hukkuminen, onkohan kivulias kuolema?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
jäin lumen alle lapsena. Se oli ihan kayhee paniikki kun kauhoin lunta ja sitä vaan tuli ja tuli. Mut saatiin ylös ennen tajuttomuutta mut nyt pelkään aina lasteni lumileikkien aikana kuollakseni että lumi sortuu.
 
Voin kertoa kokemuksesta, että hukkumalla kuoleminen on jotain aivan hirveää! Itse olin lähellä, nuorempana olin uimahallissa uimassa parin kaverini kanssa ja lasten altaassa sukeltaessani pohjaa myöten pitkät hiukseni jäivät kiinni pohjassa olleeseen ritilään. Ritilän alla oli propelli ja se imi vettä. Ensin luulin jonkun talloneen hiuksieni päälle, mutta ku en päässyt irti, tajusin olleeni kiinni pohjassa, enkä päässyt omin avuin irti. Se oli kamalaa! Iski paniikki. Kurotin käteni veden pintaan ja kaverini yritti repiä ylös. Ei auttanut. Kaveri huusi apua uimavalvojalta, joka vastasi että ei saa turhaan huutaa apua ellei ole hätää. Tämä tuhlasi aikaa ja lopulta joku avulias uimari (kuulin olleen palomies tai jokin vastaava) tuli ja repi minut ylös. Hiuksista lähti tuppo irti kun joutui voimalla repimään minut ylös. Olin menettänyt tajuntani veden alla, ja muistan sen kuin eilisen. Kun happi loppui, haukoin vettä henkeeni ja hetken päästä taju lähti. Ehdin miettiä ja pohtia, kuolenko tosiaan nyt näin? En voi sanoin kuvailla tunteitani sillä hetkellä. Lopulta heräsin uimahallin lattialta, minut oli elvytetty. Oksensin kloorivettä herättyäni ja vieressäni oli jo ambulanssimiehet. Kyselivät muistanko nimeäni, osoitettani ja muita kysymyksiä. Muistin kyllä kaiken, mutta silti lähdettiin kiireellä pillit soiden ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa vietin melkein viikon. Ihme kyllä, selvisin hengissä ja järjissäni tilanteesta, jossa joku muu olisi voinut hyvin kuolla. Lääkärit olivat ihmeissään, kuinka aivoni olivat niin "hyvässä kunnossa", vaikka aivoni pitäisi olla vaurioituneet. Muistan jopa nähneeni unta ollessani tajuton. Tätä samaa unta näin vuosia onnettomuuden jälkeen aina välillä, ja se oli pelottavaa! Olin silloin niin nuori, kun tämä tapahtui, mutta nyt hieman vanhemmalla iällä olen huomannut sen vaikuttavan minuun edelleen. Hukkuminen on jotain niin kamalaa! Siinä ehtii miettimään kaikenlaista... aivan kamalaa.

Kivulias kuolema hukkuminen ei välttämättä fyysisesti ole, mutta henkisesti... huh huh!!
 
Oon kuullut ainakin yhden tutun, joka yritti ekan kerran itsemurhaa että hukkumalla se ei onnistunut kun oli kamalaa olla veden alla kun tuntui että keuhkot repeää ja se sattui paljon niin piti nousta sitten pintaan. Ei kuullosta kauhean helpolta ja mukavalta kuolemalta.. Lopulta hän kuitenkin onnistui itsemurhassa ja hukkui vahingossa, kun jäi jään alle eikä päässyt enää pintaan.. :/
 
Heti, kun alat hengittää sisään veden alla, kurkunkansi sulkeutuu, ettei vettä pääsisi keuhkoihin, ja jos joku vetää sinut ylös, kuolet hapenpuutteeseen ilman intubointia. Pahimmassa tapauksessa solut alkavat kuolla, jolloin sattuu. Aivohalvaus on myös mahdollinen.
 
Muistelen jotain dokumenttia, jossa tutkijat testasivat nestehengitystä rotilla. Ajatuksena oli, josko menetelmää voitaisiin kehittää niin, että ihmiset voisivat siitä hyötyä jossain erikoisolosuhteissa, oliko se nyt sukeltaminen, en muista. Ongelmana on saada riittävästi happea nesteestä, koerotat tosin pysyivät joitain päiviä hengissä. Toinen ongelma on sitten nesteen tyhjentäminen keuhkoista ja sen korvaaminen kaasulla. Käsitykseni on, että hukkumisen epämiellyttävä vaihe (fyysisesti) on hengityksen pidättäminen, jolloin keuhkoihin kertyvä hiilidioksidi aiheuttaa polttavaa tunnetta, sekä vaihe, jossa keuhkojen kaasu (ilma) korvautuu nesteellä. Kun keuhkot ovat täynnä vettä, ei epämiellyttävää tunnetta juurikaan ole, ja ihminen pystyy "hengittämään" kuten ilmaa. Vedessä on jonkin verran happea, ja elimistö pystyy vähäisessä määrin hyödyntämään tätä. Noutaja tulee kuitenkin muutamassa minuutissa.
 
