Huolestunut mies kaipaa neuvoja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 27
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

27

Vieras
Täällä kihlattuni viettää välillä aikaansa joten ajattelin kysäistä teiltä naisilta nyt hiukan neuvoja.
Saimme muutama kuukausi sitten vauvan ja kaikki meni hyvin. Vauva helppo ja molemmat meistä jaksettu tosi hyvin tätä arkea. Parisuhdteessa ei ole ollut myöskään mitään huonoa.

Nyt viime päivinä kihlattuni on muuttunut kovin. Tuntuu olevan allapäin koko ajan, mutta kun kysyn asiaa hän vakuuttelee että kaikki on hyvin ja eihän mulla ole mitään murehdittavaa kun meillä on niin helppo lapsi. Välillä itkee ja ei tiedä syytä kun kysyn. Otan syliin ja silittelen, mutta hän ei osaa sanoa tai ei tiedä syytä. Pyysin häntä juttelemaan neuvolassa, mutta hän melkein suuttui ja sanoi ettei halua päivittelyä tai tilastoihin (???)

Hän vaikuttaa olevan tosi iloinen, ehkä jopa liian iloinen ulkosalla ja täältä lukemieni juttujen perusteella "väsymätön ja huoleton", mutta uskon että jotain on pielessä.
Yritän parhaani mukaan piristää, mutta en tiedä mikä on paras keino.

En osaa selittää, mutta tuntuu että jotain olisi pielessä. Tänään makasi sängyssä suurimman osan päivästä pukematta lainkaan päällensä. Haluan rakkaani takaisin, miten voisin auttaa häntä ja mikä voisi olla syynä tälle?
 
Voisitko soittaa neuvolaan ja kertoa tuosta neuvolan tädille?
Vaikuttaa synnytyksenjälkeiseltä masennukselta. Tuossa alkuvaiheessa on asiaan vielä helppo tarttua ja auttaa häntä, mutta hän tarvotsee ulkopuolisen apua!
 
Synnytyksen jälkeinen masennus. Hoitoa tarvitsee, mutta ihan juttelukin ammattilaisen kanssa saattaa riittää. Neuvolassa kyllä pitäisi ottaa puheeksi. Mitään hävettävää tuossa ei ole, kovin yleistä.
 
Synnytyksen jälkeiseltä masennukselta kuulostaa.:/ Ja taitaa tietää sen itsekin. Vaikuttais, ettei halua neuvolassa masentuneen "leimaa" itselleen..

Asiasta ois kyllä hirveen tärkeää puhua ammattilaisille, ihan jo siitäkin syystä, että tuo on hoidettavissa. Varmaan menee ajan myötä ohi muutenkin, mutta ois varmasti vaimonkin kiva muistaa vauva-ajasta jotain. Sitä en kyllä sit osaa sanoa, miten toisen saa puhumaan esim. neuvolassa jos ei itse halua..:/ Kannattaa ainakin olla tukena ja yrittää piristää. Ja sanoa, ettei tarvi yrittää tehdä kaikkea täydellisesti, vaikka oliskin "helppo lapsi". Luulen, että kantaa myös jotain syyllisyyttä siitä, ettei "pitäisi" olla masentunut ja ahdistunut kun on niin helppo lapsikin..
 
Voisitko soittaa neuvolaan ja kertoa tuosta neuvolan tädille?
Vaikuttaa synnytyksenjälkeiseltä masennukselta. Tuossa alkuvaiheessa on asiaan vielä helppo tarttua ja auttaa häntä, mutta hän tarvotsee ulkopuolisen apua!

Sanoin että soitan hänelle apua neuvolasta, mutta hän suuttui.
Ja sanon joka päivä että haluaako jos puhutaan tai jos soitan ajan. Aina vastaa että et varmana soita. Jotain asioita olen saanut kyselemällä kiskottua...
 
Synnytyksen jälkeiseltä masennukselta kuulostaa.:/ Ja taitaa tietää sen itsekin. Vaikuttais, ettei halua neuvolassa masentuneen "leimaa" itselleen..

Asiasta ois kyllä hirveen tärkeää puhua ammattilaisille, ihan jo siitäkin syystä, että tuo on hoidettavissa. Varmaan menee ajan myötä ohi muutenkin, mutta ois varmasti vaimonkin kiva muistaa vauva-ajasta jotain. Sitä en kyllä sit osaa sanoa, miten toisen saa puhumaan esim. neuvolassa jos ei itse halua..:/ Kannattaa ainakin olla tukena ja yrittää piristää. Ja sanoa, ettei tarvi yrittää tehdä kaikkea täydellisesti, vaikka oliskin "helppo lapsi". Luulen, että kantaa myös jotain syyllisyyttä siitä, ettei "pitäisi" olla masentunut ja ahdistunut kun on niin helppo lapsikin..

