Huomioon ottamisesta

[Allakka]

Meillä homma menee niin, että minä nousen aamulla kellonsoittoon, keitän kahvit ja laitan aamiaistarvikkeet pöydälle. Mies hakee Hesarin ja menee sänkyyn lukemaan sitä. Tulee sieltä sitten jossain vaiheessa aamiaiselle.

Samoin on usein ruuan suhteen: minä kyselen, mitä laitettaisiin ja sitten teen ruuan - joskus menee pitkäänkin. Mies tulee taas valmiiseen pöytään. Ymmärtää sentään kiittää!

Olen muutaman kerran sanonut hänelle, että minustakin olisi kiva olla joskus se, jolle laitetaan asioita ""valmiiksi eteen"". Ja ihan jokusen kerran mies on sitten laittanutkin aamiaista (viikonloppuna), mutta aika vaikeaa se näyttää olevan.

Minulle miehen ""passaaminen"" on osa rakkauden ja parisuhteen hoitamista. Haluaisin itsekin joskus olla tuollaisen huomion kohteena - mies ei juurikaan helli tai huomioi minua, vaikka olen antanut vihjeitä asiasta.

Mikä siinä on niin vaikeaa, kun mies/ miehet osaa/halua tehdä naisilleen pieniä kivoja asioita? Ja ottavat naisten huomionosoitukset itsestäänselvyyksinä. Olen puhunut tuttujen kanssa ja tosi monella on ihan sama juttu.

Minulle on välillä tullut ajatus, että rakastetaanko minua enää ollenkaan. Kuvitteleeko mies, että parisuhde pysyy voimissaan vain toisen osapuolen ponnisteluilla? Vai eikö miehet yksinkertaisesti tajua, miten parisuhdetta pitää hoitaa?

Pitääkö minun nostaa asiasta helvetinmoinen älämölö vai olisiko jokin muu keino saada mies tajuamaan? Vihjailut eivät näytä auttavan!

 

[Aikuinen]

Minkä ikäsiä ootte? ""Vanhoilla"" miehillä voi olla kysymys siitä, että äiti ja muut ""elämän naiset"" ovat passanneet pilalle. Moni mies kuvittelee, että sellainen kohtelu kuuluu hänelle vain siksi, että hän on mies (=hänellä on se napero jalkojen välissä).

Nuoremmat miehet taas eivät ehkä vielä ymmärrä - niillä saattaa olla kokemusta vain yhdestä naisesta eli omasta äidistä.

Älkää muuten hyvät naiset passatko omia poikianne pilalle!

 

[Allakka]

Ollaan jo melkeen viiskymppisiä ja oltu yhdessä vasta muutama vuosi. Ei asuta yhdessä, mutta vietetään paljon aikaa yhdessä.

Tai siis minä vietän paljon aikaa miehen asunnolla ja mökillä, mies vaivautuu hyvin harvoin minun asunnolle käymäänkään saatika yöksi. Mutta vonkaa minua kyllä koko ajan luokseen ja kaikki kesäviikonloput pitäisi hänen mielestään olla mökillä.

Minut on opetettu lapsesta asti elämään sovussa ihmisten kanssa, tekemään pieniä palveluksia ystäville ja rakkaille ja muutenkin olemaan sopuisa. En silti ole lepsu vaan vien läpi oman tahtoni asioissa, joissa se on minulle tärkeä. Mutta jotenkin välillä tuntuu, että mies käyttää minun ""ihmisrakkauttani"" hyväkseen. Ja nauttii itse laiskottelusta sillä aikaa kun minä ""raadan"".

Ehkä minun pitää ottaa asia ihan suoraan puheeksi! Jos mies vain on niin tonttu, ettei sille vihjailu mene perille. Laitanko ihan aamiaisentekovuorot?

 

[oidzfh]

Vihjailu ei tehoa mieheen KOSKAAN. Se on jämpti.
Myöskään sanominen ei auta.
Itsesiassa perun vähä, vihjailu auttaa silloin, jos saat ujutettua miehelle jonkin ajatuksen niin, että hänelle jää se käsitys että se on hänen oma ideansa.

