"Huumor-miehen" vaimona...

[vierailija]

Ei kukaan ole päästellyt peiruja tässä ketjussa kenenkään naamalle. Mieskään.

Joten pidä likaiset ajatuksesi ihan itselläsi.

Olet ainoa jolle pierut ensimmäisenä on mielessä kun vitseistä puhuttiin

PIRUJA

Aahhahaaa..
Korjaus.. mm..

 

[Vitsitvähissä]

Siis mies on yleisesti hyväntahtoinen, mutta hänen mielestään vaan lähes kaikki asiat kannattaa laittaa huumoriksi...

Ei mies pelkästään kuittaa huumorilla mokiansa vaan tekee myös mokia huumorin takia. On ollut muun muassa kaksi kertaa putkassa yötä, kun poliisi sedillä ei riittänyt huumorintaju mieheni jutuille. Olimme hänen kanssaan kerran viettämässä iltaa kaupungilla ja ulkona kävellessämme tuli sellaista juttua, että poliisit kiinnitti huomiota ja siitä ei mennyt kuin 15 sekuntia niin oltiinkin keskellä Reinikaisen sketsiä. Poliisit ottivat mukaansa putkaan "selviämään". Mutta eihän siinä paljon ollut selviämistä kun alla oli vain pari drinkkiä, jutut oli luonnostaan tuollaisia. Ei päässyt edes aamulla pois, kun ilmeisesti aamulla kuulusteluissa oli jatkunut sama meininki. Ja voitte arvata kun poliisit suostuivat tuomaan kotiin, niin millainen "seremonia" syttyi siinä kadullamme kun "murhaajaa" tuotiin kotiin ja naapurit näki... Minua hävetti sairaasti, mutta mies sai vaan vettä myllyyn kyyläävistä naapureista.

No ymmärrän kyllä hyvin.. Onhan se ollut sinulle hyvin tärkeä päivä.. Varmasti.

Mutta siinäkin varmasti miehen tarkoitus on ollut hyvä.

Mielestäni ahempi olisi jos hän koittaisi aina huumorilla kuitata vain mokiansa ja luistaa keskusteluista yms. Silloin se olisi varmasti kenestä vaan rasittavaa.

Ehkä te loppujen lopuksi olette huumorissanne vain liian erilaisia loppujenlopuksi?
Tuskin ainakaan miehen perusluonne tulee muuttumaan ja vitsit vöhenemään..
Epäilisin.

 

[vierailija]

Peiruja EI STN!



Mun on PAKKO päästä nukkumaan.. AArg.

 

[vierailija]

Siis mies on yleisesti hyväntahtoinen, mutta hänen mielestään vaan lähes kaikki asiat kannattaa laittaa huumoriksi...

Ei mies pelkästään kuittaa huumorilla mokiansa vaan tekee myös mokia huumorin takia. On ollut muun muassa kaksi kertaa putkassa yötä, kun poliisi sedillä ei riittänyt huumorintaju mieheni jutuille. Olimme hänen kanssaan kerran viettämässä iltaa kaupungilla ja ulkona kävellessämme tuli sellaista juttua, että poliisit kiinnitti huomiota ja siitä ei mennyt kuin 15 sekuntia niin oltiinkin keskellä Reinikaisen sketsiä. Poliisit ottivat mukaansa putkaan "selviämään". Mutta eihän siinä paljon ollut selviämistä kun alla oli vain pari drinkkiä, jutut oli luonnostaan tuollaisia. Ei päässyt edes aamulla pois, kun ilmeisesti aamulla kuulusteluissa oli jatkunut sama meininki. Ja voitte arvata kun poliisit suostuivat tuomaan kotiin, niin millainen "seremonia" syttyi siinä kadullamme kun "murhaajaa" tuotiin kotiin ja naapurit näki... Minua hävetti sairaasti, mutta mies sai vaan vettä myllyyn kyyläävistä naapureista.

Okei.. No NYT alkoi avautua.

