Minulla aivan ihana pieni tyttö, jota rakastan eniten maailmassa.
En ikinä toivoisi lapselleni mitään pahaa.
MUTTA olen huomannut, että jos olen väsynyt tai ärsyyntynyt huudan lapselleni, jos kaikki menee koko ajan pieleen ja lapsi ei tottele.
Toisinaan myös kannan "kovakouraisesti" paikasta toiseen tällaisessa tilanteessa.
Tuntuu pahalta ja kuulostaa pahalta kun joku muu huutaa pienelle lapsellensa... Ja itse teen ihan samalla lailla :/
Mietin myös miten käytökseni vaikuttaa lapseni kehitykseen ja minäkuvaan..!
Teen kotona lähes kaikki kotityöt ja hoidan lasta (reilu 1v.) kotona ja olen päivisin yksinäinen, koska kaverini asuvatt muualla.
Mikä avuksi? Kokemuksia?
En ikinä toivoisi lapselleni mitään pahaa.
MUTTA olen huomannut, että jos olen väsynyt tai ärsyyntynyt huudan lapselleni, jos kaikki menee koko ajan pieleen ja lapsi ei tottele.
Toisinaan myös kannan "kovakouraisesti" paikasta toiseen tällaisessa tilanteessa.
Tuntuu pahalta ja kuulostaa pahalta kun joku muu huutaa pienelle lapsellensa... Ja itse teen ihan samalla lailla :/
Mietin myös miten käytökseni vaikuttaa lapseni kehitykseen ja minäkuvaan..!
Teen kotona lähes kaikki kotityöt ja hoidan lasta (reilu 1v.) kotona ja olen päivisin yksinäinen, koska kaverini asuvatt muualla.
Mikä avuksi? Kokemuksia?