[QUOTE="Suski";23343029]Voin kertoa kokemuksesta, että hukkumalla kuoleminen on jotain aivan hirveää! Itse olin lähellä, nuorempana olin uimahallissa uimassa parin kaverini kanssa ja lasten altaassa sukeltaessani pohjaa myöten pitkät hiukseni jäivät kiinni pohjassa olleeseen ritilään. Ritilän alla oli propelli ja se imi vettä. Ensin luulin jonkun talloneen hiuksieni päälle, mutta ku en päässyt irti, tajusin olleeni kiinni pohjassa, enkä päässyt omin avuin irti. Se oli kamalaa! Iski paniikki. Kurotin käteni veden pintaan ja kaverini yritti repiä ylös. Ei auttanut. Kaveri huusi apua uimavalvojalta, joka vastasi että ei saa turhaan huutaa apua ellei ole hätää. Tämä tuhlasi aikaa ja lopulta joku avulias uimari (kuulin olleen palomies tai jokin vastaava) tuli ja repi minut ylös. Hiuksista lähti tuppo irti kun joutui voimalla repimään minut ylös. Olin menettänyt tajuntani veden alla, ja muistan sen kuin eilisen. Kun happi loppui, haukoin vettä henkeeni ja hetken päästä taju lähti. Ehdin miettiä ja pohtia, kuolenko tosiaan nyt näin? En voi sanoin kuvailla tunteitani sillä hetkellä. Lopulta heräsin uimahallin lattialta, minut oli elvytetty. Oksensin kloorivettä herättyäni ja vieressäni oli jo ambulanssimiehet. Kyselivät muistanko nimeäni, osoitettani ja muita kysymyksiä. Muistin kyllä kaiken, mutta silti lähdettiin kiireellä pillit soiden ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa vietin melkein viikon. Ihme kyllä, selvisin hengissä ja järjissäni tilanteesta, jossa joku muu olisi voinut hyvin kuolla. Lääkärit olivat ihmeissään, kuinka aivoni olivat niin "hyvässä kunnossa", vaikka aivoni pitäisi olla vaurioituneet. Muistan jopa nähneeni unta ollessani tajuton. Tätä samaa unta näin vuosia onnettomuuden jälkeen aina välillä, ja se oli pelottavaa! Olin silloin niin nuori, kun tämä tapahtui, mutta nyt hieman vanhemmalla iällä olen huomannut sen vaikuttavan minuun edelleen. Hukkuminen on jotain niin kamalaa! Siinä ehtii miettimään kaikenlaista... aivan kamalaa.

Kivulias kuolema hukkuminen ei välttämättä fyysisesti ole, mutta henkisesti... huh huh!![/QUOTE]

no hukuitko?
 
Mun sisko tappoittensä sillee et se meni sänkyy semmosen erkki pojankaa ja sen pani sitä eka ja sit se lykkäs pepun sen kurkun pääl ja nyhtäs sitä siihen! Se kuoli ja ootte valehtelijoit
 
Tuotanoin. Mietipä sitä niin, että oli kuolintapa mikä tahansa sillä ei ole merkitystä oliko se kivulias vai ei, koska et varmasti muista siitä mitään. Siis jos kuolet.
 
Itse pelkään eniten juuri tukehtumiskuolemaa, tapahtui se sitten hukkumalla tai miten vaan. Yksi suurimpia pelkojani on että kuolen esim. limaan tukehtumalla, jos ei vaikka sairaalassa haluta imeä limaa pois kurkusta. Yöllisessä refluksissa koen usein tukehtumisen tunnetta kun neste nousee kurkkuun, ja tulee ns. toiminnallinen äänihuulisalpaus eli ei pysty hetkeen hengittämään...Nousen paniikissa ylös sängyssä, kauhea tunne.
 
[QUOTE="Vieras";28128001]Itse pelkään eniten juuri tukehtumiskuolemaa, tapahtui se sitten hukkumalla tai miten vaan. Yksi suurimpia pelkojani on että kuolen esim. limaan tukehtumalla, jos ei vaikka sairaalassa haluta imeä limaa pois kurkusta. Yöllisessä refluksissa koen usein tukehtumisen tunnetta kun neste nousee kurkkuun, ja tulee ns. toiminnallinen äänihuulisalpaus eli ei pysty hetkeen hengittämään...Nousen paniikissa ylös sängyssä, kauhea tunne.[/QUOTE]

Kuka kysyi mitä sinä pelkäät?
 
[QUOTE="Vieras";28128001]Itse pelkään eniten juuri tukehtumiskuolemaa, tapahtui se sitten hukkumalla tai miten vaan. Yksi suurimpia pelkojani on että kuolen esim. limaan tukehtumalla, jos ei vaikka sairaalassa haluta imeä limaa pois kurkusta. Yöllisessä refluksissa koen usein tukehtumisen tunnetta kun neste nousee kurkkuun, ja tulee ns. toiminnallinen äänihuulisalpaus eli ei pysty hetkeen hengittämään...Nousen paniikissa ylös sängyssä, kauhea tunne.[/QUOTE]

onko hyvä mielikuvitus. Elä ajattele liikaa:).
 
