutaminen ja ponnistusvaihe

Eipä ole tarvinnu huutaa. Saas nähdä mitenkä sitten joulukuussa

 

Mä omasta mielestäni huusin molemmissa synnytyksissä sieluni pohjasta, mutta mies väittää, etten oo huutanu ollenkaan... :/

 

Mä huusin esikoisen synnytyksessä ensin, mutta kun kätilö käski olla hiljaa niin homma helpottu. Huutaminen vei voimia ponnistusvaiheessa.

 

Mä lopetin huutamisen sitten, kun kätilö otti kätensä kohdunsuun reunalta pois. Mulla siis alkoi ponnistus vaikka paikat eivät olleet vielä kunnolla aukikaan. :/

 

Kaksi ekaa tuli ilman huutoa ja kiroilua.Kolmas korjas koko potin

 

Mulla on jokanen (3) menny erilailla. Olin päättäny muka valmiiks että ikinä en huuda.
Noh,esikoinen synty parilla vinkasulla. Toinen synty niin että huusin viimiset puoli tuntia,lähti järki totaalisesti. Kolmas synty muutamalla ähistyksellä ponnistaessa.
Kyllä se taitaa luonteesta ja synnytyksen kulusta olla kiinni. Jos pitää esim tunti ponnistaa niin kyllä siinä saattaa muutama kiljasu päästä,jos ei muuta niin turhautumisesta!!? =)

Minä en päättänyt etukäteen mitään, mutta kätilön neuvot kuulosti järkeviltä eivätkä olleet mahdottomia noudattaa siinä tilanteessa. Sattuihan se melko tavalla, ja kestikin 1 h 20 min, mutta ihmeen äkkiä se aika siinä touhussa kului... ei ehtinyt turhautua.

 

Joo, ei olis saanu huutaa ei, siis kätilön mielestä! Mutta sattui niin paljon, että huusin ja karjuin ja kovasti. Miestä oli nolottanut se mun huuto, oli vaan miettiny kuinka se mun huuto kuuluu käytäville ja pelotaa kaikki synnyttämään tulevat. Henkilökohtaisesti sain siitä huudosta lisää voimia, vaikka minulle sanottiin että se vie voimaa ponnistukselta.

 

ekasta kirosin :ashamed: kauheen synnnytys oli ja pakko oli.
Toisessa en päästäny ääntäkään.

 

Mä oon varmaan outo, mutta mä en muista! Ésikoinen syntyi sektiolla, siitä on jotain muistikuvia. Mutta kuopuksen alatiesynnytksestä en loppuvaiheesta muista juuri mitään.

 

En nyt ihan varma ole, mutta mielestäni en ekasta huutanut niin paljoa kuin toisesta.Toisessa tuli jo uskon puute jossain vaiheessa ja ulisin ja nyyhkytin vaan, että en jaksa enää, mä kuolen...ja huusinkin ihan kunnolla.

 

Huusin niin taatusti. Ekassa kätilö kielsi ja toisessa ei, käskivät vain huutaa lisää jos siltä tuntuu.

 

En huutanut, vinkunut tai vikissyt.
Hiljaa hyvä tulee.

 

Mua on aina kiinnostanut että mikä teidät huutajat siinä tilanteessa laittaa huutamaan? Siis ihan ystävällisesti tätä kysyn. Sattuuko se niin paljon? Vai mitä? :ashamed:

Mä en oo kyllä huutanut, inahdin korkeintaan siinä vaiheessa kun se vauvan pää sukelsi pihalle. Kerkesinkö sitäkään, se kun tapahtuu niin nopeesti...?? No mutt joo, hiljainen olin kuin hiiri.

 

En huutanut mutta ähisin naama punaisena.

 

Mua on aina kiinnostanut että mikä teidät huutajat siinä tilanteessa laittaa huutamaan? Siis ihan ystävällisesti tätä kysyn. Sattuuko se niin paljon? Vai mitä? :ashamed:

Mä en oo kyllä huutanut, inahdin korkeintaan siinä vaiheessa kun se vauvan pää sukelsi pihalle. Kerkesinkö sitäkään, se kun tapahtuu niin nopeesti...?? No mutt joo, hiljainen olin kuin hiiri.

