Huoltajuuskiista!

[vierailijana]

Tällanen tilanne ystävällä, eli hän löysi toisen miehen ja heillä 2 alle 10v. lasta. Yhteinen talo ja lainat. Kummatkin käyvät eri paikkakunnilla töissä kuin asuvat.
Ystäväni olisi lähtenyt lapsien kanssa asumaan sille paikkakunnalle jossa hän itse töissä. Heillä eroprosessi vasta siis ihan aluillaan.
Nyt mies arvatenkin alkanut tosi pirulliseksi ja hän meinaa vaatia lasten huoltajuutta itselleen...
Ystväni ei lapsista aio luopua! Kysynkin, saako/pystyykö hän muuttamaan lasten kanssa toiselle paikkakunnalle n. 50km. päähän miehestä , koska hänellä siellä työpaikka ja asuminen on miltei mahdotonta saman katon alla, ennenkuin talo myyty tms. Mies on myös uhannut useasti jo "vetää" ystävääni turpaan
Koskaan ei ole ollut väkivaltainen ystävälleni. Lapsilleen tosin on ollut ns. kovakourainen useasti ja käyttänyt ns. henkistä väkivaltaa.

Pystyykö tällaisessa tilanteessa nyt tekemään mitään? Olen NIIN huolissani ystävästäni

 

["aloittaja"]

Tarkennan siis ystävällä ja nykyisellä miehellä nämä lapset....sori.

 

[kikatus]

Ystävän kannattaisi ottaa yhteys lastensuojeluun ja kertoa väkivallalla uhkailuista ja siitä että mies meinaa heittäytyä hankalaksi. Ja ottaa lapset ja muuttaa. Mies voi kyllä maistraatille sanoa että vastustaa lasten kirjojen siirtoa äidin luokse mutta saa äiti ne aikanaan itselleen siirrettyä.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ystäväsi ei suostu luopumaan lapsista ja isällä on ihan sama oikeus olla suostumatta luopumaan

 

["vieras"]

on se jännä, kun isä on aina pirullinen kun haluaa kuulua ja elää lastensa kanssa. mikäs se äiti sitten on?
onneksi ollaan menossa siihen suuntaan että isälläkin on oikeuksia näitä super äitejä vastaan

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24593518]on se jännä, kun isä on aina pirullinen kun haluaa kuulua ja elää lastensa kanssa. mikäs se äiti sitten on?
onneksi ollaan menossa siihen suuntaan että isälläkin on oikeuksia näitä super äitejä vastaan[/QUOTE]

No tokihan itse ymmärrän ja myös ystäväni, että hän on tehnyt väärin kun on rakastunut toiseen mieheen ollessaan naimisissa!
En vain ymmärrä miten ystävän mies onnistuisi hoitamaan lapset "yksin" kun tekee vielä välillä keikkatyötä. Ja sen tiedän, ettei oikeasti halua lapsia itselleen hoidettaviksi kokonaan. Kunhan nyt haluaa tehdä "kiusaa".:/ Lapsethan tässä eniten kärsii, ja se minua ja ystävääni ahdistaa ja harmittaa.
Helpointa minusta olisi että mies antaisi ystäväni muuttaa ja ottaa lapset mukaansa nyt heti. Ja sitten lastensuojelun kanssa, rauhassa sopia tulevasta...
Että kuka hoitaa ja miten. Ei ole kellekkään mukava asua nyt saman katonalla kun ilmapiiri on nyt mitä on... Kamala!
Mies oli jo kerran sanonut ystävälleni , että tämä saa "lähtöpassit" yhteisestä kodista... Käänsi sitten kelkkansa kuitenkin....

 

["äiti"]

Minusta ystäväsi on tehnyt väärin ja reiluinta olisi lähteä yksin pois ja jättää lapset isälleen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="äiti";24593617]Minusta ystäväsi on tehnyt väärin ja reiluinta olisi lähteä yksin pois ja jättää lapset isälleen.[/QUOTE]

No onhan hän tehnyt väärin!! Miten perustelet, että lapset ois parempi jättää isälle?

 

[Jaska-]

[QUOTE="aloittaja";24593666]No onhan hän tehnyt väärin!! Miten perustelet, että lapset ois parempi jättää isälle?[/QUOTE]

Millä perustelet että lasten olisi parempi äitinsä luona ?
Ja jätä tuo miehen syyllistäminen heti alkuunsa pois.
*kovakourainen, henkistä väkivaltaa* täysin harmaita ja tulkittavissa olevia sanoja, jotka yllättäen eron tullessa pomppaa vasta esille, ei ennen sitä.

