Huoran maine ja itsetuhosuus!

["Daniela"]

Mun on pakko vähän nyt vuodattaa, miten mulla menee. Moni tietääkin mut täältä.

Tää kesäkuu alko ihan päin helvettiä. Mulla on hirvee olo. Itkettää, oksettaa, sekava, haluan kuolla jne.

Eilen halusin vauva palstalla keskustella kiusaamisesta ja liittyen tähän huoran maine asiaan! ja lupasin, että se on vika kerta kun asiasta puhun, koska mulla on 20v synttärit eessä ja sit oon päättäny et jätän kokonaan nämä asiat taakse, mitä mulle on tapahtunu teininä ja sitä nuorempana! Mutta ei, en voinut jättää sitä vikaksi kerraksi kun siellä tuli niin hirveää tekstiä ja kiusaamisen hyväksymistä, että jos minä olisin antanut sen asian mennä silleen läpi, enkä puolustautus nyt yhtään, niin pelkään että mulle tapahtuu kohta jotain tosi pahaa...

Mä kerroin ihmisille, mitä tein 11-15v. että näytin ala-aste ikäsenä halvalta ja meikkasin suttusesti, aloin seurustelee sillon, 11-12v mulla oli kerenny viikon mittasia seurustelusuhteita olla jo useita, 12v sekaannuin 14v varattuun jätkään joka seurusteli sillon yhden mun kaverin kanssa ja se selvis sille ja siitähän se vasta helvetti repes kun varattua yritin pokata! saatoin yrittää myös muita varattuja, en minä enää muista. No ylä-asteelle mennessä vähän rauhotuin ja siistin tyyliä, en enää yrittäny mm. varattuja, mutta flirttailin silti monille ja säädin monien kanssa, mutta ikinä näihin ei kuulunu mitään varsinaista seksiä. Korkeintaan tekstari/nettiseksiä. ! 16v lopetin kaiken tuon ja aloin aikuistumaan. Paitsi bikini/alusvaate kuvissa voisin edelleen seksuaalisena ihmisenä poseerata, en näe siinä mitään väärää...

Ihmiset ei ymmärrä tai pysty käsittää ees noita mun mokailuja! En tajua miksi. Jokainen mokaa eri tavalla, varsinkin lapsena/teininä.

Ja sitten, mä kuulemma ansaitsin kiusaamiseni. Sen kaiken henkisen & fyysisen väkivallan mitä sain, koska käyttäydyin kuulemma kuin PAHAINEN LUTKA ! Ansaitsin siis haukkumista, naureskelua, mulkoilua, paska puheiden levitystä, lyömistä, tönimistä, uhkailua, pilasoittoja, netissä haukkumista ............................................ Ja useiden ihmisten osalta.

Joidenkin mielestä mä en näköjään ansaitse IKINÄ anteeks ! tai IKINÄ elää ilman huoran mainetta ja rauhassa kiusaamiselta ! SAIRASTA !!!

....................... Ja toisten mielestä, mä en sais kuulemma puhua ees KIUSAAMISESTA! toi ei oo kiusaamista kuulemma mitä mulle on tehty ....................

No mitä ihmettä se sitten on, kun näiden paskapäiden ei tarvii ottaa vastuuta omasta käytöksestään kanssa?? :O




Mä en pysty ikinä seurustelemaan, saamaan lapsia, hyviä ystäviä, hyvää elämää... KOSKA MULLA EI JUMALAUTA OLE ARVOA !!! :x mä olen niin likainen kuin mikä, en pysty kahtoo miehiä ees silmiin tai pistä mielellään päätäni tästä asunnosta nyt ulos. Mä vihaan itseäni, en kunnioita itseäni. Kaikki neuvot menee kuuroille korville, kun tajuaa tämän todellisuuden miten likainen ja vihattu onkaan... Mä elän loppuelämän yksin, piste. Se on kaikille helpompi niin. Ja nyt mä en oo nukkunu kunnolla koko yönä, mua vaan oksettaa ja itkettää, kun mietin näitä asioita... :'( MIKSI, MIKSI, MIKSI JUURI MINÄ! MIKSI MUN ELÄMÄ TÄYTYI MENNÄ PILALLE! MIKSEN TAJUNNU TEHDÄ TOISIN! No ei sillä enää vittuakaan väliä, ihmiset ajattelee musta niin kuin ajattelee ja mikään ei tunnu musta miltään ja jos tuntuu, niin tuntuu pahalta, tekis mieli hajottaa vaan peilikaappi ja keräillä peilin sirpaleita ja viilellä käsivarsiin niin että veri lentää wiuh, wiuh, wiuh! :heart:

Mä en jaksa enää ELÄÄ pelossa, että se huoran maine tulee vielä kummittelemaan mun elämään ja kiusaaminen alkaa uudestaan. Tai näinkö sillon eksän täällä uudella paikkakunnalla missä nyt asun, vai enkö nähny. Ja onko ne muut ihmiset menneisyydestä ollu todella kans niitä, jotka ovat välillä niiltä tuntuneet kun niihin oon törmänny...

