"Huonoa" kohtelua synnytyksen jälkeen vuodeosastolla

Mua on nyt reilun vuoden kuluttua lapseni syntymästä ruvennut kaivelemaan monikin asia mitä silloin tapahtui... henkilökunnan sanomiset ja tekemiset... Nyt jälkeenpäin ajateltuna oli yhtä helvettiä koko sairaalassa olo..

Onko muilla tullu tällasta?

Toista lasta alettu harkitsemaan ja nyt jotenkin tuntuu että ahdistaa jo valmiiks koko sairaalassa olo...

 

Oli mullakin aika ikävää kohtelua. Jäi kyllä mieleen.

 

Mä sain molemmilla kerroilla oikein hyvää kohtelua.

Antaisitko esimerkkejä siitä, missä tilanteissa koit saaneesi huonoa kohtelua? :/

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

 

Ei varsinaisesti huonoa kohtelua, mutta ärsytti, kun yöllä ei saanut nukkua, kun yöhoitaja suunnilleen huutaen kälkätti huonekavereilleni aina vartin kerrallaan putkeen. Ja ekalla kerralla oli kyllä eräs hoitsu, joka oli erittäin tympeä. Onneksi ei toiminut itselläni opastajana. Suu auki ihmeteltiin hänen asennettaan.

 

Mulleki tuli kommenttia

"kyllä sun pitää lapsen kanssa kotonaki pärjätä"

Olis tehny mieli sanoa, että joo, kunhan mä siellä kotona olen, niin ehkä mä en enää olekaan näin puolikuollut ja tärisevä, että vauva ei pysy edes sylissä. Ehkä mä sitten en näekään enää joka yö painajaisia ja herää hiestä märkänä. Ehkä mä en sitten olekaan enää känkkäsijä jalkoineni, jotka olivat kipeät ja turvoksissa. Ehkä mulla ei enää sitten olekaan kohtutulehdusta ja yli 200 tulehdusarvot. Ehkä mun hemoglobiini on jo sitten hieman ylempänä, ku mitä se on 5 litran verenmenetyksen jälkeen, vaikka sitä verta on takaski laitettu. Ehkä mulla ei sitten olekaan kanyylia kyynärvarressa, joka vaikeutti huomattavasti vauvan pyllyn pesua, se oli yhtä tuskaa kun se kanyylin "pää" paino sitten, kun kättä taivutti. (eivät saaneet kanyylia kämmenselkään kun olin niin turvoksissa).

Että jaksaa olis pitäny, vaikka ei ollut voimia edes kunnolla kääntää kylkeä sängyssä. Juu =)

Toisen synnytyksen jälkeen ei ollu mitään, sillon olisin voinu lähteä vaikka suoraan synnäriltä kotiin.

 

Kyllä sitä aika outoja ihmisiä osastolla kohtasi ja aika tylyjä kommentteja. En kyllä laita esimerkkejä, koska niin tunnistettavasti en halua palstailla.

 

mä tajusin vasta myöhemmin kun olin tuplat saanut,kuinka ilkee eräs hoitaja oli mulle.silloin en uskaltanut sanoa mitään,nuori ja kokematon jolla kaks nyyttiä kerralla.onneksi tää viimonen kerta oli aivan toisenlainen.

 

Eräästä yököstä jäi esim. mieleen seuraavaa.. Imetys ei lähtenyt oikein sujumaan ja poika saikin lisämaitoa pullosta. Niin yhtenä yönä tää yökkö aukoi mulle päätään että miten en osaa imettää vaikka on jo toinen lapsi. Yritin sanoa että ekahan tää mulle on. Mutta ei menny sen päähän. Sitten sanoi että eihän täältä mitään maitoa taida ees tulla. Tän jälkeen se puristeli mun rintoja kovakouraisesti ja yritti saada maitoa tulemaan. Koski aivan mielettömästi ja itkin ihan ja valitin että sattuu. Mulle tuli aivan mielettömät mustelmat rintoihin. Silloin aattelin että kai näin pitää sitten tehdä. Nyt vaan oon miettinyt että olikohan tuo nyt ihan normaalia oikeesti?

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

Pohjois-Karjalan keskussairaala

 

En synnytyksen jälkeen, mutta synnyttämättömien osastolla kylläkin. Otettiin erään hoitajan kanssa yhteen tosissaan. Ja, jos ei influenssa-virus olisi iskenyt, olisin tehnyt hänestä valituksen.

