Minä masennuin vakavasti työssäni. Työilmapiiri aivan kamala; vain muutamat kaverukset puhuivat toisilleen, edes ruokkiksella jos sattui samaan aikaan ei välttämättä kukaan puhunut mitään. Hypittiin toisten jaloille, syrjittiin raskauden takia. Annettiin epämääräisiä ohjeita joihin sai nyhtämällä nyhtää tarkennuksia (välillä jopa ihan väärää tietoa) ja ylitöihin oli näkymätön henkinen painostus.
Jäin saikulle, jota aina vain jatkettiin kun vointi vain huononi ja kun pelkkä ajatus saikun loppumisesta sai minut ahdistumaan niin paljon, etten sängystä ylös päässyt, irtisanouduin. Jäin sitten hoitamaan muksuja kotiin, tosin masennuksesta toipumiseen on mennyt useampi vuosi.
Mutta se tunne, kun lopulta irtisanouduin, oli aivan mahtava! Ei kannata tuhlata (mielen)terveyttään minkään työpaikan takia. Oma hyvin alkanut uraputkeni tuossa katkesi, mutta olempahan saanut miettiä tarkemmin, mitä elämältä haluan. Tulevaisuudessa aion vaihtaa alaa jos vain pääsen opiskelemaan (hurjasti hakijoita ja vähän aloituspaikkoja).