Eli "" Auta minua, kun musta tuntuu että minua ei rakastaeta""
tulos: mies ei tee mitään.

mutta ""oi voi. MItäkähän minä tekisin tämän kanssa. En tiedä miten saisin tämän aamupalan laitettua. Munakas paloi pohjaan oho. Onkohan minulla joku vika tässä pannussa.""

Tulos: Mies sanoo että annappa kun hän näyttää mallia, mene sinä istumaan penkille.

Ja: ehkä et saa miestä toimimaan, mutta keskity itsesi muokkaamiseen: eli LOPETA se passaaminen. Jos sinusta tuntuu että et saa tarpeeeksi, niin anna vähemmän.
Mies ei tajua että joku on vinossa jos mikään ympäristössä ei viittaa siihen.

Naisella ei yleensä kärsivällisyys riitä tähän, koska tulokset eivät näykään heti samana iltana, vaan pienellä viiveellä.
Eihän koirakaan heti opi sisäsiistiksi, mutta sinun pitää silti jaksaa kärsivällisesti nostaa se sanomalehdelle..jos ymmärrätte vertauksen.
Jos sinä haluat jotakin niin käytä välillä miehen konstia: ole itsekäs, ja ota vastaan. Älä anna niin helposti kaikkea pois.
Ja pois marttyyri mieliala( ...kukaan ei piittaa ja eihän minua kukaan täällä kuuntele) mies ei tiedä sinun ajatuksistasi yhtään mitään, jos ne ei käytännössä näy mitenkään.

 

[kuuulosti tutulta]

Kuulostipa kovin tutulta. Meillä minä teen kaiken niin arki-iltaisin kuin vkonloppunakin. Ainoastaan arkiaamuisin jokainen hoitaa aamupalansa itse, eriaikaan kun lähdemme töihin ja kouluun.
Olemme olleet kohta 10v. yhdessä ja mies on tänä aikana osallistunut kotitöihin ehkä 5kertaa, ei oma-aloitteiseti. Usein olen yrittänyt sanoa hänelle, että olisi mukava joskus tulla valmiiseen pöytään tai siivottuun kotiin, mutta ei - hän kun on niin kiireinen. Tekee pitkää pvää töissä ja golffaa. Meillä aina ruoka valmiina, koti hoidettu ja pyykit pesty. Joskus kaipaisin lomaa tästä kaikesta...
Hän on aikoinaan passattu lähes 30vuotiaaksi asti (asui kotona) ja olettaa näin jatkuvankin. Tiedän toki, ettei ""vanhaa koiraa kesytetä"", mutta keskusteluista huolimatta mikään ei ole muuttunut. Hän kyllä sanoo ymmärtävänsä mua ja arvostavansa siistiä kotia ja panostani sen hyväksi (meillä uusi omakotitalo ja neliöitä 170).

Jos joskus huudan tai itken, hän vetoo siihen, että olisiko sitten parempi, että löhöisin sohvalla, dokaisin ja pahoinpitelisin perhettäni- tyyliin, ole nyt vain kiitollinen siitä, että olen rehti ja kunnollinen enkä käy vieraissa.

Kuten sanoit, minulle on passaaminen myös rakkauden osoittamista ja parisuhteen hoitamista. Mutta mieheni ei ole koskaan edes sanonut minulle, että rakastaisi minua, vaikka kuinka olen kertonut, että olisi ihana ja tärkeää joskus kuulla nuo sanat. Hän vetoaa siihen, että on mies joka osoittaa rakkautensa teoilla ja antaa hellyyttä ja nimittelee höpsöillä nimillä.

Sekö riittää? Olen aivan samassa tilanteessa kuin ap:nen kirjoittaja.

 

[toivonsa menettänyt]

Kosiskeluvaiheessa mies tuo naiselle kukkia, vie ulos syömään, elokuviin, keittää kahvit yms. Millä hemmetin logiikalla sen voi lopettaa sitten kun pappi on sanonut aamen tai postiluukussa lukee molempien nimet?!

