Huutaminen ja ponnistusvaihe

Mä olen huutanut enemmän tai vähemmän molemmilla kerroilla. Mietin, että pystyisikö sitä olemaan huutamatta, jos oikein yrittää, vai tuleeko sitä ääntä ihan väkisin?

 

Mä vikisin!
Vaikka kätilö kuinka käski tekemään niin ja näin, niin mä silti kitisin ja valitin ja itkin ja valitin ja kitisin... Mä olin totaalisen raivostuttavan säälittävä.

 

2 synnytystä, kummallakaan kertaa en ole huutanut..

 

Mulla tuli aina ponnistuksen lopussa vaimeaa huutoa, ei siis sellasta kunnon huutamista. Sellanen epämääränen aaa-sinne loppuun, men voinut sille mitään.

 

mulla oli hemmetin vaikea synnytys ja huutaminen ois helpottanut sitä kamalasti..kätilö oli kamala muutenkin mutta vielä käski pitää suuni kiinni :kieh:

 

En huutanut. Keskitin kaikkeni siihen ponnistamiseen ja koin että hyvä tuli sillä lailla.

 

En huutanu kun ei ollu tarvetta huutaa. En tuntenu mitää muuta kun ponnistamisen tarpeen, niinku kakkahätä.

 

En huutanut. Keskitin kaikkeni siihen ponnistamiseen ja koin että hyvä tuli sillä lailla.

Tätä on hyvä peesata =)

 

Mä en oo huutanut kummallakaan kerralla.

 

Aivan lopussa ponnistus teki niin kipeää, että oli pakko huutaa. Onneksi se ponnistusvaihe kuitenkin kesti vaan vartin, niin ei muiden tarvinnut käytävillä meikäläisen karjuntaa kauaa kuunnella...

 

En mä huutanut, ähisin vaan.

Tosin kahden viimeisen ponnistuksen välin mä ulisin. Tyttö oli pää puoliksi pihalla ja se teki himppusen kipeää.

 

Erittäin mahtipontinen karjahdus pääsi ponnistusvaiheen lopussa. Oikein hävetti! :/

 

2 synnytystä ja en ole juurikaan ääniä päästellyt.

 

Kun mä huudan jo muutenkin, jos vähänkin sattuu. Siis tarkoitan nyt sellaista äkillistä kipua, esim. eilen kun reisi osui tuolin kulmaan. En tietenkään samalla volyymilla, mutta kuitenkin. Ja sitten kun oikeasti tuntui, että halkeaa kahtia ja kivut on niin valtavat, niin mä en kyllä pystynyt olemaan hiljaa. Ja mun annettiin huutaa.

 

Mä varmaan sitten änisin, siis tiedätte kun yrittää pidättää suoraa huutoa ja suu kiinni pääsetelee ääntä. Vaikka ihan tosissaan en tiedä mitä ääniä päästelin...

 

Teoriassa olen lukenut, että huutaminen jännittää ylävartalon lihaksia ja se on pois ponnistuksen voimasta. Tiedä sitten.

 

En huutanut, mutta muutaman kerran älähdin ja lääkäri käski olemaan hiljaa. Tiedän, että ääni ei auta ponnistusta, mutta jos ponnistuksen aikana muutaman kerran pääsee joku älähdys suusta, on se aika tylyä lääkärin tiuskia: "Hiljaa!"

 

Ekalla kerralla huusin tai karjuin ja tokalla kerralla en huutanu kun yritin keskittyy siihen ponnistamiseen.

 

luulen itse että karjun alusta loppuun asti
mutta isosisko sanoi vaan kerran PERKELE synnytyksen aikana ja siinä se B)

 

Mä huusin ja vaikeroin, mies sanoi että sen teki vähän pahaa ja kyllä se kamalalta kuulostikin, mutta se vaan tuli ja varmaankin auttoi mua, kivunlievitystähän sekin, siis.

 

mä huusin aluksi, mutta kätilöt käskivät keskittämään kaiken voiman ponnistamiseen..

 

4 lasta olen ponnistanut ilman ääntä joista pisin on kestänyt 14 minuuttia, mutta viimeistä ponnistessa oli sanottava välillä aiiii, aijai, ja vähän uikutettavä ääneen, niin kipeää se yhdessä vaiheessa teki.

 

Avautumisvaiheissa huusin ja kirosin ku syötävä, mutta ponnistusvaiheessa vain puhisin.

 

Mulla on jokanen (3) menny erilailla. Olin päättäny muka valmiiks että ikinä en huuda.
Noh,esikoinen synty parilla vinkasulla. Toinen synty niin että huusin viimiset puoli tuntia,lähti järki totaalisesti. Kolmas synty muutamalla ähistyksellä ponnistaessa.
Kyllä se taitaa luonteesta ja synnytyksen kulusta olla kiinni. Jos pitää esim tunti ponnistaa niin kyllä siinä saattaa muutama kiljasu päästä,jos ei muuta niin turhautumisesta!!? =)

 

Miksi ei saisi huutaa?
Huusin kuin syötävä ,hyvin tuli vauvatkin ulos
parilla ponnistuksella kaikki.