huolesta sekaisin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onko lapseni kehitysvammainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Onko lapseni kehitysvammainen

Vieras
Minulla on 1v10kk tytär. Meillä on ollut pitkän aikaa syödessä oma lusikka käytössä, mutta syöminen ei onnistu. Lapsi ei saa ruokaa lusikkaan ja jos sattuu saamaan ei saa lusikkaa vietyä oikein suuhun. Haarukalla syöminen tai tavallisesta mukista juominen on täysin mahdotonta. Aikansa hän yrittää syömistä, mutta sitten hermostuu ja työntää lautasen väkisin minulle ja sanoo "äiti antaa loput". Piirtäminen, sormilla syöminen, kävely ja puhuminen onnistuu hyvin.

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että hänellä on vahvoja pelkoja tiettyjä asioita kohtaan. Lääkärissä käynti, varpaiden kynsien leikkaus, imurointi ja pelkän imurin näkeminen aiheuttaa kauhukohtauksen. Moni lääkäri on sanonnut ettei ole vastaavaa lääkäripelkoa nähnyt. Pari päivää sitten menimme vaihtamaan vaippaa kauppakeskuksen vessaan, jossa olikin lastenhoitohuoneessa nainen vessassa ja lapsi sai aivan mielettömän kauhukohtauksen. Hän oli erittäin kova vierastamaan pienempänä ja muutenkin itkuinen vauva.

Kärsivällisyyttä häneltä ei löydy yhtään, vaan jos esim. leikkikärry jää jumiin on huuto kova ja hän myös jankuttaa päivittäin "lähdetään autolla kauppakeskukseen" yms. Kun sitten menemme vaikka kauppakeskukseen alkaa hän parin minuutin kuluttua jankuttamaan "mennään autolla kotiin"

Olen hyvin huolissani lapsesta, viittavatko kyseiset oireet mahdolliseen kehitysvammaan?

Neuvolaan olen varannut ajan, mutta kesän vuoksi joudumme odottamaan, en saa öisin nukuttua ja olen aivan stressaantunut...
 
Nuo pelot kuullostavat tavallisilta lasten peloilta, toiset vaan ovat herkempiä. Sen sijaan tuo syömishomma kuullostaa oudommalta. Käyttäisin lasten lääkärillä, tai esim. lastenneurologilla vaikka yksityisellä. Halpa hinta kuitenkin yöunista. Tsemppiä! Muutenhan tytölläsi tuntuu olevan ikätasoisesti taidot hallussa.
 
Voi ollakin jokin pielessä. Jos sinulla on sellainen olo, vie lapsi ihmeessä lääkäriin tai mainitse asiasta (tarpeeksi selkeästi) neuvolassa jotta ohjaavat sinut saamaan lisää apua.

Se ainakin helpottaa oloasi että asiaa hoidetaan, vaikka toivon mukaan tuo olisikin vain normaalia kehitystä tai lapsella jonkunlaisia vaikeuksia jossain osissa kehitystä (se ei välttämättä ole kehitysvamma vaan voi tasoittua myöhemmin, tai sitten lapsi voi tarvita erityistä huomiota joissain asioissa. mutta en puhu tästä ammattilaisena, joten en tiedä miten asia on.)
 
Lapsesi älyssä tuskin on vikaa. Jotain neurologista (tai näössä/hamottamisessa vikaa?) voi kyllä olla ja selvä aistiyliherkkyys. Tuohon on saatavissa terapiaa (toimintaterapian tietty muoto) ja seurantaa.

Se on monelle kasvun paikka kun lapsi ei olekaan normaali. Iso osa väestöstä on tavalla tai toisella epänormaali. Itse taidat kärsiä hysteriasta ;)
 
Joopa joo, itse vaikutat erittäin jälkeenjäänneeltä tai sitten on vaan niin pers...stä oma elämä että purkaa sitä täällä. Ja kiitos vaan vinkistä, mutta tämä rakas lapsi on saatu lapsettomuushoitojen avulla joten kaikki ei vaan tee niitä uusia mukuloita

Voi voi, oletko tosian noin syvällä siinä luulossa,että lapsesi on kehari,että et ymmärrä edes sarkasmia :D
Ja joo, sulle se lapsi on oltava varmasti paaaljon rakkaampi kuin normitavoi lapsen saaneiden lapset heille :D
Voi luoja
 
Minustakin kuulostaa siltä että lapsella saattaa olla hahmottamisessa/näössä jotain probleemaa ja aistiyliherkkyyttä. Tuskin ihan kehitysvammasta kyse, niin moni asia kuitenkin sujuu hyvin. Neuvolan kautta kannattaa pyytää lisäselvityksiä.
 
