hulluutta vaiko epävarmuutta?

[äiti]

onko kellään ollu koskaan semmosia epävarmoja fiiliksiä,esimerkiksi siitä kun lähtee lapsen kanssa ulos niin tulee vähän semmonen olo että joku kahtos pahalla tai tuntis ittensä jotenki huonommaksi kuin muut..tai vaikka jos naapuri vilahtaa jossain niin kuvittelee että se jotain pahaa ajattelee..vaikka sitten ei oliskaan tehny mitään väärin ja kaikki olis ihan ok,minusta tuntuu että joskus oon hirmu epävarmana ja kuvittelen että jotkut ajattelee minusta jotain pahaa äitinä..vaikkakin lapsella on kaikki niinkuin muillakin lapsilla ja ihan siistissä vaatteissa ulkona käydään...mutta olenko ainoa jolla on tämmösiä kummia ajatuksia..?tai sitten joskus kuvittelen että jos omalle muksulle tulee kiukku päivä,ja sitten itkettää,niin heti mulla käy mielessä että nyt varmaan siellä naapurissa joku ajattelee "miksi tuolta naapurista kuuluu lapsen itkua,onkohan kaikki hyvin?" joskus tuntuu että elän kuin kusi sukassa.....mut olis kiva tietää oonko ainoa jolla tulee tällasia tuntemuksia...?

 

[Kowalski]

Mun mielestä kannattaisi käydä juttelemassa noista tuntemuksista jonkun kanssa...kuulostaa aika oudolta, jopa hieman huolestuttavalta mun mielestä :/

 

[äiti]

Mun mielestä kannattaisi käydä juttelemassa noista tuntemuksista jonkun kanssa...kuulostaa aika oudolta, jopa hieman huolestuttavalta mun mielestä :/

se voi olla jonkun asteista vainoharhaa..johtuu osittain myös huonosta itsetunnosta..mutta täytyy joko jutella jonkun kans tai sitten yrittää unohtaa kaikki tollaset ajatukset..

 

[Kowalski]

Mun mielestä kannattaisi käydä juttelemassa noista tuntemuksista jonkun kanssa...kuulostaa aika oudolta, jopa hieman huolestuttavalta mun mielestä :/

se voi olla jonkun asteista vainoharhaa..johtuu osittain myös huonosta itsetunnosta..mutta täytyy joko jutella jonkun kans tai sitten yrittää unohtaa kaikki tollaset ajatukset..

Todella huono itsetunto mulle tuli ekana mieleen, ja sitä voi kyllä vahvistaa, esim. juuri ammattiavulla

 

[Minna]

Sä mietit liikaa sitä, mitä muut miettivät, ja pidät muita liikaa itsesi yläpuolella. Eivät ne muut ihmiset ole sen kummoisempia sinua arvostelemaan, kuin sinä heitä. Ja useimmat ihmiset on kyllä niin itsekeskeisiä, että ei heillä riitä kiinnostusta muiden tarkkailuun.

 

[Vierailija]

Mun mielestä noi ei oo yhtään kummallisia ajatuksia! Itelläkin välillä vähän samantapaisia on, mulla tosin on vähän huono itsetunto...

 

[äiti]

Sä mietit liikaa sitä, mitä muut miettivät, ja pidät muita liikaa itsesi yläpuolella. Eivät ne muut ihmiset ole sen kummoisempia sinua arvostelemaan, kuin sinä heitä. Ja useimmat ihmiset on kyllä niin itsekeskeisiä, että ei heillä riitä kiinnostusta muiden tarkkailuun.

on ihan totta,ei oo aina ollut tämä elämä yhtä idyllistä..ja siksi varmaan vieläkin kärsin huonosta itsetunnosta..mutta olen päättänyt selvitä yksin,se mitä olin ja tein ennen ei tarkoita että olisin samanlainen nyt..ihminen voi muuttua,minua muutti äitiys ja nousin ihan sieltä juuri tasolta...mutta vieläkin vaikka kaikki onkin nyt hyvin mietin silti likaa kaikkea pahaa..onneksi mulla on lapsi jonka takia elämäni alun perin muutinkin..ilman sitä en varmaan tässä istuisi kirjottelemassa..mut ei tässä auta surkutella..täytyy vaan hyväksyä itsensä niin eiköhän tämä tästä..

 

[wb]

Mun mielestä noi ei oo yhtään kummallisia ajatuksia! Itelläkin välillä vähän samantapaisia on, mulla tosin on vähän huono itsetunto...

on mullakin tommoisia ajatuksia joskus.

 

[äiti]

Mun mielestä noi ei oo yhtään kummallisia ajatuksia! Itelläkin välillä vähän samantapaisia on, mulla tosin on vähän huono itsetunto...

on mullakin tommoisia ajatuksia joskus.

onneks en oo ainoa..mutta en toivo kyllä muille tämmösiä stressaavia ajatuksia..

 

[Name-No]

Huonoa itsetuntoa tuo varmaankin lähinnä on. Itsekin aika ajoin huomaan tuon kaltaisia piirteitä itsessäni; jotenkin ajattelen että kaikilla muilla hommat sujuu, kaikki menee täysin putkeen, lapset tottelee, ymymymym....

Mutta kun naapurista erosi kaksikin pariskuntaa (joissa lapsia) joita olin molempia pitänyt oikein "idyllisinä" pareina ja perheinä, aukesi silmätkin hieman. Ei se muilla ole sen kummempaa.... samoja ajatuksia saattaa pähkäillä ne naapuritkin tai muut ulkona olevat mammat. Hyvä sinä olet varmasti ihan just tuollasena. :hug:

 

[äiti]

Huonoa itsetuntoa tuo varmaankin lähinnä on. Itsekin aika ajoin huomaan tuon kaltaisia piirteitä itsessäni; jotenkin ajattelen että kaikilla muilla hommat sujuu, kaikki menee täysin putkeen, lapset tottelee, ymymymym....

Mutta kun naapurista erosi kaksikin pariskuntaa (joissa lapsia) joita olin molempia pitänyt oikein "idyllisinä" pareina ja perheinä, aukesi silmätkin hieman. Ei se muilla ole sen kummempaa.... samoja ajatuksia saattaa pähkäillä ne naapuritkin tai muut ulkona olevat mammat. Hyvä sinä olet varmasti ihan just tuollasena. :hug:

kiitti sulle..kyl tää tästä..