Kyllä näin varmasti ja kun vauvaa yritettiin tovi niin tuntee syyllisyyttä jos valittaa. Ei siis koskaan valita! Minusta olisi ihan normaalia jos joskus valittaa.
Vauva on jo muutaman kuukauden voiko synnytyksenjälkeinen masennus tulla vielä? Mietin tuota vaihtoehtoa itsekin.
Täälläkin olen muutamia juttuja lukenut ja hän vaikuttaa olevan tosi pirteä ja iloinen äiti, vaikka luulin että täällä hän kertoisi asioista ja osaisi vähän "avautua" teille naisille.
 
Tarkoitinkin, että soitat ja puhut asiasta neuvolan tätille! Et kysy vaimolatasi, että soitatko. Neuvolantäti voi ottaa asian puheeksi sillai, että vaimosi ei hokaa sinun soittanenn ja se ei sitten hierrä teidän välejä. Synnytyksynjälkeinen masennus olisi hyvä hoitaa, eikä odottaa että menee itsestään pois. Ihan jo sillä, että kunnon äiti-lapsi suhde pystyy syntymaän ja äiti ei ala hylkimään lastaan. Toiseksi, synnytyksenjälkeinen masennus uusii toisen lapsen kohdalla ja voi iskeä pahempana.
Lapsi saa parasta hoitoa, kun äiti voi hyvin.
 
Tarkoitinkin, että soitat ja puhut asiasta neuvolan tätille! Et kysy vaimolatasi, että soitatko. Neuvolantäti voi ottaa asian puheeksi sillai, että vaimosi ei hokaa sinun soittanenn ja se ei sitten hierrä teidän välejä. Synnytyksynjälkeinen masennus olisi hyvä hoitaa, eikä odottaa että menee itsestään pois. Ihan jo sillä, että kunnon äiti-lapsi suhde pystyy syntymaän ja äiti ei ala hylkimään lastaan. Toiseksi, synnytyksenjälkeinen masennus uusii toisen lapsen kohdalla ja voi iskeä pahempana.
Lapsi saa parasta hoitoa, kun äiti voi hyvin.

Aivan. No onneksi ei ilmeisesti olla vielä niin pitkällä että tätä hylkimistä tapahtuisi. Ovat hyvin kiinteästi toisiinsa "rakastuneita" mitä on ilo katsoa. Jotenkin tuntuu kuitenkin että hän yrittää väkisin hymyillä vauvalle kun oli jostain lukenut itsetunoon liittyvistä asioista.

Kiitos neuvosta, soitan maanantaina neuvolaan.
Olisiko jotain muita neuvoja miten voisin itse piristää häntä?
Kukkia olen tuonut, karkkia ja leffaa koittanut ja ilmeisesti vähän piristänytkin, mutta hetkellisesti.
Olisiko hän hiukan yksinäinen?
 
Neuvoisin ihan koko perheen kanssa vaunulenkkejä, ulkoilu tekee hyvää. Kampaajallakäynti voisi olla ok, kun sillä aikaa hoidat lapsen. Onko teilläpäin perhekerhoja tai jotain muuta, missä hän voisi alkaa vauvan kanssa käymään? Saisi uusia tuulia ja kamuja.
Onko hänellä paljon ystäviä? Onko ystävät vielä kuvioissa hyvin, kun vauva tuli? Onko teillä vauvallisia tuttavaperheitä?
Tsemppiä teille!
 
Itselläni oli synnytyksen jälkeen masennusta,jonka tiedostin ainakin jälkeenpäin ihan itsekkin.Mies varmaan jotain myös aavisti.Tosin siihen aikaan liittyi monia muitakin"hankalia"asioita jotka lisäsivät"kuormaa". Apua en uskaltanut hakea vaikka välillä tuntui,ettei kestä enään hetkeäkään.Ulospäin olin myös iloinen ja tyytyväinen,joskin valvomisen takia väsymyksen kyllä näytin reilusti muillekkin ja yritin nukkua kun joku vain hoiti vauvaa.Tuo kuulostaa niin kovin tutulta että"nukkuu koko päivän pukematta päälleen"...Ehkä olisin itsekin toivonut että joku olisi apua minullekkin soittanut.En osaa sanoa,sitä oli vain niin väsynyt. Minulle ei toisen lapsen jälkeen tullut mielestäni tuommoista masennusta,mutta kaikki oli helpompaa silloin.
 
Neuvoisin ihan koko perheen kanssa vaunulenkkejä, ulkoilu tekee hyvää. Kampaajallakäynti voisi olla ok, kun sillä aikaa hoidat lapsen. Onko teilläpäin perhekerhoja tai jotain muuta, missä hän voisi alkaa vauvan kanssa käymään? Saisi uusia tuulia ja kamuja.
Onko hänellä paljon ystäviä? Onko ystävät vielä kuvioissa hyvin, kun vauva tuli? Onko teillä vauvallisia tuttavaperheitä?
Tsemppiä teille!

Hän on aika nuori joten yhdelläkään ystävällä ei ole vielä lapsia.
Täällä hän ilmeisesti ajattelee että saa äitiseuraa mikä nyt on aika huono idea kun monesti olen nähnyt hänen itkeneen kun joku on solvannut hänen ikäisiään ja äitiyttä tms. Tästäkin huomaa kuinka herkäksi on muuttunut. Ennen nauroi kun joku sanoi netissä jotain typerää.

