[QUOTE="minä";23939824]6v lapseni oli hukkua tänään uimahallissa. Vieressä ollut lähin aikuinen (en minä) ihminen ei tosiaan joko tajunnut tilannetta tai ei nähnyt sitä. Ääntäkään ei tosiaan päässyt ja jälkeenpäin lapsi itki, kuinka olisi halunnut huutaa äitiä mutta ei pystynyt. Näin kun lapsi vajosi 2 kertaa pinnan alle ennekuin ehdin hätiin, varmaan ehti montakin kertaa upoksiin ennenkuin itse tajusin tilanteen. Todellakin pitää paikkansa, miten rauhallinen tilanne oli vaikka lapsi huitoikin vettä käsillään. Se kauhu lapsen silmissä ei unohdu koskaan. Onneksi tilanne päättyi hyvin, vieläkin itkettää heti kun ajattelen miten lähellä oli toisenlainen loppu. Ainoa mikä pelasti on se, että päästän lapset veden äärellä silmistäni vain sekunneiksi, en minuuteiksi.[/QUOTE]
onni matkassa, koska pari minuuttiakin on liikaa.. minä en koskaan saanut ajankulkua selvitettyä itselleni, tuntui ikuisuudelta, kun katsellani etsin nuorimmaistani altaasta... ehkä minuutti ehkä kolme tai viisi, sitten joku kantaa elotonta pientä tyttöä altaasta. Otan syliini ja alan elvyttää, huudan shokissa apuja, lopulta joku joka osaa myös tulee paikalle ja ottaa homman haltuunsa. Tuntuu että kuluu ja kuluu aikaa... kunnes pienokainen vetää henkeä ja alkaa kakomaan. Sitä hetkeä en unohda koskaan ja minulla on vieläkin eloisa pieni neiti olemassa. Eli olkaa hyvät ihmiset aina silmät auki ja vaikka liian herkästi nostakaa lapsi tai aikuinen ylös ja varmistakaaa onko kaikki ok, se ei haittaa vaikka turhaan sen tekisitkin.