 

["aloittaja"]

Millä perustelet että lasten olisi parempi äitinsä luona ?
Ja jätä tuo miehen syyllistäminen heti alkuunsa pois.
*kovakourainen, henkistä väkivaltaa* täysin harmaita ja tulkittavissa olevia sanoja, jotka yllättäen eron tullessa pomppaa vasta esille, ei ennen sitä.

Perustelen sillä, että lapset ovat itse myös sanoneet haluavansa asua äidin kanssa+ äiti pystyy paremmin ja joustavammin hoitamaan lapsia.
Ja tuo kovakouraisuus ja henkinen väkivalta ovat kyllä tiedossa olleet jo pidemmän aikaa... Ihan useat perheen tuttavatkin sen tietävät ja ovat itse nähneet!

 

[tai sitten....]

voisko miettiä miltä lapsista tuntuu, noin isoja jo, kamala tuska on jo pelkässä avioerossakin, saati sitten jos vielä muuttuis kotiympäristö- kaverit-koulu......
oma eksäni oli/on tosi hankala, olen pitkän liiton elänyt ja henkisen väkivallan läpikäynyt. silti alle 12-vuotiaat lapseni ovat vuoroviikoin meillä. halusin aluksi muuttaa koko kaupungista pois, mutta kuuntelin lapsia, he halusivat ennenkaikkea ettei koulua ja kavereita tarvii jättää...
isänsä ei ole huippu-isä, materialla ostaa rakkauden lapsilta. mutta: se on heidän ainoa isänsä mitä heillä tulee koskaan olemaan.
itse jäin ennemmin työttömäksi hetkeksi, kuin oisin vaihtanut kaupunkia erossa. lapset etusijalle erossakin!!!

 

[Jaska-]

[QUOTE="aloittaja";24593733]Perustelen sillä, että lapset ovat itse myös sanoneet haluavansa asua äidin kanssa+ äiti pystyy paremmin ja joustavammin hoitamaan lapsia.
Ja tuo kovakouraisuus ja henkinen väkivalta ovat kyllä tiedossa olleet jo pidemmän aikaa... Ihan useat perheen tuttavatkin sen tietävät ja ovat itse nähneet![/QUOTE]

Ei sillä ole merkitystä kuinka moni on nähnyt/tietää sen, kysymys on siitä että voidaanko sitä pitää oikeana henkisenä väkivaltana ja kovakouraisuus on täysin suhteellinen käsite.

Jonkun mielestä kovakouraisuus voi tarkoittaa jopa sitä että lapsen taluttaa rivakasti omaan huoneeneensa kädestä pitäen.

Jos lapset haluavat asua äitinsä luona niin mikäs siinä sitten, sen vanhemman luonahan he haluavat asua joka on useimmiten läsnä, keikkatyöläinen ei ole?
Vaikka maksaakin talolainaa samalla tavalla...

 

["aloittaja"]

voisko miettiä miltä lapsista tuntuu, noin isoja jo, kamala tuska on jo pelkässä avioerossakin, saati sitten jos vielä muuttuis kotiympäristö- kaverit-koulu......
oma eksäni oli/on tosi hankala, olen pitkän liiton elänyt ja henkisen väkivallan läpikäynyt. silti alle 12-vuotiaat lapseni ovat vuoroviikoin meillä. halusin aluksi muuttaa koko kaupungista pois, mutta kuuntelin lapsia, he halusivat ennenkaikkea ettei koulua ja kavereita tarvii jättää...
isänsä ei ole huippu-isä, materialla ostaa rakkauden lapsilta. mutta: se on heidän ainoa isänsä mitä heillä tulee koskaan olemaan.
itse jäin ennemmin työttömäksi hetkeksi, kuin oisin vaihtanut kaupunkia erossa. lapset etusijalle erossakin!!!

