Hei
täällä yksi kohtalotoveri!
Asiaa on puitu viimeisen kohta 10 vuotta ja viime keväänä vihdoin sain itselleni huoltajuuden. Isää ei ole koskaan vähempää voinut kiinostaa lastaan tavata, mutta aina oikeudessa ja muissa tilanteissa on esittänyt ihan toista. Tuosta yksinhuoltajuuspäätöksestä sain "kiitokseksi" haasteen oikeuteen tapaamisasiasta ja nyt sitten ollaan sovittelussa viidennen kerran. Todella puuduttavaa kun tietää, että kaikki on isän puolelta vain kiusantekoa - ei hänellä ole koskaan ollut OIKEASTI kiinnostusta lastaan kohtaan. Aina kaikissa tilanteissa on sovittu suunnilleen minuutilleen kaikki tapaamisajat, mutta kun pitäisi tulla lasta hakemaan, niin on aina joku este ja sitten ne vaan jäävät. No, minun syytänihän se isän mielestä on - pitäisi varmaan viedä lapsi perille astsi ja noutaa myös eli tehdä kaikki valmiiksi kun ei isä itse saa mitään aikaiseksi.
Harmittaa vaan lapsen kannalta kun ei isä välitä ja sitten vielä joutuu käymään läpi näitä sovitteluja!
Mutta voimia Sinulle - kyllä tosiasiat oikeudessakin puhuvat