 

Sit toinen esimerkki. Lapsi syntyi siis sektiolla ja 2 päivää sen jälkeen mulla todettiin kohtutulehdus. Olin tosi kipeä ja heikossa kunnossa. No sit seuraavana aamuna kohtutulehduksen toteamisen jälkeen mulle ei tullut aamupalaa huoneeseen niinkuin siihen asti oli tullut. Arvelin et tulee jostain syystä myöhemmin. Sit tuli siivooja (tai sairaala-apulainen joka toi aina ruuat) ja sanoi että "joko olet käyny aamupalalla. se loppuu kohta. hoitajat sanoivat että sulle ei tuoda enää huoneeseen kun oot niin monta päivää jo täällä ollut niin pitäis pystyy itekin menee"... No minä sitten väkisin yritin lähtee aamupalalle. Huoneen ovelle jaksoin ja oli pakko palata takaisin sänkyyn kun meinas jalat lähteä alta. Jäi sitten koko hiton aamupala väliin. Mua otti päähän koko juttu sillon ja olin typerä kun en sanonut mitään kellekään. Nyt ajateltuna tuokin tuntuu että kai mun ois pitäny avata suuni mutta jäi sanomatta kun olin niin voimaton. Mutta pointti oli se että kukaan mulle ei sanonu että mun pitäis ite edes mennä koko aamupalalle eikä kysynyt että pystynkö.

 

Ei varsinaisesti huonoa kohtelua, mutta ärsytti, kun yöllä ei saanut nukkua, kun yöhoitaja suunnilleen huutaen kälkätti huonekavereilleni aina vartin kerrallaan putkeen.

Tuo on ärsyttävää |O
Onneksi mulla oli toisella kerralla yksityishuone , siellä ei rampannut kukaan ellen itse heitä paikalle pyytänyt.

 

Ja imetykseen en saanut koko aikana mitään kunnollista apua vaikka pyysin. Aina oli kiire muualle. Onneksi kotiin päästyä neuvolan th tuli kotikäynnille ja vietti meille useemman tunnin ja auttoi mut oikeesti imetyksen alkuun. Neuvoi kaiken sen mitä sairaalassa ei viititty mulle kertoa.

 

Kuopus syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja oli aivan sininen syntyessään.
Väri kyllä palautui normaaliksi ja kaikki oli kuulemma hyvin.
Mutta minua asia jäi jäytämään.
Yritin kysellä hoitajilta asiasta, ja kukaan ei vastannut! Vauva tultiin hakemaan tutkimuksiin ja kukaan ei kyselyistäni huolimatta kertonut, mitä tapahtuu. Ei kun, kertoihan yksi sentään vihdoin jotain. Mutta sekään kaikkeen vastannu, en tiedä, jos ei osannut vai mistä oli kysymys.

 

Tuossa vaan muutama esimerkki. Oon yleensäkin tosi herkkä ihminen ja tuolloin vielä herkempi hormonien takia. Kaikki noi jutut unohtui kun päästiin kotiin mutta nyt on alkanut palaamaan mieleen.
Yhden ihanan hoitajan muistan. Hän oli sen koko ekan päivän mun hoitaja mutta jäi sitten valitettavasti kesälomalle. Ekan päivän muistankin ok:na mutta sen jälkeen kaikki hoitajat oli mitä oli..

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

Pohjois-Karjalan keskussairaala

Just, tiedän mistä puhut. Ollu siellä kolme kertaa. Mut tee vain se toinen lapsi, ei siellä osastolla tartee olla kuin 2 yötä hyvässä lykyssä. Ja aiemmin synnyttäjät saa olla siellä aika rauhassa.

 

Mä en anna ikinä anteeksi sitä kohtelua, mitä sain osakseni. Mä luulin olevani potilas ja sit sitä haukkumista ja häiriköintiä ja uhkailua riitti. Onneksi tuli vain yksi lapsi, onneksi.

 

Suurin osa henkilökunnasta oli todella ihanaa, mutta 3 kätilöä käyttäytyi niin törkeästi että niistä jäi todella paha maku suuhun :kieh: Ja ennen synnytystä, synnytyksen jälkeen suhtautuivat vähän eri tavalla, ja onneksi en enää paljoakaan joutunut heidän kanssaan tekemisiin!

 

Ja minä kun luulin olevani ainoa joensuun sairaalaan pettynyt.

 

Ohhoh! Kylläpäs nämä kuulostaa oudolle. Esikoistani olen menossa synnyttämään ja luotan kyllä ainakin vielä sairaalan henkilökuntaan, ettei nyt ainakaan mitään haukkumista ja uhkailua siltä taholta tulisi. Mutta näköjään mistään ei voi olla varma...

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

Pohjois-Karjalan keskussairaala

Just, tiedän mistä puhut. Ollu siellä kolme kertaa. Mut tee vain se toinen lapsi, ei siellä osastolla tartee olla kuin 2 yötä hyvässä lykyssä. Ja aiemmin synnyttäjät saa olla siellä aika rauhassa.

Niin.. toivottavasti voin seuraavan synnyttää alakautta eikä tarvii niin pitkään siellä olla kun sektion jälkeen.