Aivan turha on yrittää vihjailla tai kysyä ""miksi sinä et koskaan hyysää minulle aamiasta valmiiksi, muuten hemmottele tai tuo vaikka kukkia vaikka minä teen niin sinulle?"" Saat nimittäin vastauksen: ""En minä oleta sinun passaavan minua. Ei minulle tarvi tuoda mitään kukkia tai muuta."" Ja asia on sitten sillä käsitelty. Aivan turhaa yrität selittää, että sinulle tulee siitä toisen hemmottelusta hyvä mieli ja toivoisit toisenkin kokevan tarvetta ilahduttaa sinua.

Putkiaivot nähkääs. Lopputulos; katkera ja pettynyt nainen ja kuollut suhde. Ja mies ihmeissään mikä meni vikaan.

 

[Putkiaivo]

Kiitos mieltä lämmittävästä sanastasi!!!

 

[alkuperäiselle]

hei ota ero!! jos tuollaista luulet miehestäsi äläkä narise!

 

[Nenne]

Mitä, jos sanoisit suoraan vihjailemisen sijasta. Miehet ovat aika yksioikoisia ajoittain.

 

[Allakka]

Tää mun ukkelini kyselee aina välillä sängyssä, että mitä mä haluaisin hänen tekevän mulle, että tuntuis hyvältä. Olen sanonut joskus hiukan leikilläni, että haluaisin hänen tekevän mulle aamiaista, sanovan vähintään 2 kertaa päivässä, että tykkää minusta ja halaavan vähintään yhtä monta kertaa päivässä.

Mutta ei mies ymmärrä tai halua ymmärtää. Hän sanoo aina harmistuneena: Ei kun mä tarkotin nyt tässä sängyssä ja seksiä, että säkin nauttisit! Ja minä sanon siihen, että sitä minäkin tarkotan - että siis nautisin sängyssäkin enemmän, jos... No sitten mies tuhahtaa ja jatkaa samaan entiseen tapaansa takapuoleni hypistelemistä....

Aina sanotaan, että vanha koira ei muka oppisi uusia temppuja. Yks tuttu eläintenkouluttaja sanoi, että vanha koira oppii jopa paremmin kuin pentukoira. Vanhaa koiraa pitää vain kouluttaa eri tavalla. Voi kun tietäis miten?

 

[vapaa-ajattelija]

Minä teen aamiaisen silloin, kun se minua huvittaa. Ja toinen puolisko myös...En jaksa ymmärtää tuollaisia ihmisiä, jotka ottavat herneen nenään mokomasta asiasta. Älä sinäkään tee aamiaista, jos se kerran on ""raatamista"" vaan loikoile sinäkin. Tai tee se vain itsellesi. Tuntuu kuin parisuhteen ongelmista suuri osa tulisi juuri tuon tapaisista asioista: Itse tehdään jotain aivan vapaaehtoisesti ja kun toinen ei niin toimi, on se heti rakkauden puutetta. Ja tuo, että kaikki pitää jakaa puoliksi on ihan pelkää paskaa. SE tekee, joka ehtii, jaksaa osaa....tai jota sotku häiritsee. Meillä se olen minä. Tai sitten en! Vapaa valinta, ei nalkutusta, eikä riitoja. Ja kämppä on välillä kuin tunkio.. Mutta mitä se oikeasti haittaa? Ei siihen kuole!

 

[Aikuinen]

""Vapaa valinta, ei nalkutusta, eikä riitoja. Ja kämppä on välillä kuin tunkio.. Mutta mitä se oikeasti haittaa? Ei siihen kuole!""

Niin, sinulla taitaa kaiken mitta olla se, mitä itse teet ja miten asiat koet! Ja hyvä, jos teillä viihdytään tunkiolla ja mukavaa sekin, jos välinpitämättömyys on korkein ihanteenne. Kaikille muille ei se riitä, joten anna ihmisten olla erilaisia ja tuoda ajatuksensa myös esille.

 

[vapaa-ajattelija]

Anna sinäkin minun olla sellainen kuin olen. Omahyväisyys on pahasta! Ja se, että ei ota hernettä nenään, vaikka puoliso ei teekään samoin kuin minä, ei mielestäni ole välinpitämättömyyttä, päinvastoin.

