Huono äiti esittäytyy ihan nikillä

et sä huono äiti ole, älkääkä nyt aina sanoko olevanne huonoja, kyllä se kaikilla pinna joskus kiristyy ja tulee ärjyttyä, ja tiuskittua, eihän se elämä tosiaankaan aina yhtä juhlaa ole, ja ne negatiivisetkin asiat kuuluu elämään, mutta älä huoli et sinä mitn vahinkoa ole vauvallesi varmastikkaan tehnyt! joten salli itsellesi se ettet aina ole täydellinen, ei sitä kukaan mukaan ole, kaikki ei vain halua myöntää sitä :hug:

 

en tiedä mitä lahjuksia vau-kirja tänä vuonna on jaellut mutta vuonna 2007 saatiin sellanen kehtolaulucd. pistä rauhallista babymusiikkia soimaan, auttaa myös vauvaa rauhoittumaan. käytin myös poikaani vyöhyketerapiassa, auttoi vatsanväänteisiin vaikka se ei allergiaa poistakaan. tsemppiä, tiedän mitä on maitoallergisen lapsen hoito. (suosittelen lämpimästi gefilus+-maitohappokapselin käyttöä.)

 

jos sä oot ton perusteel huono ni pisten pahemmaks meillä kuopus nukku max.15min pätkiä ensimmäiset 6kk(ja niitäkää ei ku muutama pvä)..mä en aina jaksanu ku ei viihtyny yhtää sitteris,ei vaunuis,ei lattial..sylys oli hiljaa jos oli ja muutaman kerra lähdin ovet paukkuen ulos ja jätin esikon hoitaa kuopusta ja juu huusin ja paljonki,mut eri huonees kylläki ja lähinnä ittelleni ku en jaksanu..täst tulee liian pitkä sepustus joten lopetan tähä enne ku karkaa käsistä =(

 

En osaa muuta auttaa kuin :hug:

Muistelen itsekin vauva-aikaa että rankkaa oli. Mutta muista että vauva on päivä päivältä isompi ja nukkuminenkin helpottaa.

 

jos sä oot ton perusteel huono ni pisten pahemmaks meillä kuopus nukku max.15min pätkiä ensimmäiset 6kk(ja niitäkää ei ku muutama pvä)..mä en aina jaksanu ku ei viihtyny yhtää sitteris,ei vaunuis,ei lattial..sylys oli hiljaa jos oli ja muutaman kerra lähdin ovet paukkuen ulos ja jätin esikon hoitaa kuopusta ja juu huusin ja paljonki,mut eri huonees kylläki ja lähinnä ittelleni ku en jaksanu..täst tulee liian pitkä sepustus joten lopetan tähä enne ku karkaa käsistä =(

:hug:

 

oot väsyny. saisitko jostain hommattua itselles IHAN OMAA aikaa hetkisen? tai pääsisitkö nukkumaan yhdeksi KOKONAISEKSI yöksi esim vanhempiesi luo? akkujen lataaminen helpottaa oloa ja jaksamista kummasti. Ei tuo susta huonoa äitiä tee, huutoon ei ole ykskään laps tässä maailmassa kuollu jaksamisia sinne!

Tää oli kuin mun suusta. Kukaan ei jaksa tuollaista. Itse valvoin 2v lapsen kanssa joka heräili 10-15 kertaa yössä eikä päivälläkään nukkunut kuin lyhyitä pätkiä. Meillä syyksi todettiin refluksi. (ruoan takaisinvirtaus ruokatorveen ja suuhun).

Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, se ei pysty ajattelemaan tai toimimaan kovinkaan järkevästi. Joten se kaikkein akuutein asia kohdallasi olisi se unen saanti! Kotona se ei onnistu joten jos löytäisit sukulaisen tai ystävän jonka luokse pääsisit vaikka 1-2yöksi? Vauva pärjää sen ajan mainiosti isän tai muun läheisen kanssa. Neuvolasta voit kysellä myös perheneuvojan apua. Lapsen olotilaa kannattaisi myös seurata, pidä kirjaa syömisistä ja nukkumisista ja valvomisista, millainen on hereillä ollessaan ja onko uni esim levotonta. Jossain vaiheessa olisi hyvä käydä lastenlääkärin juttusilla jotta voitaisiin pois-sulkea mahdolliset sairaudet (esim allergiat).
Oma aika on myös tärkeä asia, sitä sinun tulee vaatia, ihan säännöllinen ajankohta jolloin saat olla rauhassa, ilman että kukaan sinulta mitään vaatii ja saisit kuunnella omia ajatuksiasi. Mene salille, lenkille, uimaan, kirjastoon tai vaikka vaan istut kannolle ja katselet maailmaa siltä kantilta. Pääasia että hermot ja kroppa saavat levätä.

