Huomasin tänään kaupassa kyttääväni edellä olijan ostoksia.

Se oli siis jo latonu tavaransa hihnalle, mulla oli vaan pari tavaraa jotka nakkasin hihnalle. Pikkusen meinas ruveta huvittaan ku huomasin analysoivani sen ostoksia tyyliin: toi pitää koirastaan hyvää huolta, asuu yksin (mies), yrittää syödä terveellisesti, ostaa itselleen mahdollisuuksien mukaan edullista ruokaa mutta kaljan mausta ei tingitä... Että joo, semmosta.

Niin ja hihnalla oli siis koiralle dentasticksejä ja ydinluita. Valmis lounassalaatti, beceliä, rainbown sulatejuustoa, kolme puolen litran kaljaa (nimi ei näkyny mutta ei mitään kaupan omaa merkkiä ainakaa ollu), ja oli siinä muutakin mutta niitä en kerinny havainnoimaan ku tajusin mitä teen

 

Välillä tulee huomioitua, juu. Ei niinkään tarkoituksella, vaan paremminkin vähän vahingossa jää tuijottamaan. Erityisesti omasta ostotavasta poikkeavat ostokset ovat mielenkiintoisia. Sitä ikäänkuin ajattelee, että ai joku tosiaan ostaa tuotetta x tai y. Enpä olisi uskonut että niillekkin on oikeasti markkinoita...

 

Täytyy myöntää että viime viikolla kiinnitin huomiota edellä olijan ostoksiin.Nuorehko mies latoi kaljatölkkejä ja jonkun seksilehden hihnalle.Yritti piilotella lehteä,mutta kassa pyöritteli sitä ympäri kun etsi koodia.Säälitti kyllä.

 

Kyllä mäkin ajankulukseni jonossa kattelen muiden ostoksia. Mutta en mää ryntää niitä tänne arvostelemaan tms. Jossainhan ne silmät on ootellessa eikä aina sitä omaakaa kärryä jaksa katella.

 

Täytyy myöntää että viime viikolla kiinnitin huomiota edellä olijan ostoksiin.Nuorehko mies latoi kaljatölkkejä ja jonkun seksilehden hihnalle.Yritti piilotella lehteä,mutta kassa pyöritteli sitä ympäri kun etsi koodia.Säälitti kyllä.

Tätä mä en oo koskaan ymmärtänyt kassoissa. Missä käytöstavat, kun kyseessä intiimiostos tai henkilökohtainen asia (esim. sosiaalitoimen maksusitoumus tai vastaava)? Kerran edessäni oli jo varttuneempi rouvashenkilö ja ei jäänyt epäselväksi kuka oli ja millä maksoi kun kassa huusi parin kassan ylitse työkaverilleen, että mitenkäs nää maksusitoumukset naputellaan koneelle. Sen jälkeen lätkäs sen paperin siihen etuhihnalle missä näkyi mm. nimi.

 

Tätä mä en oo koskaan ymmärtänyt kassoissa. Missä käytöstavat, kun kyseessä intiimiostos tai henkilökohtainen asia (esim. sosiaalitoimen maksusitoumus tai vastaava)? Kerran edessäni oli jo varttuneempi rouvashenkilö ja ei jäänyt epäselväksi kuka oli ja millä maksoi kun kassa huusi parin kassan ylitse työkaverilleen, että mitenkäs nää maksusitoumukset naputellaan koneelle. Sen jälkeen lätkäs sen paperin siihen etuhihnalle missä näkyi mm. nimi.

Totta puhut!Ei todellakaan kassan kuulu huudella tai vispata niitä ostoksia.Eipä sitä itsekään nuorena halunnut esitellä vaikka kondomeita vaan piilotti ne ostosten alle vaikka ihan perussettiähän nuokin on.Sama kanssa jos kioskilta yritti ujostellen ostaa niin tietty myyjä kailottaa että mitä laatua kondomeja se olikaan.

 

kyylät..

 

Aika moni joutuu ostamaan ruokaa muille kuin itselleen. Esim. Kokoustarjoiluja tai vanhuksille ruokaa. Hauskaa että oletuksena on ostosten tulevan juuri ostajalle

 

Aika moni joutuu ostamaan ruokaa muille kuin itselleen. Esim. Kokoustarjoiluja tai vanhuksille ruokaa. Hauskaa että oletuksena on ostosten tulevan juuri ostajalle

Totta. Ja saishan noista ostoksista monta muutakin skenaariota aikaan, eli mun oletukset saatto mennä täysin pieleen. Mutta se nyt ei oikeestaan ollukkaan se pointti. Vaan se et mä en koskaan kyttää mitä toiset ostaa, korkeintaan jonoa valitessa katon missä jonossa ihmisillä on vähiten tavaraa. Mut just eilen luin täälä jotain ostoskyttäysketjua ja sit huomasin ite kyttääväni niin tuli heti palsta mieleen

Ja noitten maksulappujen kans vois kassat olla tosiaan hienotunteisempia, siihen oon nimittäin useamman kerran kiinnittäny huomiota että aika huomiota herättävästi niitä pyöritellään. Ne maksulaput vois kyllä olla kans vähän pienempi kokoisia.

 

Ihan vaan naurattanu tää joskus kun olen laittanut hihnalle pullat 60hlölle ja tuntenut katseen niskassa Itse en edes syö pullaa.

 

Yleensä aina joutessani teen "kokkisotaa" muiden ostoksilla. Eli noista varmaan tekee makaronilaatikkoa, tuolla varmaan bileet, kun on juomia ja texmex-valmisteita, tuolla iso perhe, kun on kaikkea x 5 jne.