Todella noloa sinulle kyllä. Ja jos jutut nyt ei ihan mihinkään pedari hommiin tai murhaamiseen mee niin ainakin aika vakavialla asioilla vitsailee jos poliisitkin pidättää

 

[vierailija]

Ja onhan tuo nyt lasten maineen kannaltakin hieman huono, jos isästä juorutaan tuollaisia juttuja... Kun joku vahingossa luulee tosiksi.

 

[Vitsitvähissä]

Tuota, tein joskus sen virheen että päästin miehen menemään lasten vanhempainiltoihin (pienen ajan sisällä kummankin vanhempainillat).
Ne hän oli menneet siis aivan standup-komiikaksi. Tunnen joitakin muitten lasten vanhempia ja kehuivat miten hauska mies minulla on. No, sitten otti rehtori yhteyttä, että oli jutellut kummankin lapsen opettajien kanssa ja pyysivät että josko voisin jatkossa mennä itse noihin tilaisuuksiin, kun "Vanhempain illat ovat tarkoitettu koulun ja vanhempien väliseen vuoropuheluun eikä Ismo Leikolan-kiertueeksi...". Joskin kuulemma hauskaa on ollut myös opettajilla, mutta itse asiat ei oikein edistyneet. Arvatkaa hävettikö. Siitä lähtien olen mennyt sinne itse.

Ja onhan tuo nyt lasten maineen kannaltakin hieman huono, jos isästä juorutaan tuollaisia juttuja... Kun joku vahingossa luulee tosiksi.

 

[Vitsitvähissä]

Niin joo, mieheni ei ole Ismo Leikola...

Tuota, tein joskus sen virheen että päästin miehen menemään lasten vanhempainiltoihin (pienen ajan sisällä kummankin vanhempainillat).
Ne hän oli menneet siis aivan standup-komiikaksi. Tunnen joitakin muitten lasten vanhempia ja kehuivat miten hauska mies minulla on. No, sitten otti rehtori yhteyttä, että oli jutellut kummankin lapsen opettajien kanssa ja pyysivät että josko voisin jatkossa mennä itse noihin tilaisuuksiin, kun "Vanhempain illat ovat tarkoitettu koulun ja vanhempien väliseen vuoropuheluun eikä Ismo Leikolan-kiertueeksi...". Joskin kuulemma hauskaa on ollut myös opettajilla, mutta itse asiat ei oikein edistyneet. Arvatkaa hävettikö. Siitä lähtien olen mennyt sinne itse.

 

[vierailija]

Tuota, tein joskus sen virheen että päästin miehen menemään lasten vanhempainiltoihin (pienen ajan sisällä kummankin vanhempainillat).
Ne hän oli menneet siis aivan standup-komiikaksi. Tunnen joitakin muitten lasten vanhempia ja kehuivat miten hauska mies minulla on. No, sitten otti rehtori yhteyttä, että oli jutellut kummankin lapsen opettajien kanssa ja pyysivät että josko voisin jatkossa mennä itse noihin tilaisuuksiin, kun "Vanhempain illat ovat tarkoitettu koulun ja vanhempien väliseen vuoropuheluun eikä Ismo Leikolan-kiertueeksi...". Joskin kuulemma hauskaa on ollut myös opettajilla, mutta itse asiat ei oikein edistyneet. Arvatkaa hävettikö. Siitä lähtien olen mennyt sinne itse.

No huhhuh.. Kyllä alkaa jo miehesi kuulostamaan hiema hölmöltä jos ei tuollaista tajua?

Onko se tosiaan jääny niin kiinni vaan noihin tapoihin?

Kuules mä luulen, että tää on ollut joku sen tapa jo nuoruudessa "selviytyä" ja tulla hyväksytyksi kaveri piireissä.
Kotona on varmaan myös kaikki kuitattu huumorilla?

Oliko äiti hiljainen ja isä samanlainen vitsiniekka? Siis anoppi ja appisi.

 

[Vitsitvähissä]

Siis ei se erityisesti ole jäänyt kiinni noihin tapoihin, kaikki muut tavat vaan on jääneet pois...