Mutta tosiasiahan on, että 1%:lla ihmisistä on älyllinen kehitysvamma, eri asteisia tosin. Itsekin olen ollut huolissani kuopukseni kehityksestä, kahden ensimmäisen lapsen kehityksestä en lainkaan. Minua ei siis ainakaan voi sanoa hysteeriseksi esikoisen äidiksi. Ja mielestäni on väärin, että sen vuoksi, että on huolissaan lapsestaan, saa hysteerisen äidin leiman otsaansa. Olen nähnyt tätä myös työssäni (työskentelen terveydenhoitoalalla ja olen tavannut paljon kehitysvammaisia lapsia). Eli asia kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi ainakin neuvolassa, jos lapsen kehitys yhtään mietityttää! Aina saa kysyä!
 
Ap olen todrlla pahoillani saamistasi huonoista kommenteista. Huoli on varmasti valtaisa, ehkä se äidinvaisto sielä vain huutelee että nyt ei ole kaikki aivan kohdallaan.

Muista kannustaa ja iloita silti hirveesti lapsen kanssa. Taputtaa iloisesti käsiä, että melkein meni suuhun :)
Meilläkin lapsi välillä haluaa että autetaan, asiassa kuin asiassa. Lapsi pn oppinut, että asiat tapahtuu helpommin jos saa jonkun tekemään ne puolestaan. Varsinkin iskää meillä veätetään 10-0. Ja sitten seuraavalla kerralla Aivan Järkyttävä itku, kun äiti ei suostukaan tekemään puolesta, vaan (auttaen) pistää itse yrittää. Toki on myös sitten ne ITE ITE asiatkin.

No mut. Tuli vaan mieleen, että ennen sitä neuvolaa kannattaa ehkä kotona hieman kuvata vaikka kännykällä niitä tilanteita, esim niitä haarukkaharjotteluita, niin lääkäri näkisi mistä huolesi on herännyt.
Ja harjotelkaa kotona niitä lääkärikäyntejä. Toinen vetää pitkän valkosen takin päälleen ja sanoo olevansa lääkäri. Ja leikitte ihan perineisiä lääkärileikkejä, mittaatte kuumetta kainalosta, kuuntelette keuhkoja, katsotte korviin jne. Tarrojakin voi jo antaa palkkioks tuon ikäselle kun antaa tutkia, tai jo ihan siitä että lapsi mittaa äidin kuumeen. Ja aina yrittämisestäkin hirveesti iloisia aploodeja.
Kaupan lastenhoitohuoneessa voi harjotella niinkin ett äiti menee sinne ensin, ja sit iskä tulee lapsen kanssa, ja yllättäen löytää äidin sieltä - jeeee hirveen kiva juttu! Siitä ilosta voi vaikka vähän hyppiä ja tanssiakin!

Tiedän, osa pitää aivan älyttömänä touhuna, mut tämmösiä meillä tehdään, eikä itketä lääkärissä vaikka lapsi ei muuten vieraista tykkääkään.

Mut älä näytä lapselles huolta! Hän voi siitä varautua ja alkas pelkäämään tilanteita. Esim sielä lastenhoitohuoneessa iloinen tervehdys vieraalle tädille, eikä mitään aiii kauheeta anteeks.
Iloitse ja kehu vaan kauheesti! Vaikkei onnistuiskaan. Ja auta hymyssä suin. Hei muuten, olettehan opettaneet lapselle lusikan liikerataa? Lapsi pitää kiinni lusikasta, itse pidät kiinni lapsen kädestä tai kyynärpäästä, ja ohjaat kättä suuhun.

