L
"liinuliini"
Vieras
meillä ei ole tukiverkkoa, sen lisäksi minä en ikinä psyty nukkumaan aamulla pitkään, pieni asunto, minä herkkä uninen,en siis ikinä nuku pidempään kuin mitä nukkuu lapsi joka herää ekana, eli klo 6-7
en ole mikään aamuihminen, en todellakaan,ja minusta olisi inhimillistä nukkua edes klo 8 edes joskus, oon niin katkera siitä että mies voi kyllä nukkuu vaikka puoli kymmeneen.
minulal ei oo ikinä aikaa ilman lapsia, koska esikoinen on niin haastava ja pienempi ikänsä takia vahdittava,että täytyy olla 2 aikuista ihmistä lähes koko ajan paikalla. hirveä stressi esim jos lähden yksin lasten kanssa puistoon, isommasta ei tiedä mitä keksii. pahin kerta oli leikkipuistossa se kun jouduin pitää isommasta kii kun hän alkoi riehumaan, ja toisella kädellä oli pakko pitää pienempi aloillaan,koska muuten hän olisi karannut tai kiivennyt/tippunut jostain.
siinä sitten yhdellä kädellä+kahdella jalalla pidin 6vuotiasta,joka yritti lyödä ja potkia minua, ja yhdellä kädellä pidin pienempää koska en olisi voinut vahtia häntä muuten, siinä sit samalla kaivoin puhelinta että sain miehelle soitettua että hakee isomman kotia. kiva istua siinä maassa kahden huutavan kakaran kanssa kaikkien tuijottaessa.
sitä se elämä on ton isomman kanssa ja pienempi näyttää nykyään matkivan joissakin asioissa(isompi siis erityislapsi,pienempi ei). mä oon niin väsynyt välillä etten jaksaisi edes itkeä. ja todellakin väsynyt.
voi kun noi lapset olisi säännöllisesti isovanhemmillaan,tai edes toinen heistä,niin mullakin ois joskus omaa aikaa,saisin joskus nukkua univelkaakin pois, olla vaan hiljaisuudessa.
en ole mikään aamuihminen, en todellakaan,ja minusta olisi inhimillistä nukkua edes klo 8 edes joskus, oon niin katkera siitä että mies voi kyllä nukkuu vaikka puoli kymmeneen.
minulal ei oo ikinä aikaa ilman lapsia, koska esikoinen on niin haastava ja pienempi ikänsä takia vahdittava,että täytyy olla 2 aikuista ihmistä lähes koko ajan paikalla. hirveä stressi esim jos lähden yksin lasten kanssa puistoon, isommasta ei tiedä mitä keksii. pahin kerta oli leikkipuistossa se kun jouduin pitää isommasta kii kun hän alkoi riehumaan, ja toisella kädellä oli pakko pitää pienempi aloillaan,koska muuten hän olisi karannut tai kiivennyt/tippunut jostain.
siinä sitten yhdellä kädellä+kahdella jalalla pidin 6vuotiasta,joka yritti lyödä ja potkia minua, ja yhdellä kädellä pidin pienempää koska en olisi voinut vahtia häntä muuten, siinä sit samalla kaivoin puhelinta että sain miehelle soitettua että hakee isomman kotia. kiva istua siinä maassa kahden huutavan kakaran kanssa kaikkien tuijottaessa.
sitä se elämä on ton isomman kanssa ja pienempi näyttää nykyään matkivan joissakin asioissa(isompi siis erityislapsi,pienempi ei). mä oon niin väsynyt välillä etten jaksaisi edes itkeä. ja todellakin väsynyt.
voi kun noi lapset olisi säännöllisesti isovanhemmillaan,tai edes toinen heistä,niin mullakin ois joskus omaa aikaa,saisin joskus nukkua univelkaakin pois, olla vaan hiljaisuudessa.