Huolet vie kaiken energian-ei aikaa lapselle

[vierailija]

Miten teiltä muilta vanhemmuus onnistuu vaikeissa elämäntilanteissa. Meillä nyt niin paljon isoa ja pientä huolta kasautunut ja voimavarat ihan nollassa. Ongelmia ja huolta toisen perään. Näiden lisäksi painaa syyllisyys siitä ettei jaksa viettää aikaa lapsen kanssa, touhuta, leikkiä jne. Välillä on vaikeeta edes jaksaa tehdä järkeviä ruokaostoksia. Kaikki ajatukset on vaan muissa asioissa enkä osaa päästää irti vaikka pitäisi huomioida lasta. Lisäksi lapsi nyt lomalla joten ei ole päiväkotikavereita laikkimässä. Mummolat ovat kyllä kiitettävästi mukana. Pahinta tässä kai on se oma syyllisyyden tunne siitä kun ei vaan jaksa.

 

[vierailija]

Se lapsen kanssa touhuaminen voisi auttaa saamaan ajatukset muualle. Käperry vaikka sängylle tai sohvan nurkkaan lapsen kanssa ja lue jotain kirjaa hänelle tai kuunnelkaa yhdessä jotain äänikirjaa.

Ota myös lapsi mukaan tekemään kaikkia kotitöitä, mitä teet. Kai sentään jotain jaksat niistä kaikesta huolimatta. Mitä väliä, vaikka niihin meneekin lapsen kanssa enemmän aikaa, mutta lapsi oppii siinä tekemään ja on mukana, olet siinä hänelle läsnä.

 

[vierailija]

Kahden erityislapset vanhempana olen huomannut että välillä täytyy äidin olla itsekäs ja ottaa omaa aikaa. Ei sitä muuten jaksa. Toisen lapsen diagnoosi ja oman äidin kuolema sattuivat melkein samaan aikaan. Kävin hakemassa depressiohoitajalta keinoja arjessa selviytymiseen. Se että on joku puolueeton ihminen kenelle puhua, helpottaa paljon tilannetta,suurin virhe on jäädä asioiden kanssa yksin.

 

[vierailija]

Voisko neuvolan kautta saada jotain keskusteluapua? Se meinaan oikeasti auttaa, kun saa puhua ja purkaa asioita ammattilaiselle.

Kokemusta on!

 

[vierailija]

Onnistuu kun on pakko onnistua.

Eikä oikeastaan ole edes aikaa velloa missään murheissa. Yksinhuoltajana on vaan pakko saada asiat hoidettua.

 

[vierailija]

Minkä ikäinen lapsi? Voisitko ottaa vaikka serkkuja hänelle kylään? Helpommalla pääsee, kun lapsella on leikkikavereita.