Kyllä anoppi ja appini ovat kummatkin humoristisia ihmisiä ja varsinkin appi ja hänen veljensä, mutta mieheni nyt on ihan omaa luokkaansa.
Mutta se on aivan uskomatonta jos joskus ollaan (kuten vaikka jouluna) muutama päivä anoppilassa ja sinne tulee myös nuo veljet mukaan. Se on yksi suuri sketsi koko aika aivan alusta myös aivan loppuun. Tämä porukka vielä "vahvistaa" toinen toistaan näissä asioissa. Ja koko porukan lapsetkin lähtee mukaan. Meitä on sitten muutama miniä jotka ollaan kyllä huumorissa mukana, mutta yritetään vähän rajoittaa kuitenkin.

No huhhuh.. Kyllä alkaa jo miehesi kuulostamaan hiema hölmöltä jos ei tuollaista tajua?

Onko se tosiaan jääny niin kiinni vaan noihin tapoihin?

Kuules mä luulen, että tää on ollut joku sen tapa jo nuoruudessa "selviytyä" ja tulla hyväksytyksi kaveri piireissä.
Kotona on varmaan myös kaikki kuitattu huumorilla?

Oliko äiti hiljainen ja isä samanlainen vitsiniekka? Siis anoppi ja appisi.

 

[vierailija]

Tulin tänne samaistumaan, mutta munkin on pakko todeta ettei tuossa mielestäni ole mitään huumoria. Siis että saa alkkarin retkahtamaan.

Mulla on itsellä aviomiehenä sellainen "elämän läpi vitsaillen" tyyppi. Ihan hiton rasittavaa näin 10 vuoden jälkeen.

Esim. jos asioimme ravintolassa, kaupassa, pankissa taikka vaikka kuppalääkärillä, niin miehen on aina pakko, siis oikeasti PAKKO vääntää jotain typerää vitsiä siinä asiointitilanteessa. Ja yleensä ne vitsit on huonoja, tusinakamaa. Sellaisia "täällä on vapaa kassa!" "no perskule lähetäänkö heti reffeille vai vasta töittes jälkeen?" -tyyppisiä. Heko heko hee.

Käytiin koirankouluttajalla, 2 tunnin ajomatkan päässä viisi kertaa. Vituiksi meni koko koulutus, koska mies vain vitsaili kaikelle eikä ollenkaan ottanut koulutustarvetta tosissaan (remmirähjä).

Jos kotona yritän puhua jostain asiasta vakavasti, ei se onnistu. Mies lyö samantien vitsiksi. Muutenkin kaikki meidän kanssakäynti on jatkuvasti vitsailun ja toisen nokittelun värittämää.

Huumorintaju on jees, mutta nää huumör-miehet on ihan oma lajinsa. Niiden kanssa voi olla aika haastavaa luoda mitään vakavaa.

 

[vierailija]

Tulin tänne samaistumaan, mutta munkin on pakko todeta ettei tuossa mielestäni ole mitään huumoria. Siis että saa alkkarin retkahtamaan.

Mulla on itsellä aviomiehenä sellainen "elämän läpi vitsaillen" tyyppi. Ihan hiton rasittavaa näin 10 vuoden jälkeen.

Esim. jos asioimme ravintolassa, kaupassa, pankissa taikka vaikka kuppalääkärillä, niin miehen on aina pakko, siis oikeasti PAKKO vääntää jotain typerää vitsiä siinä asiointitilanteessa. Ja yleensä ne vitsit on huonoja, tusinakamaa. Sellaisia "täällä on vapaa kassa!" "no perskule lähetäänkö heti reffeille vai vasta töittes jälkeen?" -tyyppisiä. Heko heko hee.

Käytiin koirankouluttajalla, 2 tunnin ajomatkan päässä viisi kertaa. Vituiksi meni koko koulutus, koska mies vain vitsaili kaikelle eikä ollenkaan ottanut koulutustarvetta tosissaan (remmirähjä).