 

Mä kerran ostin synttärikortin jonka kannessa oli isolla luku 15, kaljaa ja tupakkia. Enkä mkitään muuta. Ku olin latonut ne ostokset hihnalle ja kattoin niitä siinä niin tunsin kuinka alkoi puna hiipimään naamalle. Oli todellakin vain se kortti sille 15 vuotiaalle mutta kassa saatto ajatella jotain muuta.

 

Minulle tuli kerran tunne, että kassatäti kyylää ostoksiani, kun hän erään kassahihnalle laittamani tavaran kohdalla kysyi hyvin määrätietoisesti, että "Kuuluuko tämä todella samoihin ostoksiin?" tms. Kyllä se kuului... Tuli omituisen profiloitu olo. En kerro mikä ostos oli, mutta se EI ollut mitään seksiin liittyvää tai ikärajavalvottua. Takanani jonossa olevien kyyläilyjä en seuraillut.

 

Mä taas aina bongaan jos joku on leipomassa

Jotenki sen näkee niin selvästi kun vilkaisee kärryyn et onko kakun leivonta edessä.

 

Mä taas aina bongaan jos joku on leipomassa

Jotenki sen näkee niin selvästi kun vilkaisee kärryyn et onko kakun leivonta edessä.

Öö mitenkä sä sen niinkun päättelet? Suurella osalla ihmisistä on perusleipomistarvikkeet aina kotona, ja jos ostan pari purkkia kermaa siitä voi yhtä hyvin tulla kermakakku kuin sienikastikekin.

 

Eiks nyt jo jonkun pitäis tulla julistamaan aitoon kaksplussan tyyliin että "AP:lla on siis ihan järkyttävän surkee itsetunto!"

Ymmärrän hyvin! Tottakai tulee kyylättyä. Ne ovat ikkuna tuntemattoman ihmisen yksityiselämään ne ostokset. Antaa mielikuvituksen lentää, mitäpä sitä jonottaessa muutakaan.

 

Liikaa palstailua, kun se tunkee noin oikeaan elämään.

Mulle kävi kerran kassalla, että kärryissä istunut lapsi katseli mun ostoksia. Mulla oli hihnalla pari karkkilaatikkoa ja lapsi pohti isälleen "onkohan noilla jotkut juhlat, kun on niin paljon karkkia?" Isää selvästi nolotti paljon, kun yritti hyssytellä poikaa. Mua vaan hymyilytti ja kerroin, että pian vietetään synttäreitä.

Että pienestä ne kassakyylät ponnistaa.

 

Öö mitenkä sä sen niinkun päättelet? Suurella osalla ihmisistä on perusleipomistarvikkeet aina kotona, ja jos ostan pari purkkia kermaa siitä voi yhtä hyvin tulla kermakakku kuin sienikastikekin.

No jos kärryissä on esim. flora vispiä 3 purkkia, suklaalevyjä, marsipaania yms. niin melko hyvin siitä voi päätellä

Eikä se mulle kuulu vaikka tekis noistakin sen sienikastikkeen, mut saahan sitä bongailla siinä aikansa kuluks

 

Mä en yleensä kyttää kenenkään ostoksia, mutta joskus pistää silmään jonkun asiakkaan ostokset, jos niitä on paljon, tai jos ne ovat "erikoisia". En tiedä, kyttääkö kukaan mun ostoksia.

 

Ja noitten maksulappujen kans vois kassat olla tosiaan hienotunteisempia, siihen oon nimittäin useamman kerran kiinnittäny huomiota että aika huomiota herättävästi niitä pyöritellään. Ne maksulaput vois kyllä olla kans vähän pienempi kokoisia.

Vanhanaikaista käyttää lappuja. Luulis, että joku kortti olisi helpompi ja toki hienotunteisempi myös. Kaupoillahan on omia lahjakortteja (myynnissä siinä kassoilla), ja jonkin vastaavan vinguttaminen olisi enemmän nykyaikaa kuin lappujen kanssa sählääminen. Olin joskus kassalla, kun edellinen asiakas osti jollain lapulla - ei siis ollut välttämättä mikään sossun lappu, koska voihan niitä olla kai monia muitakin lappuja - ja siinä K-E-S-T-I verrattuna normaaliin asioimiseen.

Veikkaan, että ne kassat kailottavat niistä maksusitoumuksista ihan vittumaisuuksissaan. Jos välillä pääsee harmittamaan se oma duuni ja asiakkaat, niin ainakin voi hetken aikaa ajatella jonkun muun olevan vielä syvemmällä :/

 

Tätä mä en oo koskaan ymmärtänyt kassoissa. Missä käytöstavat, kun kyseessä intiimiostos tai henkilökohtainen asia (esim. sosiaalitoimen maksusitoumus tai vastaava)? Kerran edessäni oli jo varttuneempi rouvashenkilö ja ei jäänyt epäselväksi kuka oli ja millä maksoi kun kassa huusi parin kassan ylitse työkaverilleen, että mitenkäs nää maksusitoumukset naputellaan koneelle. Sen jälkeen lätkäs sen paperin siihen etuhihnalle missä näkyi mm. nimi.

Huusiko vielä että MITENKÄS NÄMÄ KÖYHIEN SOSSULAPUT?

Mua hävetti ennen ostaa kaikkeia herkkuja, kuten jäätelöä, suklaata, sipsejä... koska olen ylipainoinen, ja palstalla on tunnetusti runsain mitoin näitä kaupoissa lihavia halveksivasti tuijottavia. No, nyt kun olen alkanut karpata, nolottaa edelleen ostella ruokatarvikkeita, koska kaikki kuitenkin ajattelee että mitä tuokin onneton läski yrittää, ei sen laihdutus onnistu kuitenkaan : /