No lapsia pitäis kuunnella ehdottomasti kyllä! Ystävä tulee vaihtamaan paikkakuntaa ihan varmasti eron myötä, kun se on hänelle kannatavampaa. Myöskin se paikkakunta johon hän haluaisi nyt muuttaa ja missä työt, niin siellä myös SUURI ystävä ja tukiverkosto+ lasten mummu ja pappa, jotka ovat lapsia hoitaneet paljon.
Luulen että vanhinta lasta varmaan harmittaisi kyllä muutto pikkasen. Mutta hänellä on myös tuolla toisella paikkakunnalla jo kavereita valmiiksi.
Hankaloitahan asioita nämä aina on:/ Sanoin just omalle miehelle , että toivottavasti ei itse ikinä jouduta/hankkiuduta samanlaiseen tilanteeseen....
Ja ystäväni ei ole siis tarkoitus muuttaa tämän uuden rakkautensa kanssa samankatonalle. Hänkin asuu taas paljon kauempana.
Yksi vaihtoehto ois ollut myös jos kaveri ois muuttanut vaan lasten kanssa vuokralle samaan kaupunkiin missä nyt asuvat, mutta hänellä ei ole varaa:/

 

["aloittaja"]

Ei sillä ole merkitystä kuinka moni on nähnyt/tietää sen, kysymys on siitä että voidaanko sitä pitää oikeana henkisenä väkivaltana ja kovakouraisuus on täysin suhteellinen käsite.

Jonkun mielestä kovakouraisuus voi tarkoittaa jopa sitä että lapsen taluttaa rivakasti omaan huoneeneensa kädestä pitäen.

Jos lapset haluavat asua äitinsä luona niin mikäs siinä sitten, sen vanhemman luonahan he haluavat asua joka on useimmiten läsnä, keikkatyöläinen ei ole?
Vaikka maksaakin talolainaa samalla tavalla...

Niin, heidän tapauksessa molemmat ovat tuoneet kyllä rahaa taloon samanverran.
Keikkatyö hankaloittaa oikeasti tuota lasten hoitoasiaa ja en ymmärrä miten hän saisi sen pelaamaan...?
Mutta eikö ole lasten kamala myös katsoa vanhempien riitelyä päivästä toiseen, ennenkuin asiaan saadaan joku ratkaisu?
Eikö ystävä SAA lähteä siksiaikaa minnekään muualle nyt asumaan??

 

[Jaska-]

[QUOTE="aloittaja";24593850]Niin, heidän tapauksessa molemmat ovat tuoneet kyllä rahaa taloon samanverran.
Keikkatyö hankaloittaa oikeasti tuota lasten hoitoasiaa ja en ymmärrä miten hän saisi sen pelaamaan...?
Mutta eikö ole lasten kamala myös katsoa vanhempien riitelyä päivästä toiseen, ennenkuin asiaan saadaan joku ratkaisu?
Eikö ystävä SAA lähteä siksiaikaa minnekään muualle nyt asumaan??[/QUOTE]

Ei saa koska asia venyy ja sitten sosiaalihuolto katsoo tilanteen 'vakiintuneeksi' ja isälle jaa vkl-isän rooli jos sitäkään. Tai ainakin tämä on mahdollista.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24593733]Perustelen sillä, että lapset ovat itse myös sanoneet haluavansa asua äidin kanssa+ äiti pystyy paremmin ja joustavammin hoitamaan lapsia.
Ja tuo kovakouraisuus ja henkinen väkivalta ovat kyllä tiedossa olleet jo pidemmän aikaa... Ihan useat perheen tuttavatkin sen tietävät ja ovat itse nähneet![/QUOTE]

sulla on ap ihan oikeat ja hyvät perustelut, ihmeellistä että harva tuntuu taas ymmärtävän. toisaalta ei kai niin ihmeellistä taas olekaan, ainahan täällä ap on väärässä ja puolisoa haukutaan turhaan vaikka joskus tarvitsisi peräti lähestymiskieltoa...enkä todellakaan sano että aina olisi niin tai että asiat olisi yksiselitteisiä mutta sillon kun niin on niin sitten on, uskokaa jo älykääpiöt.

ja äidin ja isän rakastumiset EI ole se tekijä jonka perusteella lähivanhemmuus ratkaistaan (idiootit) vaan huomioon täytyy ottaa kaikki tekijät. päätös tehdään sen perusteella mikä on lapselle parasta. ja eihän se toinen vanhempi mihinkään häviä lapsen elämästä, mutta kun lapsia ei voi kahtiakaan sahata niin sitten pitää valita. ja se valinta EI perustu vanhempien oikeuteen tai väärintekemisiin vaan lähtökohtana kokonaisvaltainen lapsen etu, näin ainakin pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24594123]sulla on ap ihan oikeat ja hyvät perustelut, ihmeellistä että harva tuntuu taas ymmärtävän. toisaalta ei kai niin ihmeellistä taas olekaan, ainahan täällä ap on väärässä ja puolisoa haukutaan turhaan vaikka joskus tarvitsisi peräti lähestymiskieltoa...enkä todellakaan sano että aina olisi niin tai että asiat olisi yksiselitteisiä mutta sillon kun niin on niin sitten on, uskokaa jo älykääpiöt.

