Huomenta.

[Fleur de la Cour]

Heräsin äsken.. kolme yövuoroa takana ja univelkaa hemmetisti jo edeltävästi. Mietin tässä kahvikuppini kera, että sosiaalinen elämäni on kutistunut ihan olemattomaksi. Mulla on työpaikan elämä ja kotona sänky ja perheeni sitten joskus tuossa kommentoimassa, että tämä ei oo kivaa. En ole nähnyt sukulaisia tai ystäviä pariin kuukauteen taaskaan. Toki työkaverien kanssa tulee välillä myös sitä ns. vapaa-aikaa vieteltyä. Jottain tarttis vissiin tehdä, mulla ainakin oli kotiäitinä paljon enempi sosiaalista elämää, mut koska siihen nyt tuskin on paluuta ja ilman palkkaani on elämämme ankeempaa niin vaihtoehtona olis vain lottovoitto taikka hyväpalkkainen työ (joka ei kylläkään mun alalla ole mahdollista), kuluja kun kuitenkaan en saa karsittua. Mites ihmeessä te muut pärjäätte jos ette ole uraputkessa ja ehditte siis elää elämää muutenkin? Mulla nyt jumittaa enkä millään keksi ratkaisua. Mietin myös, että milloin olisin mahtanut herätä niin että ei ois väsyttänyt herätessä? Ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta herää, aina väsyttää.. Mä inhoan heräämistä!

 

[huoh]

Kuka sanoi, että muka ehditään, sosiaalinen elämä, mitä se on?

 

[Fleur de la Cour]

Kuka sanoi, että muka ehditään, sosiaalinen elämä, mitä se on?

Itse muistelisin menneiltä vuosilta pitäneeni enemmän yhteyttä ihmisiin kuin mitä nykyään ehdin. Jaksoin myös säännöllisesti kutsua ihmisiä meille, nykyään en ehdi vaikka haluiskin ja sit toisaalta ei edes halua.

 

[hoitaja]

Mun sosiaalinen elämä loppui kun aloitin vuorotyön. Nyt kaikki pyörii työn ympärillä, millon sydään millon nukutaan, molnelta ulkoillaan, kaikki tehdään työn ehdoilla. Mitään rutiineja ei ole lasten kanssa, kun joka päivä tullaan kotiin eri aikaan. Turhauttaa tämä ainainen kiire ja väsymys.

 

[Fleur de la Cour]

Huolestuttavaa, erittäin huolestuttavaa jos kellään muullakaan ei ole sosiaalista elämää, ei sukulaisiin yhteyksiä eikä kavereita. Ihmekö tuo sit että kansakuntamme on sairas kun täällä pimeässä pohjolassa yksikseen istuskellaan..