V
Vitsitvähissä
Vieras
Mitä tehdä miehen kanssa joka on armoton pilailija ja vitsien vääntäjä?
Huumorintaju oli aikanaan yksi suurimmista ominaisuuksista mihin miehessä rakastuin, mutta nyt se pelleily on mennyt sellaisiin mittasuhteisiin, että en vaan tahdo enää kestää.
Mies hoitaa kyllä asiansa, mutta vitsejä ja "jekkuja" tulee lähes koko ajan. Ja ne ei ole vaan ihan pieniä viattomia juttuja vaan melkoisa "källejä" myös.
Muutama esimerkki: eräässä seurakunnan pitämässä hartaustilaisuudessa jossa oltiin, alkoi sellaisen "shown", että porukka ei keskittynyt ollenkaan papin sanomaan, vaan mies väänsi lähinnä saurakunta-aiheista stooria koko ajan, niin että koko tilaisuus meni ihan höhöttelyksi koko porukan osalta. Minua hävetti ja seurakunnan työntekijät (pappi mukaan lukien) olivat vaivaantuneita silloin kun eivät itsekin repeilleet.
Sitten ihan pieni hetki meillä oli sukujuhlat minun suvun puolelta. Suvussani on kaksi henkilöä jotka ovat kovasti taistelleet juomista vastaan, joista toinen on minun äitini. No, tästä johtuen nämä juhlat pyritään pitämään kuivin suin. Nyt sitten mies toi salaa viiniä/viinaa ja tarjoili tätä aluksi salaa muutamille henkilöille ja myös juurikin äidilleni ja tälle toiselle alkoholistille. No, lopputulos oli että nämä kumpikin sekä muutama muukin alkoi olla aika tuhtissa kunnossa ja kaikenmaailman hölmöilyjä tuli heiltä. No, se tietysti oli miehen mielestä erityisen hauskaa ja hänen oltuaan riittävästi äänessä isolla osalla muistakin miehistä ja vähän naisistakin oli taas "älyttömän hauskaa"... Kyllä taas hävetti ja ..tutti...
Mitä teen, pitäisikö tämä vaan yrittää unohtaa ja nauraa mukana vai mikähän auttaisi? Kun olen miehelle sanonut asiasta, sieltä tulee aina sama: "Älä huoli, tämä on vasta alkua. Odotahan kun päästään vauhtiin!"
Huumorintaju oli aikanaan yksi suurimmista ominaisuuksista mihin miehessä rakastuin, mutta nyt se pelleily on mennyt sellaisiin mittasuhteisiin, että en vaan tahdo enää kestää.
Mies hoitaa kyllä asiansa, mutta vitsejä ja "jekkuja" tulee lähes koko ajan. Ja ne ei ole vaan ihan pieniä viattomia juttuja vaan melkoisa "källejä" myös.
Muutama esimerkki: eräässä seurakunnan pitämässä hartaustilaisuudessa jossa oltiin, alkoi sellaisen "shown", että porukka ei keskittynyt ollenkaan papin sanomaan, vaan mies väänsi lähinnä saurakunta-aiheista stooria koko ajan, niin että koko tilaisuus meni ihan höhöttelyksi koko porukan osalta. Minua hävetti ja seurakunnan työntekijät (pappi mukaan lukien) olivat vaivaantuneita silloin kun eivät itsekin repeilleet.
Sitten ihan pieni hetki meillä oli sukujuhlat minun suvun puolelta. Suvussani on kaksi henkilöä jotka ovat kovasti taistelleet juomista vastaan, joista toinen on minun äitini. No, tästä johtuen nämä juhlat pyritään pitämään kuivin suin. Nyt sitten mies toi salaa viiniä/viinaa ja tarjoili tätä aluksi salaa muutamille henkilöille ja myös juurikin äidilleni ja tälle toiselle alkoholistille. No, lopputulos oli että nämä kumpikin sekä muutama muukin alkoi olla aika tuhtissa kunnossa ja kaikenmaailman hölmöilyjä tuli heiltä. No, se tietysti oli miehen mielestä erityisen hauskaa ja hänen oltuaan riittävästi äänessä isolla osalla muistakin miehistä ja vähän naisistakin oli taas "älyttömän hauskaa"... Kyllä taas hävetti ja ..tutti...
Mitä teen, pitäisikö tämä vaan yrittää unohtaa ja nauraa mukana vai mikähän auttaisi? Kun olen miehelle sanonut asiasta, sieltä tulee aina sama: "Älä huoli, tämä on vasta alkua. Odotahan kun päästään vauhtiin!"
