Täällä on reilu 3 viikkoa vanha äiti, joka ei imetä "kunnolla".
Poikamme on siis saanut koko ajan tuttelia, jo sairaalassa siis. En päässyt kunnolla imettämään, kuin vasta n. 7 tuntia synnytyksen jälkeen. Silloinkaan imetys ei kunnolla lähtenyt käyntiin. Itselläni on myös matalat rinnanpäät, joten imetys ei ole helppoa. Sairaalassa sekä minulla, että lapsella oli imetys hieman hakusessa ja maitoa ei siis kunnolla koskaan edes noussut.
Rintakumien avulla imetän nyt sen mitä tulee, joka on siis todella vähän. Itse tunnen oloni huonoksi äidiksi useita kertoja päivässä tämän takia. Samalla tiedän, etten asialle voi mitään. Olen ajatellut imettää näin niin kauan kuin se onnistuu. Tiedän ettei imetyksellä varmaankaan ole merkitystä syönnin tai lapsen kylläisyyden kannalta, mutta saanpahan ainakin itse paremman mielen. Olen ainakin yrittänyt imettää!
Pahimman kommentin antoi eräs kätilö sairaalassa: "Ei kai se imetys voi lähteä käyntiin, jos ei sitä kunnolla halua"!!!! Niin kuin se omasta halustani olisi ollut kiinni! Jos olisi, niin maitoa saisi tulla vaikka kuinka!
Mukavaa tietää, ettei tämän asian kanssa ole yksin. Tuntuu siltä, että joka puolelta saa vain tietoa siitä kuinka helppoa imetys on ja miten hyvin se "kaikilta" onnistuu.