Nyt rauhassa loppukesä. Asiasi olet hoitanut kun olet varannut sen ajan. Kyllä ne uutiset sieltä sit tulee jos on tullakseen. Voit vaikka miettiä, että jos jo olisit saanut huonoja uutisia jonkun kehityksen suhteen, niin miten haluaisit viettää hauskas aikas lapsen kanssa jolla joku tämmöinen kehityshäiriö olisi, ja teet nyt just niitä kivoja juttuja, nautit lapsen leikeistä ja seurasta! Koska niitähän jokainen äiti haluaa tehdä lapsen kanssa, oli sit kippee tai terve. Tai sanoisin, et mitä kipeempi lapsi, niin siyä enempi ehkä vaan haluaisi leikkiä ja viettää mahdollisimman normaalia arkea unohtaen ne kaikki lääkärin kirjeet.
 
Hyvä, että menette tutkimuksiin. Tuttavat epäilivät pitkään (vuosia), että heidän pojallanne ei kaikki ihan kunnossa, mutta poika pärjäsi koulussa ja muuten ajateltiin, että ne jutu mitä oli, olisivat seurausta perhetilanteesta (äiti välillä todella sairas). Nyt yläkoulun kynnyksellä sitten romahti, poika on niin ahdistunut, että lyö, karkaa epämieluisista paikoista (koulu, kauppa, etc) ja huutaa. Asperger (auitismikirjon diagnoosi) todettiin siis vasta nyt.

Jos ei ole mitään, niin hyvä. Jos on heti jotain, niin hyvä, että saa tukea. Jos jotain, mikä saadaan diagnosoitua vasta myöhemmin, niin hyvä, että om ns. kirjallisena, että mitä on todettu ja milloin.
 
En kyllä tajua, miten jotkut muutkin voi nähdä tuossa kuvauksessa syytä epäillä jotain vakavaa häiriötä. Lapsi on kielellisesti selvästi ikätasoaan edellä ja osaa kuitenkin syödä sormin sekä piirtää, joten ei voi olla mitään suurempaa ongelmaa hahmotuksessakaan. Minun kokemukseni mukaan useimpia alle 2-vuotiaita vielä pääosin syötetään ja juovat juomansa nokkamukista, ja ihan normaaleja lapsia ovat.

Temperamentiltaan lapsi kuulostaa varautuneelta, mutta ei se ole mikään vika. Vierastaminen on vain hyvä merkki, ei huolenaihe.
 
Omalla lapsellani on myös omituisia pelkoja, ollut vauvasta lähtien. On pelännyt mm. tiettyä tv-mainosta, yhtä kappaletta radiosta, putkiliukumäkeä, tiettyä taulua, käsien kuivauspuhallinta jne... reaktiot näihin ovat todella voimakkaita. Juuttuu ja jankuttaa joistain asioista loputtomasti, hermostuessaan vetää tunnin huutoraivarit. Hän on nyt 5 - vuotias, pärjää hyvin päiväkodissa eikä nla ole koskaan ottanut kantaa näihin erikoisuuksiin.
 
Mun mielestä ap:n lapsi kuulostaa aivan normaalilta. Puhuu jo todella paljon kuvauksen perusteella ja muutenkin osaa paljon asioita. Lapsihan on vielä alle 2, ei hänen tarvitse osata vielä syödä täydellisesti lusikalla eikä juoda tavallisesta mukista, jos ette oo ihan pienestä opettanut siihen. Meidän kohta 3-vuotias, kaikin puolin normaali tyttö, söisi todella paljon mielummin sormin aina, kun lusikoiminen ja haarukoiminen on liian hidasta ja keskittymistä vaativaa vielä hänelläkin.

AP, kohtahan teillä on 2-v. neuvola ota huolesi puheeksi siellä, mutta tuskin lapsesi kehitysvammainen on, eiköhän sit olisi epäilty jo aikaisemmin neuvolassa, jos jotain normaalista poikkeavaa olisi :)
 
Niin ja meidän esikoinen pelkäsi imuria ihan hullun lailla aikaisemmin. Olisko jossain 3 vuoden tienoilla helpottanut pelko. Ei kuulosta nuo pelotkaan epänormaalilta mun mielestä. Toiset on herkempiä pelkäämään.
 

Yhteistyössä