ja äidin ja isän rakastumiset EI ole se tekijä jonka perusteella lähivanhemmuus ratkaistaan (idiootit) vaan huomioon täytyy ottaa kaikki tekijät. päätös tehdään sen perusteella mikä on lapselle parasta. ja eihän se toinen vanhempi mihinkään häviä lapsen elämästä, mutta kun lapsia ei voi kahtiakaan sahata niin sitten pitää valita. ja se valinta EI perustu vanhempien oikeuteen tai väärintekemisiin vaan lähtökohtana kokonaisvaltainen lapsen etu, näin ainakin pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla...[/QUOTE]

lisäisin vielä että tottakai tilanne tuntuu miehen kannalta kohtuuttomalta ja sitä onkin, mutta lapset ei ole asia jolla se paikataan! asia voidaan puhua ja sopia jotenkin muuten, esim. vaimo voi halutessaan tyytyä omaisuuden osituksessa vähempään ollakseen reilu ja lieventääkseen tilannetta tai sitten jotain muuta. ei ole helppoa ei, mutta tosiaan lapset täytyy pitää kaiken tämän ulkopuolella!

 

["vieras"]

ja kaksi aikuista ihmistäkö ei voi olla riitelemättä edes lasten takia sitä aikaa kun pääsevät muuttamaan erilleen?
asuimme 7 kk yhdessä eropäätöksen tehtyämme. välit oli kireät mutta lasten kuullen emme riidelleet.

taitaa olla aikuisuus/vanhemmuus aikalailla hukassa molemmilla osapuolilla

 

["Gemma"]

[QUOTE="vieras";24594261]ja kaksi aikuista ihmistäkö ei voi olla riitelemättä edes lasten takia sitä aikaa kun pääsevät muuttamaan erilleen?
asuimme 7 kk yhdessä eropäätöksen tehtyämme. välit oli kireät mutta lasten kuullen emme riidelleet.

taitaa olla aikuisuus/vanhemmuus aikalailla hukassa molemmilla osapuolilla[/QUOTE]

LUULETKO TOSISSAS ETTEI LAPSET HUOMANNU SITÄ ILMAPIIRIÄ KOTONA?

Se, että vanhemmat ei avoimesti huutaen riitele, ei tarkoita mitään. Kuten itsekin sanoit, välinne olivat kireät ja lapset huomasivat sen varmasti ja ahdistuivat siitä.

T. Avioerolapsi

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24594261]ja kaksi aikuista ihmistäkö ei voi olla riitelemättä edes lasten takia sitä aikaa kun pääsevät muuttamaan erilleen?
asuimme 7 kk yhdessä eropäätöksen tehtyämme. välit oli kireät mutta lasten kuullen emme riidelleet.

taitaa olla aikuisuus/vanhemmuus aikalailla hukassa molemmilla osapuolilla[/QUOTE]

Siltä tuntuu. toisaalta tilanne on varmasti erityisesti isälle todella kipeä joten voi olla aika paljon vaadittu että pystyisi tuohon. ehkä siis olisi hyvä jos eivät asuisi saman katon alla.

 

[vierads]

[QUOTE="Gemma";24594284]LUULETKO TOSISSAS ETTEI LAPSET HUOMANNU SITÄ ILMAPIIRIÄ KOTONA?

Se, että vanhemmat ei avoimesti huutaen riitele, ei tarkoita mitään. Kuten itsekin sanoit, välinne olivat kireät ja lapset huomasivat sen varmasti ja ahdistuivat siitä.

T. Avioerolapsi[/QUOTE]

sanoinko jossain kohtaa ettei huomanneet? kyllä huomasivat ja oireilivat. asuntotilanne vaan oli sellainen ettei aiemmin saanut asuntoa. lasten takia pyrimme olemaan aikuisia ja riitelemättä.

 

[vierads]

[QUOTE="Gemma";24594284]LUULETKO TOSISSAS ETTEI LAPSET HUOMANNU SITÄ ILMAPIIRIÄ KOTONA?