Tämä syöksykierre taitaa nyt ottaa viimesen vauhtinsa, kun mä taidan olla kusessa niiden tappouhkauksienkin takia. Mulla on semmonen olo et mä otan elämäni haltuun tavalla tai toisella! mua ei nimittele kukaan enää mun menneisyyden takia huoraksi, tai maksaa siitä vaikka väkivallan kautta tai sitten hallihen ite ihteäni ja elämääni sillä tavalla, että päätän sen. Jos muut yrittää sitä hallita ja tunkee huoran maineen, kiusaamisen takaisin mun elämään. Saampahan tuntea että hallitsen edes jotain, hetken aikaa. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta, mä oon vaan yks kuopattu huora jolla ei ajatella olevan tunteita tai sit ei vitun idiootit vaan piittaa niistä! Yhdellä rakkaalla ihmisellä alkaa korvaushoito tässä kuussa, katotaan miten tämä elämä menee ja vedelläänkö kohta yhdessä vaikka kamaa ja sitä kautta saisin ainakin varmaan lääkkeet elämän lopettamiseen, jos tarviin sitä........................................


HUORA = EI ARVOA !

PASKIN NEUVO TÄÄLLÄ = SUN TÄYTYY KESTÄÄ KIUSAAMISTA, JOS SE ALKAA UUDELLEEN !


Ei kiitos ja Moro.

 

["ilona"]

Hei kuule, ei asiat ole noin huonosti. Olen sivusta seurannut tätä kirjoitteluasi täällä, mutta en ole vielä koskaan sinulle vastannut. Nyt kuitenkin yritän kirjoittaa sinulle, ja toivon että lukisit tämän viestini ajatuksella läpi.

Sinun pitäisi nyt tehdä vanhan neuvon mukaan, eli "Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, Rohkeus muuttaa ne jotka voin, Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan." Jotta pystyt hyväksymään menneisyytesi, sinun täytyy ensin ymmärtää mistä tuo käytöksesi on kummunnut. Ymmärrät varmaan ettei normaali 11-12v vielä ajattele seksiä tai toisten poikaystävien iskemisiä saati pukeudu ja laittaudu halvan näköiseksi. Koita siis miettiä tarpeeksi pitkälle lapsuuteesi ja löytää se asia tai tapahtuma jos sai sut käyttäytymään noin.

Sen jälkeen sun pitää antaa itsellesi anteeksi, sanoa lapselle sisälläsi "ei se mitään, minä ymmärrän sinua", ja siirtyä seuraavaan askeleeseen. Mieti niitä kiusaajiasi. Mieti heidän motiiveitaan ottaa sinut silmätikukseen. Useimmiten peruskouluikäiset kiusaavat toisiaan kateuden takia. Ehkä he ajattelivat että olet kauniimpi kuin muut, ehkä kadehtivat sitä miten tulet poikien kanssa juttuun. Ehkäpä olisivat halunneet olla yhtä ulospäin suuntautuneita kuin sinä, mutteivät osanneet/uskaltaneet. Kiusaamisen syy harvemmin on oikeasti se että nämä nuoret vihaisivat sua, he vaan kukin voivat jostain syystä pahoin ja projisoivat oman kipuilunsa heikompaa kohtaan. Joskus sitä ihminen kuvittelee että toisia alistamalla ja haukkumalla saisi itsensä tuntemaan olonsa paremmaksi, ja vasta vanhempana tajuaa että eihän se niin toiminutkaan. Sun ei tarvitse edes kasvotusten selvittää niitä kiusaamisen motiiveja. Analysoit vaan itseksesi mitkä voisivat olla niitä syitä mistä muut nuoret ovat olleet sulle niin kateellisia että on pitänyt huorittelemaan ryhtyä, ja sen jälkeen ajatuksissasi ymmärrät myös heitä, ja annat heille anteeksi.