Jos kotona yritän puhua jostain asiasta vakavasti, ei se onnistu. Mies lyö samantien vitsiksi. Muutenkin kaikki meidän kanssakäynti on jatkuvasti vitsailun ja toisen nokittelun värittämää.

Huumorintaju on jees, mutta nää huumör-miehet on ihan oma lajinsa. Niiden kanssa voi olla aika haastavaa luoda mitään vakavaa.

Oon luullut, että tollasia on vaan jossain sarjoissa/elokvissa. Ja ihan ylilyötyjä kohtauksia...

Ei hemmetti. Ne onkin totta

 

[Vitsitvähissä]

Onko sinun miehesi siis sellainen tasainen vitsien/sutkautusten laukoja?
Mutta tekeekö hän sellaista jäynää ja järjestää kaikenmaailman ihmeellisiä tilanteita ihan vaan huumorin takia niin kuin minun mies?
Jotenkin sekin on puolet kevyempää, jos mies vaan laukoisi typeriäkin vitsejä vähän väliä, mutta kun minun miehen pitää saada koko ajan joku ihmeellinen sketsi päälle tai sitten pitää jotakin källejä/jäyniä tehdä mille voi sitten nauraa. Ja kun ne jutut ei ole pelkästään typeriä samojen toisteluita, vaan minun mies tarkkailee ja havainnoi koko ajan ympäristöä, ihmisiä, ajankohtaisia asioita ja etsii kaikesta aina jotain jonka voi kääntää huumoriksi.
Mitä ihmettä minä voin tehdä tässä tilanteessa?

Tulin tänne samaistumaan, mutta munkin on pakko todeta ettei tuossa mielestäni ole mitään huumoria. Siis että saa alkkarin retkahtamaan.

Mulla on itsellä aviomiehenä sellainen "elämän läpi vitsaillen" tyyppi. Ihan hiton rasittavaa näin 10 vuoden jälkeen.

Esim. jos asioimme ravintolassa, kaupassa, pankissa taikka vaikka kuppalääkärillä, niin miehen on aina pakko, siis oikeasti PAKKO vääntää jotain typerää vitsiä siinä asiointitilanteessa. Ja yleensä ne vitsit on huonoja, tusinakamaa. Sellaisia "täällä on vapaa kassa!" "no perskule lähetäänkö heti reffeille vai vasta töittes jälkeen?" -tyyppisiä. Heko heko hee.

Käytiin koirankouluttajalla, 2 tunnin ajomatkan päässä viisi kertaa. Vituiksi meni koko koulutus, koska mies vain vitsaili kaikelle eikä ollenkaan ottanut koulutustarvetta tosissaan (remmirähjä).

Jos kotona yritän puhua jostain asiasta vakavasti, ei se onnistu. Mies lyö samantien vitsiksi. Muutenkin kaikki meidän kanssakäynti on jatkuvasti vitsailun ja toisen nokittelun värittämää.

Huumorintaju on jees, mutta nää huumör-miehet on ihan oma lajinsa. Niiden kanssa voi olla aika haastavaa luoda mitään vakavaa.

 

[vierailija]

Onko sinun miehesi siis sellainen tasainen vitsien/sutkautusten laukoja?
Mutta tekeekö hän sellaista jäynää ja järjestää kaikenmaailman ihmeellisiä tilanteita ihan vaan huumorin takia niin kuin minun mies?
Jotenkin sekin on puolet kevyempää, jos mies vaan laukoisi typeriäkin vitsejä vähän väliä, mutta kun minun miehen pitää saada koko ajan joku ihmeellinen sketsi päälle tai sitten pitää jotakin källejä/jäyniä tehdä mille voi sitten nauraa. Ja kun ne jutut ei ole pelkästään typeriä samojen toisteluita, vaan minun mies tarkkailee ja havainnoi koko ajan ympäristöä, ihmisiä, ajankohtaisia asioita ja etsii kaikesta aina jotain jonka voi kääntää huumoriksi.
Mitä ihmettä minä voin tehdä tässä tilanteessa?

