Huoltajuus-yksinhuoltajuuden saaminen

[/quote]

Kiusaamista se on silloin kun se tehdään ilman toisen vanhemman hyväksyntää. Tällaiset asiat pitää vanhempien kesken aina sopia, eikä vaan pitää noin niin kuin ilmoitusluontoisena asiana. Ulkomaan matkailu on sen verran iso asia ja siihen liittyy jo aika paljon riskejäkin, niin kyllä se on syytä yhdessä sopiakin. Eipä se siitä lähivanhemmastakaan varmasti kovin mukavalle tuntuisi, jos toinen vanhemmista vaan ilmoittaisi, että ensi kuussa me lähdetään tuon meidän Kallen/Katjan kanssa kahdeksi viikoksi Dubaihin. Sitten jos lähivanhempi yrittää selittää että ei nyt oikein kävisi, kun on muita suunnitelmia tai lapsella tärkeä aika koulussa, niin toinen vaan ilmoittaa, että sanot mitä sanot niin me lähdetään kuitenkin.

Toisekseen kyse ei ole pelkästään matkoista ulkomaille, vaan myös kaikista muista lasta koskevista päätöksistä, jotka kyllä olvat lapsen ollessa pieni kummankin vanhemman asioita ja sitten lapsen kasvaessa ja kypsyessä alkavat siirtyä itse lapselle/nuorelle. Se on selvä jos toinen vanhemmista selkeästi osoittaa että lapsen asiat ei millään tavalla kiinnosta, niin sitten huoltajuutta on turha jakaa, eikä se silloin paljon tätä toista vanhempaa varmaan edes kiinnosta.
[/quote]

Nyt puhut ideaalitilanteesta, että vanhemmat puheväleissä ja kykenevät näkemään lapsen edun. Silloin ei liene merkitystä onko yksin/yhteishuoltajuus. Mutta´osa tekee kiusaa ja vaikeuttaa ja rajoittaa elämää, jolloin yh paras.

 

\Kiusaamista se on silloin kun se tehdään ilman toisen vanhemman hyväksyntää. Tällaiset asiat pitää vanhempien kesken aina sopia, eikä vaan pitää noin niin kuin ilmoitusluontoisena asiana. Ulkomaan matkailu on sen verran iso asia ja siihen liittyy jo aika paljon riskejäkin, niin kyllä se on syytä yhdessä sopiakin. Eipä se siitä lähivanhemmastakaan varmasti kovin mukavalle tuntuisi, jos toinen vanhemmista vaan ilmoittaisi, että ensi kuussa me lähdetään tuon meidän Kallen/Katjan kanssa kahdeksi viikoksi Dubaihin. Sitten jos lähivanhempi yrittää selittää että ei nyt oikein kävisi, kun on muita suunnitelmia tai lapsella tärkeä aika koulussa, niin toinen vaan ilmoittaa, että sanot mitä sanot niin me lähdetään kuitenkin.

Toisekseen kyse ei ole pelkästään matkoista ulkomaille, vaan myös kaikista muista lasta koskevista päätöksistä, jotka kyllä olvat lapsen ollessa pieni kummankin vanhemman asioita ja sitten lapsen kasvaessa ja kypsyessä alkavat siirtyä itse lapselle/nuorelle. Se on selvä jos toinen vanhemmista selkeästi osoittaa että lapsen asiat ei millään tavalla kiinnosta, niin sitten huoltajuutta on turha jakaa, eikä se silloin paljon tätä toista vanhempaa varmaan edes kiinnosta.
[/quote]

Nyt puhut ideaalitilanteesta, että vanhemmat puheväleissä ja kykenevät näkemään lapsen edun. Silloin ei liene merkitystä onko yksin/yhteishuoltajuus. Mutta´osa tekee kiusaa ja vaikeuttaa ja rajoittaa elämää, jolloin yh paras.

[/quote]

Jep, puhun idealitilanteesta, mutta myös tilanteesta joka ei ole aivan ideaalinen. Tuon yksinhuoltajuuden kanssa pitäisi olla hyvin varovainen. Siinä kun sillä yksinhuoltajalla on kaikki lasta-koskevat oikeudet ja toisella osapuolella ei oikeuksia ollenkaan, niin sillä voi tehdä paljon enemmän kiusaa oikeudettomalle osapuolelle kuin yhteishuoltotilanteessa kumpikaan toiselleen ja tietysti lasta välikätenä käyttäen. Tietenkin jos toinen ei halua lapsen asioita ajatella tai sitten on täysin kyvytön niitä ajattelemaan (esim. toistuvasti tuomittu väkivaltarikollinen, joka jatkaa rikoksiaan jatkuvasti, eli ei osaa huolehtia edes omista asioistaan järkevästi), niin silloin yksinhuoltajuus on perusteltu. Se taas pelkästään ei ole riittävä peruste yksinhuoltajuudelle, että vanhemmat ovat erimieltä asioista ja eivät tule keskenään toimeen. Yleensä se ero jo tulee juuri tästä syystä. Kuka tuossa tilanteessa on oikea henkilö sanomaan kumman vanhemman mielipiteet on niin paljon parempia, että hänelle annetaan oikeus päättää yksin lapsen asioista. Varsinkin silloin eron läheisyydessä, ei ole mikään ihme jos vanhemmat eivät tule keskenään toimeen. Ei silloin pidä tehdä mitään yksinhuoltosopimuksia, vaan mieluummin kierrättää jonkin aikaa vaikeat päätökset vaikka lastenvalvojan kautta ja jos mahdollista niin lykätä vaikeita päätöksiä myöhemmäksi. Kyllä se lastenvalvojan "sekaantuminen" asioihin alkaa sitten jossakin vaiheessa ahdistamaan niin paljon, että mieluummin sopii asiat lapsen toisen vanhemman kanssa.

