Huono synnyttäjä?

Onkohan muilla samanlaisia "tyhmiä" tuntemuksia kuin mulla, synnytyksestäni on jo aikaa muutama kuukausi ja nyt ajatuksissani on pyörinyt sellainen juttu, että olinko huono synnyttäjä kun sain epiduraalipuudutuksen enkä pärjännyt luomusti????

Ja toisaalta on taas tullut sellainen kova halu synnyttää joskus uudestaan ilman mitään lääkkeellistä kivunlievitystä, kokea kaikki ilman. Vaikka etukäteen on aina hyvä suunnitella ja päättää olla ottamatta mitään lääkettä, mutta tositilanteessa ei sitten onnistukkaan.

Jälkikäteen miettii, että koskiko se nyt niin paljon, että oli pakko turvautua epiduraaliin, mutta ilmeisesti sitä unohtaa sen kivun.

Laittakaa ajatuksianne!
 
Kyllähän sitä kaikenlaisia ajatuksia pyöri minullakin mielessä, kun oli muutama kuukausi synnytyksestä ja hormoonit vielä pinnassa. Koin olevani huono,koska lapsivesi meni enkä ollut avautunut ja jouduin osastolle käynnistykseen; koin olevani huono, koska käynnistys toimi vasta kolmen päivän päästä; koin olevani huono, koska supistukset lähes loppuivat kesken ponnistusvaiheen ja koin olevani huono, koska jouduttiin turvautumaan imukuppiin. Epiduraalista en kyllä kokenut huonoa omaatunto, tosin mietin, johtuiko siitä, että koin supistusten loppuvan eli loppuivatko ne oikeasti vai enkö minä huono synnyttäjä vain tuntenut niitä? Eli siis olin lapseni pari ensimmäistä elinkuukautta ihan #&%?$!* synnyttäjä!

Nyt kun kaveri on vuoden, tuntuvat tuollaiset ajatukset typeriltä.Miksi ihmeessä ottaa pulttia tuollaisesta kun terve lapsi kasvaa ja voi hyvin edessäni? Miksi ihmeessä olin niin alamaissa jostakin noin sivuseikasta, kun olisin voinut vain iloita terveestä lapsestani? Epiduraali ja käynnistys ovat ihan normaaleja toimenpiteitä ja yleisiä sellaisia eikä kukaan muu synnyttäjää arvostele kuin synnyttäjä itse.

Tietysti jos haluaa, voi märehtiä moisessa koko loppuelämänsä. Ja lisää pökköä pesään saa, jos ajattelee, mitä olisi tapahtunut, jos olisi synnyttänyt vaikka vuonna 1910. Minä ja lapsi olisimme todennäköisesti kumpikin kuolleet jo synnytykseen. Tai toisaalta, itse olisin varmasti kuollut jo nelivuotiaana keuhkokuumeeseen...

Että anna ajan kulua ja muista, että hormooni se siellä puhelee! Valoa vauva-aikaan! :heart:
 

Yhteistyössä