Huoltajuus-yksinhuoltajuuden saaminen

Hei

miten saisi itselleen huoltajuuden mahdollisia tulevia ongelmia ajatellen...Asumme isän kanssa eri osoitteissa työmme takia nyt ja jatkossa ja hänellä huomattavasti enemmän varallisuutta, vaikka omakin palkka on keskiarvoa suurempi (mutta varallisuutta esim. perintönä ei tulossa kuten hänellä runsaasti). Tiedämn että riidellessä osaa olla erityisen vaikea, eli jos mahdollinen ero joskus tulee, niin hankaluuksia on varmasti tulossa.

 

Miksi tarvitsisit yksinhuoltajuuden? Mitä ongelmia on tulossa?
Jos ette ole naimisissa, sinulla ei koskaan tule olemaan mitään osuutta miehesi omaisuuteen. Lapsella tietysti tulee rintaperillisen osuus olemaan aina, jos isä on lapsensa tunnustanut. Jos omaisuus jää alaikäisen lapsen "hoidettavaksi" hänelle määrätään edunvalvoja, joka ei ole äiti (ainakaan erotilanteen jälkeen). Elatusmaksu taas määräytyy tulojen mukaan riippumatta yhteis- tai yksinhuoltajuudesta.
Siis en ainakaan minä ymmärtänyt mitä ajat nyt takaa?

 

En aja takaa elareiden suuruutta enkä ole hänen varallisuuttaan viemässä. Lähinnä varallisuuden merkitystä huoltajuuden määrittämisessä jos riitelyksi menee. Miehellä ei tunnu olevan arvostelukykyä, esim. kuka teistä antaisi pientä vauvaa humalaisen isän käsiin? Välillä uhkaa lähteä ja jättää ilman mitään yhteyksiä, välillä vievänsä lapset. Nyt siis vielä siis isyyttä tunnustettu. Ja kaikenlaista hullua syytöstä satelee.

Tuntuu järkyttyneen mm. siitä paljonko rahaa lapsen myötä menee, mm. vaipat ja vastike.

Hänellä varaa kalliisiin pitkiin oikeudenkäynteihin, itse en haluaisi jos lasten (mukaanlukien täysin omani) yh jään.

 

No sitten...kuitenkin tosiasia on, että omaisuudella ei ole merkitystä elatusmaksuun vain tuloilla, sillä niillähän se lapsi elätetään yhteiselämänkin aikana. Elatusvelvollisuus jo sananakin merkitsee nimenomaan arjen elätystä. Lapsi saa aikanaan osuuden omaisuudesta. Jos lapsi on kerran tunnustettu eipä siinä mitään sen jälkeenkään tapahdu muutosta.
Vähävaraisella taikka varattomalla on mahdollisuus maksuttomaan oikeudenkäyntiin ja jos teillä on kotivakuutuksessa oikeusturvavakuutus niin avioeron yhteydessä se kannattaa omissa vakuutuksissa pitää ehdottomasti voimassa, koska 2vuotta yhtäjaksoinen vakuutuskausi vaaditaan, jotta sieltä saa mitään. Avoerotilanteessa ei yleensä oikeusturvavakuutus korvaa mitään.

 

Edelleenkään ei kyseessä olut se, että paljonko varallisuudella olisi vaikutusta elareihin. Kysyin vain suhteessa huoltajuuden saamiseen.

 

Ei ole mahdollista olla parisuhteessa yksinhuoltaja. Eikä todennäköisesti toinen puolisko ikinä sellaiseen suostu eikä sosiaalitoimi (jonka lausunto tarvitaa/pyydetään) sitä puolla vaan ensisijaisesti yhteishuoltajuus. Käytännössä terveiden lasta ajattelevien toisiaan kiusaamattomien vanhempien eron jälkeen käytännössä aivan sama kumpi on yksin- vai yhteishuolto. Sillä ei vaikutusta tapaamisjärjestelyihin/oikeuksiin taikka maksuihin.

 

\

Edelleenkään ei kyseessä olut se, että paljonko varallisuudella olisi vaikutusta elareihin. Kysyin vain suhteessa huoltajuuden saamiseen.

Jos isyyttä ei ole tunnustettu, niin se käy kätevästi niin että haastat isän testeihin, siitä asia etenee huoltajuuteen ja samalla voi sopia elatusmaksuista.

Koska kyseessä on lapsen isyysasia lastenvalvoja huolehtii asiasta eikä sinun tarvitse maksaa, näin olen ymmärtänyt.

