Huomasitko itse, että sinulla on burnout/masennus ja haitko siihen apua?

[vierailija]

Luulen, että minulla on ollut jonkinasteinen burn out, mutta en voi asialle oikein mitään tehdä. Tosin nyt tilanne alkaa ainakin henkisesti menemään parempaan suuntaan, vaikkakaan vieläkään en jaksa tehdä käytännöstä juuri mitään pakollisten asioiden lisäksi.

Töissä käyn, mutta olen työttömyysuhan alla, joten sairauslomalle en voi jäädä. Lapset ovat siinä iässä, että harrastavat ja tarvitsevat vielä paljon vanhempien tukea ja läsnäoloa. Mies käy vuorotyössä ja hänen panoksensa kotitöihin on reilusti alle puolet. Olen laskenut kotitöiden rimaa niin alas kuin vain mahdollista. En jaksa siivota, hoitaa puutarhaa, tehdä ruokaa yms, vaan menen aina siitä, missä aita on matalin. Imuroin kerran kuukaudessa, ostan eineksiä, lasten kanssa en jaksa käydä juuri missään (hoidan vain pakolliset kuskaukset harrastuksiin). Pyykit ja tiskit lähes päivittäin imevät viimeisetkin mehut minusta. Meillä on myös pari lemmikkiä, jotka nyt ikääntyneinä sairastelevat ja niiden takia tulee lääkärireissuja ja ylimääräistä rahanmenoa.

Vanhassa työpaikassa oli työpaikkakiusaamista, mutta se asia on helpottanut, kun pääsin toiseen paikkaan töihin. Nyt kuitenkin stressaan sitä, että työt loppuvat pian ja taloudellisesti tilanne on sen jälkeen katastrofaalinen. TE-toimiston kyykytyssysteemeihin ehdin jo tutustua, vaikken työttömänä vielä joutunut olemaankaan.

Onkohan olemassa jotain keinoja, miten voisi itse parantaa omaa oloa? Liikuntaa harrastin kesällä paljon, mutta nyt sen määrä on vähentynyt radikaalisti, kun tykkään enemmän kesälajeista ja uusi työ on imenyt kaiken energian.

 

[vierailija]

Minusta lievä burnout on normaali tila aikuiselle, työssäkäyvälle ihmiselle, jolla on pienet lapset ja lemmikkejä tai muuta vastuuta myös vapaa-ajalla, kuten ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen. Se kuormituken ja palautumisen suhde vaan on epätasapainossa, varsinkin kun elämässä tulee muutoksia. Ja työsuhteissa ja työelämässähän niitä muutoksia tahtoo tulla siihen tahtiin, ettei sellaiseen leppoisaan rutiiniin oikein meinaa edes ehtiä, kun taas on edessä yt:t ja yhdistyminen toiseen organisaatioon ja markkinoiden muutoksiin reagoiminen. Se kuluttaa.

Minulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulla ja minusta minulla menee oikein hyvin. Einekset on mahtava juttu,niitähän lapset syö koulussa ja päiväkodissakin, ja jos ne kelpaa ravisemusalan ammattilaisille, kelpaavat minullekin. Kotitöistä nyt on vaan järkevääkin luistaa siinä missä voi ja laittaa lapset tekemään rahaa vastaan sen minkä osaavat. Imurointi onnistuu melko pieneltäkin. Jos päivittäin jaksaa laittaa pyykit ja tiskit niin sehän riittää.

Se ettei jaksa tuon enempää, ei ole mikään ongelma. Sun ongelmahan on se, että tunnet syyllisyyttä normaaleista asioista, ja se taas viittaa masennukseen. Masentunut ihminen kuvittelee, että hänen pitäisi jaksaa, ja että muut jaksavat. Näin ei ole. Kaikki ihmiset ovat esimerkiksi uuden työsuhteen alussa vähän väsyneitä, ja suurinta osaa harmittaa tehdä kotitöitä. Jossain vaiheessa melko moni alkaa miettiä, että milloin siitä kiiltävästä tiskipöydästä noin tarkalleen ottaen saa jonkinlaisen palkinnon, ja jos siitä ei palkintoa saa, niin kannattaako asiasta stressata.

Ota rennosti, ole itsellesi armollinen. Nuku talviunta kaiken ajan mikä muilta asioilta jää. Älä tee työttömyysuhasta itsellesi peikkoa, olet varmasti huolehtinut ansiosidonnaisen työttömyysturvan sille tasolle, että pärjäät sillä hetken, varsinkin jos nyt säästät. Jos teillä on paljon menoja, voitte miettiä niiden karsimista jo nyt. Usein asiat, jotka vievät paljon rahaa, vievät paljon myös perheen aikaa, ja niistä tulee silloin kaksinkertainen kuormitus. Kun niistä luopuu, säästää sekä rahaa että saa aikaa lepoon. Itse pätkätyöläisenä huolehdin aina töissä ollessani, että elämä ei siitä työttömyydestä kaadu, se tuo mielenrauhaa ja tiettyä suhteellisuudentajua.
Kaikesta selviää, ja keväällä voit varmasti jo paremmin.