Sitten tulee se kolmas, ja vaikein askel. Unohdat koko jutun, päätät itse millainen ihminen sinä haluat olla, ja siitä eteenpäin teet kaikkesi jotta pääset tavoitteeseesi. Jos tuo huoran maine on pääasiassa se mistä haluat eroon, sanot joka aamu itsellesi peilin edessä esim. "minä en ole huora, se on kateellisten panettelua", etkä myöskään käyttäydy niin kuin mielestäsi huorat käyttäytyisivät. Tutustut kundeihin hienon naisen tyylillä, käyt ensin useamman kerran treffeillä, esität vaikeasti tavoiteltavaa, ja aikaisintaan kuukauden tuntemisen jälkeen harrastat uuden miehen kanssa seksiä. Miehet jostain hassusta syystä sitä paitsi enemmän tykkäävät tavoitella tyttöä joka aluksi antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa, ja kun lopulta pääsevät hameesi alle, räjäytät niiden tajunnan parhaalla seksillä mitä koskaan ovat saaneet. Sellaiset tytöt nappaa miehen itselleen paljon varmemmin kuin ekoilla treffeillä sänkyyn päätyvät. Alat myöskin laittautumaan hillitysti, pitämään tyylikkäitä mutta naisellisia vaatteita, sillä miehet tykkää luonnollisesta lookista enemmän kuin tyrkkykuteista.

Ihmisten aivoissa on sellanen hassu juttu, että yleesä ihmiset näkevät toisensa sellaisina kuin ne toiset itse ajattelevat olevansa. Eli jos sun itsetunto on tällä hetkellä niin maassa että ajattelet olevasi tyhmä ja ruma huora joka ei ikinä saa vakavaa seurustelusuhdetta, niin valitettavasti muutkin helposti ajattelevat niin. Jos taas päätät että olet avoin, luonnollinen, iloinen ja kaikkien miesten unelma, alkaa niitä kundejakin pyörimään ympärillä kuin amppareita hunajan kimpussa. Lisäksi kaikkien alitajunta on sen verran hölmö että se uskoo asian jota sille tarpeeksi hoetaan. Aivan kuten sunkin alitajuntasi on nyt hoettu ajattelemaan että oot kkauhee ja sulla on huoran maine, voit itsekin jankuttaa alitajuntasi uskomaan mitä vaan ikinä haluat. Vaikka se kuulostaa tyhmälle, niin oikeasti ihmisen asenne muuttuu jos sanoo itselleen vaikka kuukauden ajan aamulla peilin edessä että "minä olen ihana ja arvokas ihminen, ansaitsen maailmalta hyvää". Kokeile, se ei edes maksa mitään.

Kerron tähän loppuun vielä oman tarinani lyhyesti. Mun vanhemmat on väkivaltaisia juoppoja, ja mua hakattiin lapsena jatkuvasti ja muutenkin meno oli aika turvatonta. Koulussa mua kiusattiin tokaluokasta ysiluokkaan asi. Kaikki jankuttivat että olen ruma, tyhmä ja lesbo, enkä ikinä tuu saamaan ketään miestä. Kuuntelin tuota samaa rallia 9-vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti, ja aloin lopulta uskomaan itsekin siihen. Sitten mut huostaanotettiin yläasteen jälkeen, ja olin hyvin hämmentynyt kun uudessa kaupungissa en ollutkaan kenenkään mielestä enää ruma ja tyhmä ja lesbo. Olin yks kaks cool, kaunis ja hauska. Menin ihan pyörälle päästäni, ja jotenkin lapsuuteni takia aloin kuvittelemaan että jokainen housuihini pyrkivä mies rakastaisi minua jos antaisin heille seksiä. Ja minä ihan oikeasti harrastin seuraavan kahden vuoden sisällä kymmenien poikien kanssa seksiä, ja arvaat varmaan, huoran maine oli taattu. Kun tulin täysi-ikäiseksi ja muutin omilleni, olin jo sisäistänyt huoruuteni niin pahoin, että aloin ihan oikeasti myymään seksiä vanhoille ukoille. Se oli kamalaa ja nöyryyttävää, mutta ajattelin ihan oikeasti ettei minusta enää muuhunkaan ole. 20-vuotiaana menin terapiaan, ja terapeuttini kanssa selvitimme yhdessä että tuo minun kaikille jakaminen ja huoraaminen johtuivat oikeasti siitä että en ollut lapsena saanut keneltäkään rakkautta. Edes omat vanhempani eivät olleet minua rakastaneet, joten janosin kai niin paljon vaan sitä että edes joku rakastaisi minua, että epätoivoisena päädyin etsimään sitä rakkautta liian monesta sängystä. Kävin terapiassa melkein kolme vuotta kunnes suostuin uskomaan että mä olen oikeasti ihana ihminen persoonani vuoksi, eikä mun tarvitse teoillani yrittää kalastella hyväksyntää. Jos joku ei minusta pidä, niin se on hänen ongelmansa. Minun ei ole pakko miellyttää muita kuin itseäni. Pian tämän tajuamisen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Kerroin hänelle hyvin aikaisessa vaiheessa menneisyydestäni, mutta hänpä ei juossutkaan karkuun. Hänestä oli iso juttu että uskalsin olla rehellinen noin vaikeissa asioissa. Myöhemmin hän on kertonut että rakastui minussa mun suorapuheisuuteen, positiivisuuteen, ja siihen että kohtasin ihan kaikki ihmiset spurgusta kansanedustajaan tasavertaisina, eikä kenenkään sosiaalinen status vaikuttanut mun suhtautumiseeni. Kiva peppu ja kauniit kasvot tulivat kuulemma sitten vaan kaupanpäällisinä.

