Huoliiko kukaan enää yh:ta?

[v.i.e.r.a.s]

Kuinka paljon täällä on ns uusperheitä joissa naisella on entuudestaan lapsia? Itse olen eronnut ja pelkään että tulen jäämään loppu elämäksi yksin... Olen aina ollut enemmän suhde ihminen kuin yhden illan huumaa harrastava ja nyt pelottaa että huoliiko enää kukaan mies minua kun minulla on lapsia. Lasten isä ei ole paljon lasten kanssa tekemisissä joten olen todellakin yksin lasten kanssa. Ja ihan virallinen yksinhuoltaja. Tulenko vielä löytämään itselleni kumppanin jonka kanssa voisin suhdetta rakentaa. En halua mitään elättäjää tai isää lapselle vaan toiveena tietenkin että lapsillakin olisi joskus vielä kunnollinen miehen malli. Ja

 

[.ap.]

oho lähti loput pois. siis ja toivoisin tietenkin että lapset näkisivät ns. terveen parisuhteen.

 

["vieras"]

Uusperheitä on Suomessa yli 50 000, joten aika moni näköjään huolii

 

[Dynamiitti]

No, minut, kolmen lapsen entisen yh:n "huoli" ennestään lapseton mies. Tässä sitä uudella kokoonpanolla mennään, mutta helppoa ei toki ole aina.

En tiedä miten yleistä se on että yh ja ennestään lapseton mies muodostaa perheen? Yleisimmin kai uusperheistä kummallakin on lapsia edellisistä liitoista. Tunnetaan siinä olevamme vähän erilainen perhe.

 

[MarieHos]

Minulla oli lapsi, miehellä ei. Nyt meillä on yhteinenkin lapsi ja toinen yhteinen tulossa.

Kyllä siis huolii =) Ja nykyiseni oli vielä kuitenkin nuori, 21v kun tapasimme. Ja silti hänelle nuoresta iästään kelpasi tälläinen yh-äiti.

 

["höh"]

Minusta tuntuu, että tuolla huoliiko -asenteella ei huoli. Sinä olet se, joka suostut jonkun huolimaan, jos olosuhteet ovat suotuisat. Tai niin sen pitäisi olla, ihan lastesi takia.

 

[sinkkuilen]

No huoliikos tällästä lapsetonta 30+v kukaan?

 

["miä"]

Mulla oli 2 lasta entuudestaan ja olin "totaali yh" myös,eli lasten isä ei missään tekemisissä.Luulin todellakin olevani yksin,ainakin pitkään,kunnes tapasin harvoin tekemälläni baari reissulla miehen,jonka kanssa yhteisiä vuosia takana nyt 6v <3
Mies siis oli lapseton ja nyt meillä yhteisiä lapsia 2.

 

["vieras"]

Mä olin 3v yh.na , poika oli silloin 3,5v sitten tapasin miehen joka oli 180km päästä ja välimatkaa tuli suhteelle joka jossainvaiheessa sitten kuivui kun ei päästy näkee kun harvoin ja viikonloppuisin. Suhde loppui mutta pysyimme ja pysymme ystävinä.

Tästä meni noin 4kk ja tein radikaali päätöksen ja muutin toiselle paikkakunnalle ja löysin 5kk päästä muutosta miehen jonka kanssa olen edelleen, ollaan oltu 8vuotta yhdessä ja meillä on yhteinen lapsi.

Aina on toivoa kun siihen uskoo.

 

[Dynamiitti]

Sen kyllä sanon että perheissä, joissa on biologinen äiti ja biologisesti lapseton mies, se mies tarvii hirveesti sopeutumista ja vertaistukea. Sellaista täsmävertaistukea samanlaiseen kokemukseen on kyllä ollut tosi vaikea löytää. Eri tavalla uusperheelliset, ennestään lapselliset tai yhteisen lapsen uuden puolison kanssa omaavat miehet löytävät toisensa kuin pelkät ns. sosiaaliset isähahmot, joille on haastavampaa löytää paikkaansa uudessa elämäntilanteessa. En sanoisi etteikö haastavaa ole ennestään lapsellisillekin miehille!

Vaikeuksista huolimatta meillä on mielestäni hyvä suhde. Käydään terapiassa ruotimassa silloin tällöin erilaisia tilanteita. Kyllä tämä kasvattaa aika eri tavalla kun joutuu pakosti uusperheessä panostamaan siihen omaan parisuhteeseen ihan uudella tapaa. Itsestä ja muista huolehtimisen tasapainon tärkeys korostuu kun mikään ei ole itsestäänselvää.