Tuo kampaajakäynti voisi tepsiä, hän kun tykkää laittautumisesta ja piristyy selvästi shoppailemisesta ja muusta sellaisesta.
Pitääkin ottaa selvää perhekerhoista! Minä kun käyn töissä ja nykyään ylitöitäkin on niin yksinhän hän täällä on. Asumme mukavalla perhealueella joten varmasti voisi löytyä ystäviä.
 
Huomenna on onneksi mukava päivä kun menemme vauvauintiin ja olen kotona koko päivän niin saa tehdä omiaan. Jospa passitan hänet kaverinsa luokse ja jään vauvan kanssa kotiin. Sehän voisi piristää.
On tämä terapeuttista puhella tällä foorumilla, sitähän löytää ihan sisäisen naisensa. :D
 
Täällä kihlattuni viettää välillä aikaansa joten ajattelin kysäistä teiltä naisilta nyt hiukan neuvoja.
Saimme muutama kuukausi sitten vauvan ja kaikki meni hyvin. Vauva helppo ja molemmat meistä jaksettu tosi hyvin tätä arkea. Parisuhdteessa ei ole ollut myöskään mitään huonoa.

Nyt viime päivinä kihlattuni on muuttunut kovin. Tuntuu olevan allapäin koko ajan, mutta kun kysyn asiaa hän vakuuttelee että kaikki on hyvin ja eihän mulla ole mitään murehdittavaa kun meillä on niin helppo lapsi. Välillä itkee ja ei tiedä syytä kun kysyn. Otan syliin ja silittelen, mutta hän ei osaa sanoa tai ei tiedä syytä. Pyysin häntä juttelemaan neuvolassa, mutta hän melkein suuttui ja sanoi ettei halua päivittelyä tai tilastoihin (???)

Hän vaikuttaa olevan tosi iloinen, ehkä jopa liian iloinen ulkosalla ja täältä lukemieni juttujen perusteella "väsymätön ja huoleton", mutta uskon että jotain on pielessä.
Yritän parhaani mukaan piristää, mutta en tiedä mikä on paras keino.

En osaa selittää, mutta tuntuu että jotain olisi pielessä. Tänään makasi sängyssä suurimman osan päivästä pukematta lainkaan päällensä. Haluan rakkaani takaisin, miten voisin auttaa häntä ja mikä voisi olla syynä tälle?

Masis iskenyt sitähän sattuu näissä hommissa. Totta helvetissä apua peliin ja siitä eteenpäin.
 
Itse en lähtisi puuttumaan tohon asiaan, siis miehenä soittelemaan neuvolaan, jos vaimo nyt on kuitenkin suht tolpillaan, eikä itse halua, että asiaan puututaan. Luulen, että asia voi siinä tapauksessa siitä vaan huonontua. Synnytyksenjälkeisessa masennuksessa voi olla kyse ihan hormoniheittelystä, ja se voi siirtyä itsestään sivuun jossain tietyssä ajassa, vaikka kun imetys loppuu. Ei siis kannata olla liian hätäinen asian suhteen.
 
Synnytyksen jälkeinen masennus. Hoitoa tarvitsee, mutta ihan juttelukin ammattilaisen kanssa saattaa riittää. Neuvolassa kyllä pitäisi ottaa puheeksi. Mitään hävettävää tuossa ei ole, kovin yleistä.

Muuten kannattaisi kertoa neuvolassa, mutta neuvola tekee helposti ilmoituksen sossuun ja sitten olette sossun asiakkaita ja tarkkailussa jopa vuosia. Kantsii käyttää yksityislääkäriä. Kyse on väsymyksestä, masennuksesta tai ihan vaan hormonitoiminnasta, joka tasaantuu ajallaan.
 
[QUOTE="terppa";22199726]Muuten kannattaisi kertoa neuvolassa, mutta neuvola tekee helposti ilmoituksen sossuun ja sitten olette sossun asiakkaita ja tarkkailussa jopa vuosia. Kantsii käyttää yksityislääkäriä. Kyse on väsymyksestä, masennuksesta tai ihan vaan hormonitoiminnasta, joka tasaantuu ajallaan.[/QUOTE]

Onpa typerää. Ei saisi edes väsyä ja pyytää apua?
No pitänee koittaa saada hänet puhumaan vaikka yksityiselle psykologille.
Vauvan kanssa hän kyllä on mahtava äiti eikä ole mitään syytä ajatellakkaan sossuasioita.
On vaan yksinäinen ja alakuloinen. Ei huono äiti missään nimessä. Olen jopa iloisesti yllättynyt kuinka rakastava ja hellä äiti! Vaikken asiaa epäillytkään. :)
Koskaan ei ole millään tavalla purkanut turhautumista vauvaan ja aina yrittää tehdä kaiken parhain päin. Ehkä jopa liiankin hyvin, unohtaen itsensä.

Imetys loppui muuten hetki sitten.
 

Similar threads

Yhteistyössä