Voimia sinulle!

ehditkin tuossa vastatessani avautumaan enemmän, joten kunhan korvike asia selviää, voit vapaammin harrastaa ja olla itseksesi, kunhan muistat vaatia sitä. Mutta kyllähän tuosta 1-2 tunnin ajastakin olisi hyötyä. Mitipä vaihtoehtoja, niintä varmasti löytyy kunhan perehdyt asiaan,nyt on vähän kuin pakko-tilanne, eikö?
TUo äänen korottaminen oli sulle kova paikka; jokainen ärähtää väsyneenä, se on selvä. Kunhan asian havainnoi itse, ja siihen kiinnittää huomiota ei hätää. Sulle tulee terve huonon omantunnon kolkutus asiasta, joten voit vaikuttaa asiaan. Pieni lohtu asiassa on, vaikkei se nyt siltä tunnu, että tuo aika kyllä menee ohi, ja tulee se aika kun saat nukkua tarpeeksi ja tunnet olevasi oma itsesi jälleen. Lohduton oli tuo aika itselläkin, tuntui että väsymys teki musta zombien ja karjuvan hirviön. Onneksi voin nyt näyttää lapselle kuinka tärkeä hän on ja kuinka paljon iloa hän elämääni tuo.

Tule aika-ajoin kertomaan miten teillä voidaan, jooko?

 

Joo siis tähän asti mäkin oon käynyt yksin muualla huutamassa Sitähän mä säikyin ku huomasin naama kireänä olevani vauvan eessä "Nyt olet kyllä hiljaa, äiti ei enää jaksa, on se kumma kun on niin hiton vaikee nukkua" Jne. Miten lapsellista :snotty: :/

 

Joo siis tähän asti mäkin oon käynyt yksin muualla huutamassa Sitähän mä säikyin ku huomasin naama kireänä olevani vauvan eessä "Nyt olet kyllä hiljaa, äiti ei enää jaksa, on se kumma kun on niin hiton vaikee nukkua" Jne. Miten lapsellista :snotty: :/

inhimillistä

 

No, tiedätkö ap, minä voin myöntää, että olen huutanut ja raivonnut ja karjunut vauvan takia. Toisessa huoneessa kylläkin, mutta kai vauva sen on vaistonnut, että ei taida olla äidillä kaikki kotona. Ja samoista syistä, päivät on ollut pelkkää huutoa ja kitinää, ei puhettakaan että välillä nukuttaisiin (että saisi edes vähän aikaa huoahtaa). Ja todella, kyllä siitä tehokkaasti saa itselleen huono äiti-fiiliksen. Ajan kanssa helpotti ainakin mulla. Vauva alkoi viihtyä paremmin päivisin, kun alkoi liikkua ja lopulta unirytmikin alkoi löytyä sekä päiviin että öihin. Tsemppiä...

 

Joo siis tähän asti mäkin oon käynyt yksin muualla huutamassa Sitähän mä säikyin ku huomasin naama kireänä olevani vauvan eessä "Nyt olet kyllä hiljaa, äiti ei enää jaksa, on se kumma kun on niin hiton vaikee nukkua" Jne. Miten lapsellista :snotty: :/

Iso ja tärkeä asia on tuo, että itse ymmärsit ettei tuo ole oikein pikkuista kohtaan. Hänellä ei ole niin helppo olotila eikä tietenkään ymmärrä huutoa tai sen syytä. Peljästyy vain. Hyvä kun tunnistat asian. Ymmärrän tilanteesi, koska olin samassa tilanteessa itse. Väsymys meni niin pitkälle että jouduin hakemaan apua koska romahdin. Lääkitystä en tarvinnut. Läheisten apu ja tuki auttoi. Mulla oli rinnalla hyvä ystävä joka näki mun hädän ja ohjasi mut hakemaan apua perheasiainkeksuksesta.

 

oot väsyny. saisitko jostain hommattua itselles IHAN OMAA aikaa hetkisen? tai pääsisitkö nukkumaan yhdeksi KOKONAISEKSI yöksi esim vanhempiesi luo? akkujen lataaminen helpottaa oloa ja jaksamista kummasti. Ei tuo susta huonoa äitiä tee, huutoon ei ole ykskään laps tässä maailmassa kuollu jaksamisia sinne!

Tää oli kuin mun suusta. Kukaan ei jaksa tuollaista. Itse valvoin 2v lapsen kanssa joka heräili 10-15 kertaa yössä eikä päivälläkään nukkunut kuin lyhyitä pätkiä. Meillä syyksi todettiin refluksi. (ruoan takaisinvirtaus ruokatorveen ja suuhun).

Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, se ei pysty ajattelemaan tai toimimaan kovinkaan järkevästi. Joten se kaikkein akuutein asia kohdallasi olisi se unen saanti! Kotona se ei onnistu joten jos löytäisit sukulaisen tai ystävän jonka luokse pääsisit vaikka 1-2yöksi? Vauva pärjää sen ajan mainiosti isän tai muun läheisen kanssa. Neuvolasta voit kysellä myös perheneuvojan apua. Lapsen olotilaa kannattaisi myös seurata, pidä kirjaa syömisistä ja nukkumisista ja valvomisista, millainen on hereillä ollessaan ja onko uni esim levotonta. Jossain vaiheessa olisi hyvä käydä lastenlääkärin juttusilla jotta voitaisiin pois-sulkea mahdolliset sairaudet (esim allergiat).
Oma aika on myös tärkeä asia, sitä sinun tulee vaatia, ihan säännöllinen ajankohta jolloin saat olla rauhassa, ilman että kukaan sinulta mitään vaatii ja saisit kuunnella omia ajatuksiasi. Mene salille, lenkille, uimaan, kirjastoon tai vaikka vaan istut kannolle ja katselet maailmaa siltä kantilta. Pääasia että hermot ja kroppa saavat levätä.

Voimia sinulle!

ehditkin tuossa vastatessani avautumaan enemmän, joten kunhan korvike asia selviää, voit vapaammin harrastaa ja olla itseksesi, kunhan muistat vaatia sitä. Mutta kyllähän tuosta 1-2 tunnin ajastakin olisi hyötyä. Mitipä vaihtoehtoja, niintä varmasti löytyy kunhan perehdyt asiaan,nyt on vähän kuin pakko-tilanne, eikö?
TUo äänen korottaminen oli sulle kova paikka; jokainen ärähtää väsyneenä, se on selvä. Kunhan asian havainnoi itse, ja siihen kiinnittää huomiota ei hätää. Sulle tulee terve huonon omantunnon kolkutus asiasta, joten voit vaikuttaa asiaan. Pieni lohtu asiassa on, vaikkei se nyt siltä tunnu, että tuo aika kyllä menee ohi, ja tulee se aika kun saat nukkua tarpeeksi ja tunnet olevasi oma itsesi jälleen. Lohduton oli tuo aika itselläkin, tuntui että väsymys teki musta zombien ja karjuvan hirviön. Onneksi voin nyt näyttää lapselle kuinka tärkeä hän on ja kuinka paljon iloa hän elämääni tuo.

Tule aika-ajoin kertomaan miten teillä voidaan, jooko?

Et kyllä usko kuinka paljon tuosta sain voimaa... kiitos Ja hyvin täällä pääasiallisesti voidaan, nää on niitä hetkiä kun väsymys ottaa ylivallan ja ei tunnista itseään peilistä, eikä edes halua tunnistaa...

Onneks yhä enemmän musta tuntuu siltä, että jaksaa sitä kun vaan haluaa ja pääsee yli tästä morkkiksesta... Tuo on kuitenkin aivan ihana tapaus ja suurimman osa ajasta koen olevani hyvä äiti kyllä. Esim. en mä päivällä tee juuri mitään kotihommiakaan kun vauva ei yksin viihdy, vaan me ollaan koko ajan seurustellen, kun vauva ei nuku... Pakko se on jostain kiitosta itselle antaa...

Mitä maitoallergiaan tulee, meillä on vielä pitkä taival, mut ollaan nyt niin megahyvässä hoidossa, et uskon et se pystytään saamaan oireetomaks..

 

Täällä kans yks huono äiti. Meidän tyttö on aina ollut tosi kova kitiseen ja huutaan ja on jo taaperoiässä. En kyllä oo vielä sortunu huutaan lapselle mut meinaa olla jo mieli vähän maassa ja siitä tulee sit huono äiti-fiiliksiä. Ei vaan aina ja ikuisesti jaksais kuunnella tuota kitinää mut onneks pääsee aina sentään hetkeksi töihin levähtään Jospa se tästä ajan kanssa. Tsemppiä sullekin ap! Toi että ei saa nukkua on myös ihan helvetillistä.

 

:hug:
No, täällä äiti jonka tytär meni äsken likkojen kanssa oluet juomaan (synttärisankari 18v :heart: ).
Tämä keskimmäisemme oli ns. "koliikkivauva" eli huusi 9kk yötä-päivää ja tuon "koliikin" takia miehenikin jäi kotiin töistä yli puoleksi vuodeksi kun minä en enää jaksanut kävellä ja kantaa...
Huudon taustalta meillä löytyi maitoallergia, joka oli kuukausien maidonnauttimisen jälkeen tehnyt hieman tihutöitä suolistossa eli tuo tyttäremme oli tosi tiukalla dieetillä seuraavat 6 vuotta. Itse yrittäisin tutkimuspaikkaa hieman hopottaa että täysin oikea korvike vauvalle saataisiin pikemmiten =)

 

Toi on just ehkä typerintä mitä mun mielestä tuossa tilanteessa voi sanoa =(

Ei paljoo nyt lohduta mutta oikeesti ennen kuin huomaatkaan se vauva on 10v ja taatusti nukkuu yönsä...

Meillä tuo on sukulaisten vakiovastaus, kun olemme erehtyneet pyytää edes muutamaksi tunniksi lastenhoitoapua, että voitais käydä syömässä kahdestaan tai edes ruokakaupassa rauhassa!