T
terapiaton
Vieras
Minusta tuntuu, että on helpompi pitää kaverit kolmen käsivarren päässä. Miksi? Koska en kestä draamaa. Koska olen huono, laiska ja itsekäs ystävä. Jos minua ei huvita, en mene.
Lisäksi tuntuu, että ajatuksenjuoksuni sumenee usein ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Ja sitten kaduttaa.
Pahinta tämä on ihmisten kanssa, jotka ovat väkisinkin lähellä. Kuten lapset, aviomies vanhemmat, appivanhemmat jne.
Heiltä en voi piiloutua. Heille en voi pitää yllä kulissia siitä, että olisin hyvä ihminen. Sillä en ole. He näkevät minut todellisuudessaan.
Välillä muserrun kun ajattelen sitä, millainen olen. Ja yritän olla erilainen. Joku muu. Joku joka on hyvä ja epäitsekäs.
Sitten kuluu aikaa ja olen taas minä ja vihaan itseäni.
Satutan ihmisiä olemuksellani ja en aina edes muista tehneeni niin. Sitten pyydän anteeksi ja ihmetellään ja ollaan taas kuin ei mitään. Ja sitten taas.
Jätän ystäväpiirin ja löydän uuden. Koska en kestä sitä, että ihmiset tietävät, miten säälittävä todella olen. Minua hävettää. Tahdon pois ja tahdon, että he unohtavat minut.
Mutta minulla on perhe. Ja velvollisuuksia. Heiltä en voi paeta ja se pelottaa. Yritän ja yritän kunnes voimat loppuvat ja vihaan jälleen itseäni.
Miksen voi olla kuten joku muu.
Lisäksi tuntuu, että ajatuksenjuoksuni sumenee usein ja sanon asioita, joita ei pitäisi. Ja sitten kaduttaa.
Pahinta tämä on ihmisten kanssa, jotka ovat väkisinkin lähellä. Kuten lapset, aviomies vanhemmat, appivanhemmat jne.
Heiltä en voi piiloutua. Heille en voi pitää yllä kulissia siitä, että olisin hyvä ihminen. Sillä en ole. He näkevät minut todellisuudessaan.
Välillä muserrun kun ajattelen sitä, millainen olen. Ja yritän olla erilainen. Joku muu. Joku joka on hyvä ja epäitsekäs.
Sitten kuluu aikaa ja olen taas minä ja vihaan itseäni.
Satutan ihmisiä olemuksellani ja en aina edes muista tehneeni niin. Sitten pyydän anteeksi ja ihmetellään ja ollaan taas kuin ei mitään. Ja sitten taas.
Jätän ystäväpiirin ja löydän uuden. Koska en kestä sitä, että ihmiset tietävät, miten säälittävä todella olen. Minua hävettää. Tahdon pois ja tahdon, että he unohtavat minut.
Mutta minulla on perhe. Ja velvollisuuksia. Heiltä en voi paeta ja se pelottaa. Yritän ja yritän kunnes voimat loppuvat ja vihaan jälleen itseäni.
Miksen voi olla kuten joku muu.