 

Kyllä se mun mielestä on parempi lapselle että vain yksi ihminen päättää hänen asioistaan kuin että kaksi riitelevää aikuista ei pääse asioista yksimielisyyteen. Ikävää jos se toinen päättää asiat toisin kuin toinen vanhempi haluaisi, mutta se nyt vaan ei mene niin että näissä asioissa toimitaan niin että vanhemmilla on hyvä mieli.

 

\

Kyllä se mun mielestä on parempi lapselle että vain yksi ihminen päättää hänen asioistaan kuin että kaksi riitelevää aikuista ei pääse asioista yksimielisyyteen. Ikävää jos se toinen päättää asiat toisin kuin toinen vanhempi haluaisi, mutta se nyt vaan ei mene niin että näissä asioissa toimitaan niin että vanhemmilla on hyvä mieli.

Paremmin se kaksi päättäjää takaa sen että päätökset on sellaisia että edes lapsella on hyvä mieli vaikka kummallakaan vanhemmalla ei olisi. Ei voi kumpikaan vedättää päätöksiä ihan miten sattuu, vaan lyödäkseen sillä sitä toista vanhempaa.

 

\

\

Kyllä se mun mielestä on parempi lapselle että vain yksi ihminen päättää hänen asioistaan kuin että kaksi riitelevää aikuista ei pääse asioista yksimielisyyteen. Ikävää jos se toinen päättää asiat toisin kuin toinen vanhempi haluaisi, mutta se nyt vaan ei mene niin että näissä asioissa toimitaan niin että vanhemmilla on hyvä mieli.

Paremmin se kaksi päättäjää takaa sen että päätökset on sellaisia että edes lapsella on hyvä mieli vaikka kummallakaan vanhemmalla ei olisi. Ei voi kumpikaan vedättää päätöksiä ihan miten sattuu, vaan lyödäkseen sillä sitä toista vanhempaa.

Eiköhän se yksinhuoltaja tee asiat niin kuin heidän perheelle sopii eli ajattelee perhettä kokonaisuutena ja lapsen parasta. Jos etää siinä ahdistaa niin voi mennä itseensä, miksi pitää olla koko ajan eri mieltä? Uskon että lähi tietää paremmin mistä ja miten lapselle tulee hyvä mieli.

 

\

\

Kyllä se mun mielestä on parempi lapselle että vain yksi ihminen päättää hänen asioistaan kuin että kaksi riitelevää aikuista ei pääse asioista yksimielisyyteen. Ikävää jos se toinen päättää asiat toisin kuin toinen vanhempi haluaisi, mutta se nyt vaan ei mene niin että näissä asioissa toimitaan niin että vanhemmilla on hyvä mieli.

Paremmin se kaksi päättäjää takaa sen että päätökset on sellaisia että edes lapsella on hyvä mieli vaikka kummallakaan vanhemmalla ei olisi. Ei voi kumpikaan vedättää päätöksiä ihan miten sattuu, vaan lyödäkseen sillä sitä toista vanhempaa.

Tarkoitin sitä, että vanhemmat riitelevät jostain lasta koskevasta asiasta, eikä minkäänlaista päätöstä mihinkään suuntaan voi tehdä kun eivät pääse yksimielisyyteen.

 

[

[/quote]

Tarkoitin sitä, että vanhemmat riitelevät jostain lasta koskevasta asiasta, eikä minkäänlaista päätöstä mihinkään suuntaan voi tehdä kun eivät pääse yksimielisyyteen.
[/quote]


Sama juttu. Ei ole kenenkään etu, jos asioita riepostellaan edestakaisin ilman tulosta.

Koko elämää ei kai voi lastenvalvojallakaan sovituttaa?

Toki jokainen voi miettiä onko humalainen isä sovelias vauvaa/lasta hoitamaan. Minusta ei, isästä ok, vaikka ei edes suoraa kykene kävelemään. Kiusaanko tässä sitten isää, jos en sallisi????