Kyllä, mieheni on (typerien) vitsien laukoja. Kaikki on aina hauskaa vaan, haa haa haa ja ei huolta huomisesta. Pientä "jerryä" pitää aina heittää, hän tapaa sanoa jos otan asian puheeksi.

Mieheni ei koskaan tee källejä jotka loukkaisi toista tai saattaisi toisen noloon/huonoon asemaan, saatikka tarjoisi syöpäsairaalle tupakkia tai alkoholistille alkoholia. Eikä vaadi että huomion pitäisi olla koko aikaa hänessä, siis esim. kunnioittaa kyllä sen verran erilaisia tilaisuuksia ettei esim. lasten vanhempainilloissa tee itsestään ja vitseistään illan suurinta numeroa, vaan "tyytyy" laukomaan niitä vitsejään ehkä minulle tai vieruskaverille kuiskaillen ja sitten siellä open tapaamisessa... (en kyllä yleensä ota häntä enää mukaan, vaan hoidan tuollaiset jutut itse).

Sinänsä en siis tiedä mitä miehesi kaltaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä. Voimia.

 

[vierailija]

Pistät ukon harrastamaan pranks viedoiden tekemistä!
Yhtä huono tilanteentaju ja huumorille!

Esim:

Ilkeääääää

 

[Pey]

kuulostaa tosi rasittavalta ja itserakkaalta tyypiltä. Tavallaan pitää omia vitsejään arvokkaamoana kuin mitään muuta maailmassa. Pitää niitä arvokkaampana asiana kuin muita ihmisiä ja muiden ihmisten tärkeitä juttuja.

 

[vierailija]

Ihan kiva, jos mies joskus vitsin kertoo ja on ns. hauska. Sehän on vaan piristävää.

Mutta... vitsiä vitsin perään ei kyllä iske yhtään. Se alkaa rasittaa hyvin nopeasti. Nuo tapaukset, että tarjotaan alkoholia alkoholiongelmaisille antaa kuvan aika itsekkäästä tyypistä. Paskat muista, kunhan vaan saa olla ns. hauska.

En vain jaksaisi tuollaista kovinkaan kauaa. Vitsit alkaa pian olla loppuun kuluneita ja toistaa itseään.

 

[vierailija]

Miehesi kuulostaa vajaalta. Missä on sanottu että huumorintaju tarkoittaa huonoja tapoja ja suoranaista tyhmyyttä?

Samaa mieltä. Typerältä kuulostaa mies eikä hauskalta.

 

[vierailija]

Olin aluksi aikeissa vastata, että miehesi on ihan kuin minun mieheni. Mutta kyllä miehesi kuulostaa todella paljon pahemmalta. Minusta tuo ei rehellisesti sanottuna kuulosta ihan terveeltä toiminnalta. Mieheltäsi puuttuu tilannetaju aivan täysin. Katuiko hän esim. tuota putkaan joutumista? Häpesikö sitä? Ymmärtääkö hän, ettei nuo hänen källinsä ole perheestä kivoja? Jos ymmärtää, niin minä en kyllä voi ymmärtää, että miksi jatkaa silti. Tai jos ei ymmärrä, niin siinä tapauksessa on täysin toivoton tapaus (yksinkertaisesti todella yksinkertainen), enkä ainakaan itse voisi missään tapauksessa jatkaa suhdetta tuollaisen kanssa.

Oma mieheni on nykyään myös aivan mahdoton toisinaan, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Välillä mietin, että onko hän pilannut aivonsa juomalla (on siis alkoholisti, joka yrittää nyt pysyä raittiina...). Toisinaan kertoo "vitsejään" täysin väärässä paikassa väärään aikaan ja voi että se v...aa!