Nyt jos koskaan hanki itsellesi miehestä raskauttavaa todistusaineistoa kaikesta rikollisesta, mielenterveydellisestä yms josta voit saada kirjallista dokumenttia, josta käy ilmi ettei yhteishuoltajuus ole lapsen etu.

Olet oikeassa siinä etten minäkään antaisi lasta juoppolallille hoitoon.

 

Vielä osaisiko joku kertoa, miten saisin yh:n. En pysty todistamaan mielenterveysongelmaiseksi tai alkoholistiksi, töissä pystyy käymään jne. Ei ole kimppuun käynyt tms.

 

Herää kysymys miksi yleensäkään vaatisit taikka haluaisit yksinhuoltajuuden, kun mitään perusteita sinulla ei tunnu oikeasti olevan? Mahdollisten tulevien vaikeuksien takia? Oletko kiusantekomielellä? Onko isältä jäänyt jotain toiveitasi täyttämättä? Katkeruutta sinulla? Kiristystätkö miestäsi?
Mieti ensisijaisesti MIKÄ ON LAPSEN ETU!!

HUHHHUH

 

\

Ei ole mahdollista olla parisuhteessa yksinhuoltaja. Eikä todennäköisesti toinen puolisko ikinä sellaiseen suostu eikä sosiaalitoimi (jonka lausunto tarvitaa/pyydetään) sitä puolla vaan ensisijaisesti yhteishuoltajuus. Käytännössä terveiden lasta ajattelevien toisiaan kiusaamattomien vanhempien eron jälkeen käytännössä aivan sama kumpi on yksin- vai yhteishuolto. Sillä ei vaikutusta tapaamisjärjestelyihin/oikeuksiin taikka maksuihin.

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.

 

\

Herää kysymys miksi yleensäkään vaatisit taikka haluaisit yksinhuoltajuuden, kun mitään perusteita sinulla ei tunnu oikeasti olevan? Mahdollisten tulevien vaikeuksien takia? Oletko kiusantekomielellä? Onko isältä jäänyt jotain toiveitasi täyttämättä? Katkeruutta sinulla? Kiristystätkö miestäsi?
Mieti ensisijaisesti MIKÄ ON LAPSEN ETU!!

HUHHHUH

Miten yhteishuoltajuus on lapselle parempi kuin yksinhuoltajuus?

 

Joskus yksinhuoltajuus on paras vaihtoehto, mikäli vanhemmat eivät pysty yksissä tuumin asioita hoitamaan.

Olen läheltä nähnyt eräänkin isän hankaloittavan lapsensa elämää ihan urakalla. Vanhemmilla yhteishuoltajuus, joten äiti aika onneton. Lapsi tarvitsisi erityisopetusta, mutta isä on ehdoton että häntä ei saa erikoisluokalle siirtää. Lapsen koulunkäynti kärsii, sillä hänen on hankala opiskella normaalilla luokalla. Oikeastaan koko muun luokankin koulunkäynti kärsii, sillä lapsi vaatii opettajan erityishuomiota ja se on muiden opetuksesta pois. Ongelmia myös koulun kielivalinnoissa ym. isän asenteen takia.

Ihan arkisissa asioissa yhteishuoltajuus voi olla tuskaa, mikäli toinen huoltaja, oli se sitten isä tai äiti, ei ole yhteistyöhaluinen ja käyttää lata koston välineenä.

 

\

Joskus yksinhuoltajuus on paras vaihtoehto, mikäli vanhemmat eivät pysty yksissä tuumin asioita hoitamaan.

Olen läheltä nähnyt eräänkin isän hankaloittavan lapsensa elämää ihan urakalla. Vanhemmilla yhteishuoltajuus, joten äiti aika onneton. Lapsi tarvitsisi erityisopetusta, mutta isä on ehdoton että häntä ei saa erikoisluokalle siirtää. Lapsen koulunkäynti kärsii, sillä hänen on hankala opiskella normaalilla luokalla. Oikeastaan koko muun luokankin koulunkäynti kärsii, sillä lapsi vaatii opettajan erityishuomiota ja se on muiden opetuksesta pois. Ongelmia myös koulun kielivalinnoissa ym. isän asenteen takia.

Ihan arkisissa asioissa yhteishuoltajuus voi olla tuskaa, mikäli toinen huoltaja, oli se sitten isä tai äiti, ei ole yhteistyöhaluinen ja käyttää lata koston välineenä.

Luulis että tollasessa tilanteessa äiti saa yksinhuoltajuuden. Onko tämä kyseinen äiti hakenut sitä?

 

Luulisin, että ko. äiti ei ole yksinhuoltajuutta hakenut välttääkseen lisäriidat ko. etäisän kanssa. Kun toisaalta sekin aiheuttaisi lapselle kärsimystä.

Ei ole vanhemmuus helppoa , etenkään eron jälkeen jos toinen osapuoli ei ole kasvanut aikuiseksi eikä ajattele lapsen etua.

Itse olen lasteni yksinhuoltaja heidän etäisänsä omasta tahdosta. Eli hän itse ehdotti sitä lastenvalvojalle kun teimme tapaamis- ja elatussopimusta lastenvalvojan luona. Toisaalta helppoa minulle, kun ei tarvitse kysellä häneltä lupia erinäisiin asioihin. Toisaalta surullista, sillä häntä eivät hänen omat lapsensa ja heidän elämänsä kovinkaan kiinnosta. Elarit maksaa ajallaan, ehkä se on hänen käsityksenä hyvästä vanhemmuudesta...

 

\

Luulisin, että ko. äiti ei ole yksinhuoltajuutta hakenut välttääkseen lisäriidat ko. etäisän kanssa. Kun toisaalta sekin aiheuttaisi lapselle kärsimystä.

Ei ole vanhemmuus helppoa , etenkään eron jälkeen jos toinen osapuoli ei ole kasvanut aikuiseksi eikä ajattele lapsen etua.

Itse olen lasteni yksinhuoltaja heidän etäisänsä omasta tahdosta. Eli hän itse ehdotti sitä lastenvalvojalle kun teimme tapaamis- ja elatussopimusta lastenvalvojan luona. Toisaalta helppoa minulle, kun ei tarvitse kysellä häneltä lupia erinäisiin asioihin. Toisaalta surullista, sillä häntä eivät hänen omat lapsensa ja heidän elämänsä kovinkaan kiinnosta. Elarit maksaa ajallaan, ehkä se on hänen käsityksenä hyvästä vanhemmuudesta...

No se yhteishuoltajuus ei sitä todista että on kiinnostunut lapsistaan.

 

No juu eipä todista ei. :/

 

\

Herää kysymys miksi yleensäkään vaatisit taikka haluaisit yksinhuoltajuuden, kun mitään perusteita sinulla ei tunnu oikeasti olevan? Mahdollisten tulevien vaikeuksien takia? Oletko kiusantekomielellä? Onko isältä jäänyt jotain toiveitasi täyttämättä? Katkeruutta sinulla? Kiristystätkö miestäsi?
Mieti ensisijaisesti MIKÄ ON LAPSEN ETU!!

HUHHHUH

Psyykinen väkivalta ja alistaminen ja uhkailu, erit. kun viinaan taipuvainen. Mielestäni vanhempien tehtävä on taata turvallinen elämä lapselle, sitä ei ole se, jos mies yrittää hoitaa pientä vauvaa kun ei pystyssä pysy tai on piittaamaton nukkuessaan krapulaa pois. Kostaa lapsille välinpit. riitansa kanssani. Jos arvostelukyky ei riitä milloin kykenevä lasta hoitamaan ja millaisena esiintyy lapsen edessä, niin heikoilla ollaan.

Miksi kiristäisin miestä? Ilman alkoholia olisi supertyyppi.

Ei kaikki yh haluavat ole katkeria lapsia välineenä käyttäviä. En kestäisi jos viinapäissään ollessa lapsille tapahtuisi jotain. Nytkin humalassa löytyy lapsille vaarallisia tavaroita ympäri kämppää.

 

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.
[/quote]

Hyvä tietää. On helpompi olla yh, jos toinen taipuvainen kiusaamiseen.

 

\

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.

Hyvä tietää. On helpompi olla yh, jos toinen taipuvainen kiusaamiseen.

[/quote]

Niin ja helpompi kiusata itse sitä toistakin, kun toisella ei ole sananvaltaa mihinkään asiaan...

 

\

\

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.

Hyvä tietää. On helpompi olla yh, jos toinen taipuvainen kiusaamiseen.

Niin ja helpompi kiusata itse sitä toistakin, kun toisella ei ole sananvaltaa mihinkään asiaan...

[/quote]

Ja mitenkähän se kiusaaminen tapahtuu? Hakemalla vaikka passin ilman että tarvii siltä etältä allekirjotusta siihen?

 

Ei kun yh ei saa tarvita lapselleen passia. Mitä sillä tekisi, sillä jos on varaa matkustaa ulkomaille niin saa liikaa elareita ja riistää etäisää

 

\

\

\

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.