Tuli mieleen vielä että raskauden aikana kun piti käydä äitiyspoliklinikalla pari kertaa niin siellä oli yks tympee akka myös. Mulle se oli tosi ystävällinen mutta miestä kohteli tosi törkeesti. Vauva oli perätilassa ja sitä yritettiin kääntää vatsan päältä. Mua pelotti toimenpide ja mulle ois ollu tärkeetä että mies koko ajan tukena. No kun piti mennä sinne lääkärille niin tää kätilö (vai mikä lie) sanoi miehelle että se huone on niin ahdas että voisit jäädä ulkopuolelle. ja että hänkään itse ei varmaan mahdu jäämään paikalle.... Mies oli vaan että okei.. No menin sinne huoneeseen niin lääkäri kysyi eka että eikö mies tullu sisään.. kätilö oli vaikeena.. Ja sitten koko toimenpiteen ajan sitä kätilöä kyllä tarvittiin mukana. hän ultrasi samalla koko ajan kun lääkäri yritti kääntää. Tasan tarkkaan se tiesi että on siellä koko ajan vaikka miehelle antoi ymmärtää ettei huoneeseen mahdu.
No kääntöyritys ei onnistunu ja sen jälkeen mun piti vähäks aikaa jäädä käyriin. Sinnekään ei ois tää akka päästäny miestä mun seuraks. Vaatimalla vaatia piti.
Lopuks kun oltiin lähössä niin piti käydä siinä toimistossa niin tää akka tuli vielä sinne ja tönäs miehen edestään ja sanoi että "älä seiso siinä edessä" ..

Et sellasta täällä

 

Mull oli kans vähän nuivahkoa kohtelua NKL:lla. Just tollasta hoitajan normaaliäänistä puhetta keskellä yötä toiselle huoneessa olevalle, viis siitä voivatko muut nukkua. Ja mun opetus vauvan hoitoon oli ihan nolla, kun mun vauva oli sairaalan(lastenklinikan) puolella viikon. Siellä ne ei ehtineet varsinaisesti keskittyä opettamaan hoitoa ja kun tulin osastolle yhdeksi yöksi harjoittelemaan hoitoa vauvan kanssa, minun selvästi jo oletettiin osaavan enemmän kuin osasin, kun vauva oli jo viikon ikäinen :|

Lastenklinikka oli oma lukunsa, en ole tyytyväinen kaikkeen sielläkään. Ikävintä oli kun yksi määräilevä hoitaja kielsi imetyksen joksikin aikaa, vaikka kaksi lääkäriä piti sitä siinä tilanteessa sallittuna. Eivät kuitenkaan halunneet astua sitten hoitajan varpaille ja mä en saanut imettää. Sitä en käsitä vieläkään. Lastenhoitajat siellä olivat kaikki ihania, mutta sairaanhoitajat sillä puolella toimivat välillä vähän liukuhihnamaisesti.

Synnärillä ei todellakaan tuntenut olevansa hoidossa tai huolenpidon alaisena, vaan jotenkin käsien läpi liukuva tavara, joka "käsitellään". Samoin osastolla olin ihan turhaan 4 vrk kun vauvakaan ei ollut siellä, minulle vain sanottiin että júu, täältä lähdet vasta vauvan kanssa! Ja mä odotin, että koska saan vauvan lastenlinnasta...
Lopulta otin lähdön itse puheeksi luullen, että joudun anelemaan lupaa siihen, niin sitten sanottiin, että juu, sä saat lähteä täältä koska haluat! Ei me täällä sua väkisin pidetä. Kukaan ei vain sanonut sanaakaan siitä kun utelin asiasta. Vain että vauvan kanssa lähdet sitten vasta. Vaikka tiesivät, että vauva on ainakin viikon sairaalapuolella. En ole katkera, mutta ei se tosiaan mikään hoitokoti ole. Vaikka ihminen on siellä aika herkässä mielentilassa, joka pitäisi ottaa paremmin huomioon :attn:

 

Vaikka synnytyksestä on jo yli viisi vuotta aikaa, tää aihe riipaisee vieläkin syvältä. Elinikäiset traumat sain näköjään myös minä Helsingin Naistenklinikalta.

Vauva syntyi reilusti alle kolmekiloisena eikä jaksanut imeä rintaa. Eka päivänä mulle lykättiin pullo käteen että syötä. Toka päivänä uskalsin kysyä hoitajalta, että annankohan tälle vielä pullomaitoa, niin vastaus oli ilkeään sävyyn: "Täytyyhän sun kotonakin lapsesta vastuu ottaa!"

Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Kukaan ei neuvonut eikä kertonut mitään, eikä kysyäkään saanut. Varsinkin yksi, itse raskaana ollut hoitaja, oikein näytti nauttivan äitien piinaamisesta.

 

Ja minä kun luulin olevani ainoa joensuun sairaalaan pettynyt.

Voi et ole,mullakin esikoinen siellä syntynyt ja arvaapa vaan millaista kohtelua alkuun saatiin kun papereissa selvästi luki tiedot siitä minun päihdehistoriasta vaikka olinkin jo raitistunut. :snotty: