Huokaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sankkuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Sankkuli

Aktiivinen jäsen
08.07.2005
3 843
0
36
Surettaa pappan kuolema. Puhuin isäni kanssa äsken puhelimessa ja isäni oli aika rikki.
Puhelun aikana mulle valkeni, että isä on surullinen koska hänen
i s ä n s ä on kuollut. Mä en tiiä osaanko tätä nyt kunnolla, ymmärrettävästi selittää, mutta tähän mennessä olen surrut pappani kuolemaa ja sen myötä onnellisia lapsuuden muistoja.
Mutta nyt mua oikeasti surettaa enemmän se, että mun isä on surullinen, koska hänen isä on kuollut. Kun ajattelen asiaa niin, että mun oma isä olisi kuollut, niin se olisi todella kauheaa :'(

Pitäisköhän olla jo huolissaan päänupistani. En tiiä.
 
Kun mun mummi kuoli, niin kaikkein sydäntäsärkevintä oli nähdä, miten kovasti oma isäni ja ukkini surivat äitinsä/vaimonsa kuolemaa. Surin tottakai mummiani ja kovasti surinkin, mutta ennen sitä en kai ollut oikein tajunnut, että isäni ja ukkini, nuo kaksi vahvaa ja luotettavaa "peruskalliota", voivat myös murtua. Oman suruni ymmärsin eikä se tullut yllätyksenä, mutta kaikkein pahinta oli nähdä isäni ja isoisäni kärsivän.
Eli mä tajuan mitä sinä tarkoitat.
Osanotto isoisäsi kuoleman vuoksi :hug: :flower:
 
Äitini isä kuoli niin surin pappaa kovasti.
Kun hautajaisissa näin mummun itkevän niin
surustani ei meinannut tulla loppua.
Mummu oli menettänyt miehen rinnaltaan ja
joutui jatkamaan matkaa yksin.
Se teki niin kipeää nähdä mummu itkemässä,
mitä en ollut nähnyt ennen hautajaisia!!
Nyt itketään molemmat aina kun sieltä lähdetään :D
Mummulla ikää yli 80v ja asuu kaukana.

Osanotto isoisäsi kuoleman vuoksi :hug:
 
Kun isäni kuoli yllättäen 4v. sitten , se oli niin suuri shokki, että luulin etten selviä ikinä. Onneksi mitään ei jäänyt sanomatta tai tekemättä ja isäni kanssa oltiin aina todella läheisiä. Se helpotti jo suruaikaa ja surun läpikäymistä. aika auttaa, vaikka isää kova ikävä!
 
Ahdistaa. Olen viikon pystynyt pitämään itseni suht kasassa, mutta tänään toi puhelinkeskustelu isän kanssa sai mut aika pois tolaltaan. No, kai tää tästä taas lähtee.
 
Mulla oli samanlainen fiilis silloin kun mummo nukkui pois, taustalla oli kyllä sairastelua mutta kun näkee kuinka paha olo on äidillä niin oma suru väistyy lohdutuksen tieltä. Vaikka itsekkin suree niin tuntuu silti että toista pitää lohduttaa.
 

Yhteistyössä