Todellakin sattui!!!Supistukset, pään tulo ja kaikki.

 

Mua on aina kiinnostanut että mikä teidät huutajat siinä tilanteessa laittaa huutamaan? Siis ihan ystävällisesti tätä kysyn. Sattuuko se niin paljon? Vai mitä? :ashamed:

Mä en oo kyllä huutanut, inahdin korkeintaan siinä vaiheessa kun se vauvan pää sukelsi pihalle. Kerkesinkö sitäkään, se kun tapahtuu niin nopeesti...?? No mutt joo, hiljainen olin kuin hiiri.

Sattuu aivan saatanasti se ponnistaminen. Muuten olen sitten ollut hiljaa avautumisvaiheen ajan, liiankin hiljaa kuuleman.

 

Kaksi ekaa tuli ilman huutoa ja kiroilua.Kolmas korjas koko potin

Jaahas, täytyykin muistaa tuo jos kolmannen muksun vielä teen

 

En huutanut. Keskitin kaikkeni siihen ponnistamiseen ja koin että hyvä tuli sillä lailla.

Tätä on hyvä peesata =)

Mä kyllä mekastin sen verran kun hyvältä tuntu, koska en halunnut tosiaan käyttää niitä voimia suun kiinni pitämiseen. Ja huom. oon tavallisesti hiljainen, hyvinkäyttäytyvä...

 

Keskityin niin ponnisteluun ettei vaan tullut huudettua, karjahdeltua eikä vikistyä. Mies totesi äimistyneenä että "ethän sä edes huutanut" - sillai kun aina elokuvissa sopivasti kiljahdetaan eikä sotketa meikkejä (...Mun naama oli muuten täynnä semmoista punaista veripistettä ponnistelusta...) Toinen tuli niin vauhdilla etten ehtinyt kuin pahan sanan päästää suustani. Minä joka en koskaan kiroile :ashamed:

 

Mä huusin varmaan eniten siinä vaiheessa, kun kaksi kätilöä otti napanuoraa kaulan ympäriltä pois, mun sisällä oli neljä kättä ja vauva. :x

 

En huutanu kun ei ollu tarvetta huutaa. En tuntenu mitää muuta kun ponnistamisen tarpeen, niinku kakkahätä.

Mäkään en tuntenut kipua ollenkaan, enkä toisella kertaa ees ponnistustarvetta, ei oo tarvinnu huutaan kun ei oo tuntunut ponnistukset miltään =)

 

Siis teillä jotka sanotte että ette tunne ponnistuskipua, niin puuttuuko teiltä tuntoaisti pillusta...?

 

Miksi ei saisi huutaa?
Huusin kuin syötävä ,hyvin tuli vauvatkin ulos
parilla ponnistuksella kaikki.

Mulla ainakin oli semmoiset tuskat että oli ihan pakko HUUUTAAAAAAAA-AA.

 

Esikoisen syntymässä kätilö yritti olla tiukkana, etten saa huutaa. No huusin kielloista huolimatta. Toisessa huutoa oli 15min ponnistusvaiheessa. Kolmannessa myös ponnistaessa ähkin kyllä aika äänekkäästi. Neljännessä myös ponnistus meni huudon kanssa. Viidennessä vauvalla oli väärä tarjonta ja oli todella hilkulla että sain vauvan ulos itse (leikkuria oli jo varattu). Sain aikarajan, jonka saisin vielä yrittää - sitten olisi sektio edessä. Silloin otin äänen avuksi. Suorastaan karjuin ja niin mä sain kuin sainkin vauvan pungerrettua ulos. Mulle tuli jälkeenpäin se olo, että sain nimenomaan voimia siitä että otin äänen kunnolla käyttöön. Vauva syntyi otsa edellä, kasvot ylöspäin ja jösses että oli hankalaa...

 

Siis teillä jotka sanotte että ette tunne ponnistuskipua, niin puuttuuko teiltä tuntoaisti pillusta...?

Jos se tuntoaisti on vaan valikoiva?

Ei vaan: vakavasti puhuen mä tunnen ihan äärimmäisen suurta kipua näin raskausaikana, nää liitoskivut repii mut kappaleiksi vielä kolmannessakin raskaudessa, jälleen kerran. Mutta synnytyssalissa kipuja ei juuri ole.