Hyvä tietää. On helpompi olla yh, jos toinen taipuvainen kiusaamiseen.

Niin ja helpompi kiusata itse sitä toistakin, kun toisella ei ole sananvaltaa mihinkään asiaan...

Ja mitenkähän se kiusaaminen tapahtuu? Hakemalla vaikka passin ilman että tarvii siltä etältä allekirjotusta siihen?

[/quote]

Vaikkapa siten tai viemällä se lapsi sinne ulkomaille vaikka toinen vanhemmista ei sitä halua ja yleensäkin tekemällä kaikki lasta koskevat päätökset erilailla kuin mitä toinen haluaisi.

 

Onko se kiusaamista, jos lapsi pääsisi vaikkapa ulkomaan lomamatkalle? Kenellä vanhemmalla voisi olla jotakin sitä vastaan? Ehkäpä pitäisin sitä vastustajaa lähinnä kiusaajana.

Ja jos on tuollainen tapaus, että ollaan kaikesta eri mieltä, niin ehkä se yksinhuoltajuus on oikeasti parempi vaihtoehto. Muutenhan kaikesta tulee kauhea vääntö eikä se ole lapsenkaan etu.

 

\

\

Ai miten niin ei ole? Vai onko asia jotenkin muuttunut? Vielä vajaa 8 vuotta sitten meiltä kysyttiin isyyden tunnustamisessa että haluammeko yhteishuoltajuuden. Ja exän kanssa meillä ei koskaan ole ollut yhteishuoltajuutta vaikka avoliitossa oltiin ja lapset on tunnustettu.

Hyvä tietää. On helpompi olla yh, jos toinen taipuvainen kiusaamiseen.

Niin ja helpompi kiusata itse sitä toistakin, kun toisella ei ole sananvaltaa mihinkään asiaan...

[/quote]

Onpa nyt kovin kapeakantoinen katsanto. Jos mies jo nyt uhkailuun taipuvainen, välillä viemässä lapset pois, välillä täysin hylkäämässä, eikö se ole kiusantekoa? Ei puheyhteyttä, huutaa, syyttää ja ei suostu kuuntelemaan omaa kantaani tai saamaan sopua aikaan.

Yh ei tarkoita sitä, että yhteydenpito yh puolelta isään loppuisi. Kyllä asioista voi päättää yhdessä tai toisen mielipidettä kuunnellen, vaikka on yh. Toki enemmän päätäntävaltaa yh kuuluukin olla, hän elää arkea lapsen kanssa.

 

\

Onko se kiusaamista, jos lapsi pääsisi vaikkapa ulkomaan lomamatkalle? Kenellä vanhemmalla voisi olla jotakin sitä vastaan? Ehkäpä pitäisin sitä vastustajaa lähinnä kiusaajana.

Ja jos on tuollainen tapaus, että ollaan kaikesta eri mieltä, niin ehkä se yksinhuoltajuus on oikeasti parempi vaihtoehto. Muutenhan kaikesta tulee kauhea vääntö eikä se ole lapsenkaan etu.

Kiusaamista se on silloin kun se tehdään ilman toisen vanhemman hyväksyntää. Tällaiset asiat pitää vanhempien kesken aina sopia, eikä vaan pitää noin niin kuin ilmoitusluontoisena asiana. Ulkomaan matkailu on sen verran iso asia ja siihen liittyy jo aika paljon riskejäkin, niin kyllä se on syytä yhdessä sopiakin. Eipä se siitä lähivanhemmastakaan varmasti kovin mukavalle tuntuisi, jos toinen vanhemmista vaan ilmoittaisi, että ensi kuussa me lähdetään tuon meidän Kallen/Katjan kanssa kahdeksi viikoksi Dubaihin. Sitten jos lähivanhempi yrittää selittää että ei nyt oikein kävisi, kun on muita suunnitelmia tai lapsella tärkeä aika koulussa, niin toinen vaan ilmoittaa, että sanot mitä sanot niin me lähdetään kuitenkin.

Toisekseen kyse ei ole pelkästään matkoista ulkomaille, vaan myös kaikista muista lasta koskevista päätöksistä, jotka kyllä olvat lapsen ollessa pieni kummankin vanhemman asioita ja sitten lapsen kasvaessa ja kypsyessä alkavat siirtyä itse lapselle/nuorelle. Se on selvä jos toinen vanhemmista selkeästi osoittaa että lapsen asiat ei millään tavalla kiinnosta, niin sitten huoltajuutta on turha jakaa, eikä se silloin paljon tätä toista vanhempaa varmaan edes kiinnosta.