Se, että vanhemmat ei avoimesti huutaen riitele, ei tarkoita mitään. Kuten itsekin sanoit, välinne olivat kireät ja lapset huomasivat sen varmasti ja ahdistuivat siitä.

T. Avioerolapsi[/QUOTE]

sanoinko jossain kohtaa ettei huomanneet? kyllä huomasivat ja oireilivat. asuntotilanne vaan oli sellainen ettei aiemmin saanut asuntoa. lasten takia pyrimme olemaan aikuisia ja riitelemättä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24594123]sulla on ap ihan oikeat ja hyvät perustelut, ihmeellistä että harva tuntuu taas ymmärtävän. toisaalta ei kai niin ihmeellistä taas olekaan, ainahan täällä ap on väärässä ja puolisoa haukutaan turhaan vaikka joskus tarvitsisi peräti lähestymiskieltoa...enkä todellakaan sano että aina olisi niin tai että asiat olisi yksiselitteisiä mutta sillon kun niin on niin sitten on, uskokaa jo älykääpiöt.

ja äidin ja isän rakastumiset EI ole se tekijä jonka perusteella lähivanhemmuus ratkaistaan (idiootit) vaan huomioon täytyy ottaa kaikki tekijät. päätös tehdään sen perusteella mikä on lapselle parasta. ja eihän se toinen vanhempi mihinkään häviä lapsen elämästä, mutta kun lapsia ei voi kahtiakaan sahata niin sitten pitää valita. ja se valinta EI perustu vanhempien oikeuteen tai väärintekemisiin vaan lähtökohtana kokonaisvaltainen lapsen etu, näin ainakin pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla...[/QUOTE]


Sulla oli myös hyä kirjoitus, kiitos siitä! Ja enhän minä tosiaan ole tässä eroamassa vaan ystäväni. Harmittaa vaan vietävästi lapsten puolesta, että isä rupeaa nyt hankaamaan jok asiassa vastaan ja ihan vaan sen takia kun on tietysti katkera ja vihainen. Puhuu lapsille pahaa äidistä seläntakana jne. Mitä taas ystäväni ei todellakaan ole tehnyt.
Ja ystäväni olisi halunnut että ero oltaisiin voitu sopia sovussa ja että olisvat vaikka vuoroviikoin asuneet talossaan lasten kanssa.... Siis siihen asti kunnes se myyty tai tilanne ratkaistu jitenkin muuten sovussa.
Mutta tämäkään ei miehelle sitten käynyt.
Nyt myös miehenpuolen suku on osoittanut aika törkeetä käytöstä kuulemma. Ei hyvä ei....:/
En olisi kyllä ikinä uskonut ystävän miehestä että alkaa tuommoiseksi. Ystäviä ollaan oltu kuitenkin jo kauan ja luulin hänetkin tuntevani....
Oma mieskin pöyristyi kuullessaan mitä kaikkea on tapahtunut jne. ei ymmärrä hänkään...

 

["vieras"]

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta. Lapsia ei voi muuttaa yhteisestä osoitteesta ilman molempien vanhempien lupaa (maistraatin pitäisi tämä aina tarkistaa). Yleensä se vanhempi on vahvoilla, joka jää lasten silloiseen kotiin asumaan jolloin lapset saavat muutoinkin sekavassa tilanteessa jäädä asumaan tuttuun kotiin.

 

["Reino"]

On tämä taas hommaa. Nainen huoraa ja mies kärsii sen sitten nahoissaan. Kyllä itse kutakin alkaisi tuossa tilanteessa vituttamaan kun ensin nainen ilmoittaa että on jakanut persettä kylällä ja sivulauseessa kertoo että lapset lähtee 50 kilometrin päähän. Aina täällä jaksetaan toitottaa naisen tukiverkostosta, mutta miten se miehen tuki? Vaimo lähtee, lapset lähtee, ainoa asia joka jää on velat ja elatusapu. Kyllä minun mielestä se mies nyt tukiverkostoa tarvisi enemmän kuin pettävä vaimonsa.

Näitä juttuja kun lukee, niin ilmeisen kusipäämiehiä ja erittäin viattomia naisia tässä maassa asuu. Heti eron tullessa otetaan esiin, että mies on kovakourainen ja uhkailee. Vähän tuntuu, että totuus ei aivan tämä useinkaan ole.