Y
yrda
Vieras
Apua apua...olen siis niin poikki meidän 7½ kk nukuttamiseen että tässä viim. viikon aikana olen varmaan jo 3 kertaa huutanut vauvalle että miksi et nuku kun kerran väsyttää! Vauva on aina nukutettu hyssyttämällä joko sitteriin tai vaunuihin myös sisällä(koskaan ei ole kelvannut tutti tai harso tai unilelu rauhoittamisen) aina vaan tuo kamala vatkaaminen johon sitten viimein on nukahtanut. Unet myös kestää sisällä ½ h, joita nukkuu 3 päivässä, jos ulos ei lähdetä ja sitten kitsee väsymystään koko päivän eli liian vähän selkeästi nukkuu. Ulkonakin nukkuu vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa pidemmät unet. Heti kun vaunut pysähtyy vauva herää.
Nyt on oppinut konttaamaan ja nousemaan ylös, joten rattaisiin nukuttaminen on yhtä tuskaa. Yrittää kokoajan kiivetä sieltä pois vaikka aivan umpipoikki(hieronut silmiään ja haukotellut). Tänään sain viimein sänkyynsä nukahtamaan 40 min taistelun jälkeen kun taputin peppua voimakkaasti ja aina vaan käänsin kyljelleen kun yritti nousta ylös. Asiaa ei helpota yhtään 3 v. esikoinen joka kokoajan kärttää vieressä äiti leikkimään tai sitten muuten vaan mekastaa taustalla.
Lähtisin siis useammin päivässä ulos vaunuja työntelemään mutta en voi esikoiselta vaatia että kävelläänpäs tässä nyt tunti ympäriinsä että vauva nukkuu; toinen kun haluaa tietysti leikkiä ulkona ja sielläkin vaatii äitiä leikkeihin mukaan tekemään lumiukkoja tai muuta mukavaa.
Yöt menneet kanssa risaiksi tuon uuden opettelun myötä, joten väsynyt olen enkä kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Tuo huutamiseni minua kaikista eniten ottaa päähän; en olisi uskonut että siihen sorrun ja nyt pelottaa että vauva ei enää pidä minua turvallisena ihmisenä kun sillä tavalla karjuin...itkettäää! Auttakaa joku; mitä ihmettä voin tehdä?
Nyt on oppinut konttaamaan ja nousemaan ylös, joten rattaisiin nukuttaminen on yhtä tuskaa. Yrittää kokoajan kiivetä sieltä pois vaikka aivan umpipoikki(hieronut silmiään ja haukotellut). Tänään sain viimein sänkyynsä nukahtamaan 40 min taistelun jälkeen kun taputin peppua voimakkaasti ja aina vaan käänsin kyljelleen kun yritti nousta ylös. Asiaa ei helpota yhtään 3 v. esikoinen joka kokoajan kärttää vieressä äiti leikkimään tai sitten muuten vaan mekastaa taustalla.
Lähtisin siis useammin päivässä ulos vaunuja työntelemään mutta en voi esikoiselta vaatia että kävelläänpäs tässä nyt tunti ympäriinsä että vauva nukkuu; toinen kun haluaa tietysti leikkiä ulkona ja sielläkin vaatii äitiä leikkeihin mukaan tekemään lumiukkoja tai muuta mukavaa.
Yöt menneet kanssa risaiksi tuon uuden opettelun myötä, joten väsynyt olen enkä kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Tuo huutamiseni minua kaikista eniten ottaa päähän; en olisi uskonut että siihen sorrun ja nyt pelottaa että vauva ei enää pidä minua turvallisena ihmisenä kun sillä tavalla karjuin...itkettäää! Auttakaa joku; mitä ihmettä voin tehdä?