 

[vierailija]

Luin taannoin kirjaa Virtahepo työpaikalla. Siinä kuvailtiin erilaisia ihmistyyppejä ja kuinka lapsuus on muovannut heistä sellaisia kun ovat. Yksi tyyppi oli juuri tuo pellen roolin perheessä ottava. Se on eräänlainen selviytymisstrategia, pakoilee huumorin avulla vaikeita asioita. Kannattaa lukea ko. kirjaa, selventänee paljon asioita. Edellinen teos on Virtahepo olohuoneessa, jos muistan oikein...

 

[vierailija]

Luin taannoin kirjaa Virtahepo työpaikalla. Siinä kuvailtiin erilaisia ihmistyyppejä ja kuinka lapsuus on muovannut heistä sellaisia kun ovat. Yksi tyyppi oli juuri tuo pellen roolin perheessä ottava. Se on eräänlainen selviytymisstrategia, pakoilee huumorin avulla vaikeita asioita. Kannattaa lukea ko. kirjaa, selventänee paljon asioita. Edellinen teos on Virtahepo olohuoneessa, jos muistan oikein...

Tätä minäkin koitin jo hieman aikaisemmin tuolla avata...

Ap vastasikin, että siellä on ollut koko perhe "vitsiniekkoja"

Joten onkohan siellä kuitenkin se yksi dominoivin ja muut peittelevät hänen aiheuttamaa kiusallisia tilanteita huumorilla. Koko perhe.

Siis miehen lapsuudessa...

 

[vierailija]

No, sitten otti rehtori yhteyttä, että oli jutellut kummankin lapsen opettajien kanssa ja pyysivät että josko voisin jatkossa mennä itse noihin tilaisuuksiin, kun "Vanhempain illat ovat tarkoitettu koulun ja vanhempien väliseen vuoropuheluun eikä Ismo Leikolan-kiertueeksi...". Joskin kuulemma hauskaa on ollut myös opettajilla, mutta itse asiat ei oikein edistyneet. Arvatkaa hävettikö. Siitä lähtien olen mennyt sinne itse.

Kai miehesi tietää viestin sisällöstä ja tietää, että muiden mielestä kaikki ei mennyt ihan putkeen? Voisin jopa vittuilla tuollaiselle miehelle seuraavaan vanhempainiltaan mennessä, että minä menen sinne, ettei tarvitse muiden aikaa hukata.

Eilen aamulla se oli kääntänyt talon kellot tunnilla eteenpäin ja lapsille tuli hirveä kiire kouluun, ennen kuin tajuttiin kännyköiden kelloista että isihän se taas on vähän pilaillut ennen töihin lähtöä... Huoh...

Tehkää joku vähän samanmoinen pila miehelle joku kerta. Aprillipäivä on hyvä siihen Kummasti vaikka nuo huumor-miehet laskevat pilaa itsestään ja muista, mutta jos joku muu sitä kohdistaa osuneesti heihin itseensä, niin kummasti se huumorintaju katoaa

 

[vierailija]

Tehkää joku vähän samanmoinen pila miehelle joku kerta. Aprillipäivä on hyvä siihen Kummasti vaikka nuo huumor-miehet laskevat pilaa itsestään ja muista, mutta jos joku muu sitä kohdistaa osuneesti heihin itseensä, niin kummasti se huumorintaju katoaa

Tuo muuten aivan totta tietynlaisilla pilailijoilla.

Ap:n miehestä en tiedä..
Onko kokeillut?

Voi tosin olla aika uuvuttavaa itse keksiä jekkuja kun on väsynyt muutenkin jo koko hauskuutteluun.

 

[m1es]

AP:n miehessä on ainesta YLEn toimittajaksi. Aikaan ja paikkaan sopimatonta höhöttelyä ja viinan juottamista, jotta saadaan aikaan hämmentävä show.

 

[vierailija]

AP:n miehessä on ainesta YLEn toimittajaksi.

Joo!

 

[vierailija]

Huumorin varjolla ei saa vahingoittaa muita ihmisiä, kuten alkoholisteja. Miehestäsi olisi varmasti myös huvittavaa pistää heroinistille tappava yliannostus.