Huono äiti?

Kaikki pitäisi olla hyvin, lapsi 1,5v on terve, mies on ihana aviomies ja hyvä isä.. Ja minä vaan itken.
Tätä on nyt jatkunut vähän vajaa kuukauden, luulin ensin vaan normaaliksi menkkoja edeltäväksi matalapaineeksi, mutta se jatkuu vaan. :ashamed:

En enää tiedä mikä on. Ehkä tämä yksinäisyys tekee pikkuhiljaa tepposet. Olen tutustunut muutamaan muuhun äitiin puistossa, mutta ei heidänkään kanssaan pysty oikein mitään puhumaan, kun molempien lapset juoksee koko ajan eri suuntiin. Vanhat ystävät tuntuvat jääneen, olen yrittänyt pitää yhteyksiä yllä, mutta turhaan.

Koen olevani huono äiti, en jaksa mitään, hermostun ja loukkaannun pienistä. Lapsi on esikoinen ja tunnen itseni hyvin epävarmaksi kasvattajana. Tuntuu pahalle, kun ajattelee, että lapsi luottaa minuun täysin ja minä olen näin epävarma kaikesta.
Pahimpia ovat tilanteet jossain pihalla tai puistossa, kun isommat lapset tuntuvat jyräävän pienen taaperon. Tunnen, että minun pitäisi pystyä komentamaan isompia, mutta auktoriteetti puuttuu. Ehkä tämmöiseen sitten kasvaa sitä mukaa kun oma lapsi kasvaa, mutta nyt tuntuu välillä tosi pahalle.

Kun ollaan kotona, lapsi tuntuu peilaavan tuntojani ja yritän kovasti olla näyttämättä lapselle omaa masennusta ja pahaa mieltä, eihän se lapsen syy ole.

Pitääkö tässä lähteä ammattiauttajalle puhumaan, kun ei enää polla kestä.. :ashamed:

 

Varmaan sulle tekis todella hyvää,päästää purkautumaan jollekin jos ystäviäkään ei ole kelle kertoa.Tiedän kokemuksesta että se puhdistaa sydäntä kun saa todella päästää kaikki ulos.Mulla on onnkes tuo oma äiti jolle yleensä huoleni kerron ja jaksaa kuunnella.Ei siinä mitään hävettävää.Voit myös kysyä neuvolan kautta,voi päästä nopeammin kun noita jonoja on nykyään joka paikkaan.Ei ne neuvolassa leimaa suo mitenkään.Voimia

 

Nyt ammattiauttajan puheille. Sulla on selvästi masennus. Pystytkö puhumaan miehesi kanssa?

 

Onko miehelläs kuinka tiivis työ, voitko saada esim kerran viikossa ns. vapaaillan. Olet kuin toinen ihminen , jos pääset hetkes ( edes pari tuntia ) tekeen vain jotain omaa ilaman lasta. Vaikka lapest ovat ihania , niin oma aika kannattaa yrittää järjestää. Vaikka et sitten harrastaiskaan mitään sinä aikana kun sulla on vapaata. Ajat miehen lapsen kanssa sinne puistoon haet sukallata avaat töllön ja rojahdat sohvalle ja vain olet. et ajattele mitään.Tai sitten lähdet itse tuulettumaan puntille , jumppaan tai vaikka jonnekkin kahvilaan iso leivos ja kuppi kahvia aivan vain itselle. Piristää kummasti oloa. Ja saa mies nauttia lapsen kanssa yksin olemisesta , meillä naisilla kun on paha tapa tuppautua joka välissä hoitamaan sitä lasta. Piristystä ja kaunista kesää

 

et ole huono äiti! Yritä vain saada hieman olla itsekseen!

 

ET ole huono äiti. väsymystä on myös henkistä. kuten aiemmat kirjoittivat, puhuminen tekee hyvää. sopisiko sulle k-psykologi?pystytkö puhuun miehellesi? laita vaikka tonne kaksplussan etsitään ystävää-mailitaan-osiolle ilmoitus missä kerrot että ois mukava mailia tällaista aisoista, jos se tuntui hyvältä.. jos vaikka löytyis joku jonka kaa näitä juttuja miettiä. mutta se ei tietty korvaa ammattiapua. paljon voimia sulle! muista että et oo huono äiti. se että mietit asioita myös lapsesi kannalta osoittaa jo että olet hyvä äiti!

 

Et sinähuono äiti ole.Väsynyt ja ehkä masentunut.Kannattaa puhua neuvolassa ja miehellekkin.Mulla autto kun pystyin neuvolassa puhumaan samalla kun lastani siellä käytin.Ja sieltä voi myös kysyä et minne suuntaan kannattaa ottaa yhteyttä jos haluu ihan ammattiauttajalle päästä puhumaan.Kyllä se siitä.Tsemppiä vaan.