Mä uskon että säkin voit vielä kääntää nuoren elämäsi hyväksi, jos vaan päätät uskoa itseesi mieluummin kuin pahantahtoisiin huutelijoihin. Ehkäpä terapia voisi auttaa sinuakin, jos vaan olet sellaiseen valmis. Jos haluat joskus jutella, voin laittaa sähköpostiosoitteeni sinulle. Tsemppiä! <3

 

["ilona"]

Ps. Älä pliis enää pyöri niiden kymmenen vuotta vanhempien narkkareiden kanssa. Se on vaarallista, ja sitä vasta kadutkin aikuisena jos sille tielle lähdet. Sä ansaitsen, ja tuut myös saamaan parempaa. <3

 

["Vieraana"]

Älä tee ap mitään ittelles tai muille. Koita jotenkin päästä yli menneistä. Vauva-palstan typerät jutut saat unohtaa heti, tuskin netissä on mitään toista palstaa jossa olis niin ilkeitä ja pirullisia "ihmisiä". Jokainen mokaa joskus!! Se on elämää!

 

["Leijonankita"]

Tämä Ilonan kirjoitus on hyvä, tartu ap siihen!

Jonkun ammattilaisen kanssa sun olis kyllä hyvä käydä juttelemassa. Saat sillä tavalla uutta näkökulmaa elämääsi. Olet nyt psyykkisessä vankilassa.

 

[aiemmin vastannut]

Moi, olen vastannut sulle joskus aiemmin jossain ketjussa, että mulla on samanlainen tausta mutta elämässä olen pärjännyt hyvin ja on perhe ja kaikkea.. Sanoin myös silloin että mene juttelemaan ammattilaiselle että saat apua, ja samaa sanon edelleen. Et tule yksin pääsemään tästä asiasta ylitse, ja sun kannattaisi hyväksyä se, koska turhaan olet jo pitkän aikaa yrittänyt eikä se ole johtanut mihinkään. Ammattilaisen avulla sen sijaan pääsisit pakko-ajatuksistasi ja sulla olisi mahdollisuus saada asiat joita toivot. Et menetä mitään jos hankit itsellesi apua, joten miksi et voisi tempaista ja edes kokeilla sitä?

 

["Ooooo"]

Ai seksikäs leopardi tuubitopissa kirjoittelee tälläkin palstalla. Oletko puhunut näistä terapeutille? Käythän vielä juttelemassa? Sinulla on ollut rankka alku, mutta et voi jatkuvasti syyttää tulevaisuudestasi muita ja menneisyyttäsi.

 

["Tea"]

Mutta eihän niistä netin tappouhkauksista pitänyt tulla mitään? Vai oletko ihan tunnistettavastikin uhannut tappaa? Oletko lopettanut työkokeilun ja siksi pohdit nyt näitä niin paljon kun sinulla on liikaa aikaa?

 

[meeerty]

up

 

[Heei!]

Nyt rauha!! Pikaisena vastauksena... On TÄYSIN NORMAALIA että ala- ja yläaste-iässä on jos jonkinmoista juttua jos kenenkin kanssa. Ihan vakavasti, vähintään 50% minun tuntemista tytöistä on tuossa iässä vaihtanut poikaystäviä useammin kuin sukkiansa, on ihastuttu kavereiden poikaystäviin ja käyty läpi hirveitä kolmiodraamoja yms. Ihan samoin kaikenlaiset seksuaalissävytteiset keskustelut ja jopa kokeillut on kuullut tuohon ikään.

Tuon ikäisenä tehdyt jutut ei millään muotoa määrittele sitä kuka sinä olet - se kuuluu täysin normaaliin nuoren ihmisen elämään. Et tietenkään ole mikään huora jos olet 12 vuotiaana seurustellut useamman pojan kanssa, tai vaikka vienyt ystäväsi poikaystävänkin.