E
eräs mielensä pahasti pahoittanut
Vieras
Tullaan varmaan taas tähän anoppikeskusteluuun, mutta pakko purkaa ajatuksiaan jonnekkin. Mitä mieltä olette tästä:
Mieheni on anopin ainoa lapsi. Anoppi tulee kylään, on kiinnostunut miehestäni eli pojastaan ja meidän lapsista eli hänen lapsenlapsistaan. Minulta ei tarvitse edes kysyä, mitä kuuluu.
Minä olen kuin ilmaa hänelle. Haluaa jopa kahvipöydässä tuoda asian esille, että kuinka tärkeitä hänelle on hänen poikansa ja lapsenlapsensa. Minusta ei sanaakaan. Tuntuu vaan siinä mielessä pahalle, että minä olen täällä valmistellut hänen tuloaan, siivonnut, leiponut yms. Tyhjää ilmaa siis olen hänelle ja tuntuu että hän ikäänkuin haluaisi sen minulle suoraan esittää.
Joskus olen ottanut asian puheeksi ihan ystävääliseen sävyyn ja sanonut että minusta se tuntuu pahalle. Anoppi siihen vaan totesi että: " Tottakai hänelle oma poika ja lapsenlapset ovät tärkeintä elämässä" Ikinä en ole mitään pahaa anopille sanonut tai tehnyt. Olen käyttäytynyt ýstävällisesti häntä kohtaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olla välittämättä vaikka se tuntuu pahalle? Vai lähteä jonnekkin muualle kun anoppi tulee ja jättää mies siivoomaan ja emännöimään? Vai ei ottaa anoppia ollenkaan kylään? Elää omaa elämää oman perheeni kanssa, mieheni ja lastemme kanssa ja unohtaa koko anoppi. Kai se niin paras on. Mitä mieltä olette?
Mieheni on anopin ainoa lapsi. Anoppi tulee kylään, on kiinnostunut miehestäni eli pojastaan ja meidän lapsista eli hänen lapsenlapsistaan. Minulta ei tarvitse edes kysyä, mitä kuuluu.
Minä olen kuin ilmaa hänelle. Haluaa jopa kahvipöydässä tuoda asian esille, että kuinka tärkeitä hänelle on hänen poikansa ja lapsenlapsensa. Minusta ei sanaakaan. Tuntuu vaan siinä mielessä pahalle, että minä olen täällä valmistellut hänen tuloaan, siivonnut, leiponut yms. Tyhjää ilmaa siis olen hänelle ja tuntuu että hän ikäänkuin haluaisi sen minulle suoraan esittää.
Joskus olen ottanut asian puheeksi ihan ystävääliseen sävyyn ja sanonut että minusta se tuntuu pahalle. Anoppi siihen vaan totesi että: " Tottakai hänelle oma poika ja lapsenlapset ovät tärkeintä elämässä" Ikinä en ole mitään pahaa anopille sanonut tai tehnyt. Olen käyttäytynyt ýstävällisesti häntä kohtaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olla välittämättä vaikka se tuntuu pahalle? Vai lähteä jonnekkin muualle kun anoppi tulee ja jättää mies siivoomaan ja emännöimään? Vai ei ottaa anoppia ollenkaan kylään? Elää omaa elämää oman perheeni kanssa, mieheni ja lastemme kanssa ja unohtaa koko anoppi. Kai se niin paras on. Mitä mieltä olette?