 

[vapaa-ajattelija]

""
Niin, sinulla taitaa kaiken mitta olla se, mitä itse teet ja miten asiat koet! Ja hyvä, jos teillä viihdytään tunkiolla ja mukavaa sekin, jos välinpitämättömyys on korkein ihanteenne. Kaikille muille ei se riitä, joten anna ihmisten olla erilaisia ja tuoda ajatuksensa myös esille.""

Tässä on selvä ristiriita! Jos minulla on kaiken mittansa se, kuinka minä asiat koen, niin kuinka välinpitämättömyydestä tulee meidän perheemme korkein ihanne? Eikö se ole vain minun ihanteeni. Lisäksi voisitko selittää, miten siitä, että perheessä ei tuhlata aikaa turhaan hurskasteluun ja riitelyyn muuttuu välinpitämättömyydeksi? Sen verran vielä tuosta tunkiosta, se oli kielikuva, jota ei ollut tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Olen pahoillani, että olen näin tökerö kielikuvien käyttäjä. Ja totta, joillekin ei mikään riitä, aina löytyy puolisosta huomautettavaa (miten se muuten puolustaa pyyntöäsi antaa toissten olla sellaisia kuin ovat?).

 

[Nainen Allakalle]

Voi hurja, et kai tosissas vastaa lemmiskellessä näin?
Saattaa käydä nimittäin niin, että jäät kohta ilman molempia: aamiaista ja seksiä...
Mä olen saanut aamiaiseni niin, että ilmoitan, millä hyllyllä on pekonit ja munat, miten haluan munani paistettavan...kahviin maitoa, kiitos!
Olen huomannut, että miehelle pitää antaa suoria käskyjä kun ne ei tajua semmosta kultapieni-nyhräystä, eikä varsinkaan osaa lukea ajatuksia!
Tekis mieli sanoa, että typerykset, mutta ne on vaan syntyneet sellaisiksi.

 

[ei possu]

Enpä todellakaan haluaisi olla Vapaa-ajattelijan asuinkumppani! Hyi yäk!

 

[piip]

""Tekis mieli sanoa, että typerykset, mutta ne on vaan syntyneet sellaisiksi.""

Tuo on ainakin osittain väärä tulkinta, sillä äidit ""onnistuvat"" liian passaavalla kasvatuksellaan tekemään pikkupojista isoja uusavuttomia miehiä.

 

[melkein sama]

Juuri näin. Keitän kahvin ja paistan munat. Katan kauniisti ja käyn herättämässä rakkaani suudelmalla. Kaadan kahvit, mehut ja paahdan leivät.

Aamiaisen jälkeen hän menee sinne sänkyyn lehden kanssa, mutta tässä meillä on se pienen pieni ero, sinne sänkyyn mennään yhdessä lukemaan ja rakastelemaan.

Ruokia en valmistele, eikä juuri tarvitse, paitsi vähän autella joskus. Onhan siinä kiva taputella kokkia pyllylle ja vähän halata. Viiniä tai muuta makeaa tietty maistellaan jo ruokaa valmistaessa.

Niin, se toinen pieni ero. Minä olen mies

 

[---]

..Alappas kokkaileen aamiaista nakuna ja pyydä mies mukaan..!

 

[Allakka]

Voi hyvänen aika teitä ihmisiä! En minä ajatellut kirjoittaessani alkuperäistä tekstiä, että tämänkin asian tiimoilta aletaan kinata ja jopa haukkua toisia kirjoittajia.

Ajattelin, että asiasta voisi keskustella ihan rauhassa. Keskustelu on muuten mielipiteen vaihtoa eli sitä, että minä sanon omat ajatukseni ja toinen sanoo omansa ja sitten taas minä vastaan ja toinen vastaa... Ja molemmat perustelee mielipiteitään ja samalla yrittävät ymmärtää toisen katsantokantaa...

Mutta näköjään näillä palstoilla on tapana enemmänkin se, että yritetään mitätöidä toisten tavat ja ajatukset tai ainakin osoittaa, että muut ovat väärässä ja minä oikeassa.

Kiitos kaikille niille, jotka jaksoivat ihan rauhassa ottaa kantaa esille ottamaani asiaan. Elämä on monimutkaista ja se johtuu vain siitä, että me ihmiset olemme monimutkaisia eikä meitä ole kahta samanlaista!

Kaikkea hyvää!