Astmakohtaus on ahdistava, ja kai hukkumisessa jotakin samansuuntaista aluksi tuntee. Myöskin esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan keuhkoihin kerryttämä vesi tekee olon todella ahdistavaksi, joten sekin puhuisi epämiellyttävyyden puolesta. Toki siinä ehtii varmaan tuntea euforiaakin, mutta ennen sitä luultavasti tuskaa.
 
[QUOTE="Suski";23343029]Voin kertoa kokemuksesta, että hukkumalla kuoleminen on jotain aivan hirveää! Itse olin lähellä, nuorempana olin uimahallissa uimassa parin kaverini kanssa ja lasten altaassa sukeltaessani pohjaa myöten pitkät hiukseni jäivät kiinni pohjassa olleeseen ritilään. Ritilän alla oli propelli ja se imi vettä. Ensin luulin jonkun talloneen hiuksieni päälle, mutta ku en päässyt irti, tajusin olleeni kiinni pohjassa, enkä päässyt omin avuin irti. Se oli kamalaa! Iski paniikki. Kurotin käteni veden pintaan ja kaverini yritti repiä ylös. Ei auttanut. Kaveri huusi apua uimavalvojalta, joka vastasi että ei saa turhaan huutaa apua ellei ole hätää. Tämä tuhlasi aikaa ja lopulta joku avulias uimari (kuulin olleen palomies tai jokin vastaava) tuli ja repi minut ylös. Hiuksista lähti tuppo irti kun joutui voimalla repimään minut ylös. Olin menettänyt tajuntani veden alla, ja muistan sen kuin eilisen. Kun happi loppui, haukoin vettä henkeeni ja hetken päästä taju lähti. Ehdin miettiä ja pohtia, kuolenko tosiaan nyt näin? En voi sanoin kuvailla tunteitani sillä hetkellä. Lopulta heräsin uimahallin lattialta, minut oli elvytetty. Oksensin kloorivettä herättyäni ja vieressäni oli jo ambulanssimiehet. Kyselivät muistanko nimeäni, osoitettani ja muita kysymyksiä. Muistin kyllä kaiken, mutta silti lähdettiin kiireellä pillit soiden ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa vietin melkein viikon. Ihme kyllä, selvisin hengissä ja järjissäni tilanteesta, jossa joku muu olisi voinut hyvin kuolla. Lääkärit olivat ihmeissään, kuinka aivoni olivat niin "hyvässä kunnossa", vaikka aivoni pitäisi olla vaurioituneet. Muistan jopa nähneeni unta ollessani tajuton. Tätä samaa unta näin vuosia onnettomuuden jälkeen aina välillä, ja se oli pelottavaa! Olin silloin niin nuori, kun tämä tapahtui, mutta nyt hieman vanhemmalla iällä olen huomannut sen vaikuttavan minuun edelleen. Hukkuminen on jotain niin kamalaa! Siinä ehtii miettimään kaikenlaista... aivan kamalaa.

Kivulias kuolema hukkuminen ei välttämättä fyysisesti ole, mutta henkisesti... huh huh!![/QUOTE]

joku vedättää ja paljon! Minä kärsin siitä kun en saa happea ja tuntuu kuin pyörtys. Siis kammoan paikkoja jossa joudun olemaan ahtaassa! Takakontti tai villojen alla ja joku hyppii päällä!
 
[QUOTE="Vieras";28128512]Astmakohtaus on ahdistava, ja kai hukkumisessa jotakin samansuuntaista aluksi tuntee. Myöskin esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan keuhkoihin kerryttämä vesi tekee olon todella ahdistavaksi, joten sekin puhuisi epämiellyttävyyden puolesta. Toki siinä ehtii varmaan tuntea euforiaakin, mutta ennen sitä luultavasti tuskaa.[/QUOTE]

sinä pelkäät...se on allergiaa jonka teet itselles. en ali arvioi astmaa... jos mieltä niin voit taistella vastaan testamalla miten uskallan olla astma paikassa mutta aina astma piippu mukana.
 
No jenkit quantamossa vesilauta "hukutti" pääepäillyn al quida kaverin 167 kertaa, eikä sitä ole vieläkään teloitettu, et sil olis kokemusta asiasta. Mut ei se taida lukea tätä palstaa.
 
Tälä sivulla: http://lostallhope.com/suicide-methods/statistics-most-lethal-methods
On erilaisten kuolintapojen kesto sekä tuskallisuus. Kelaat sivua vähän alaspäin. Hukkuminen on rankattu aikalailla pahimmaksi/tuskallisimmaksi kuolintavaksi. Äkkiä katsottuna ainoastaan hengiltä palaminen olisi pahempi tapa. Haulikolla päähän on taas helpoin ja kivuttomin tapa kuolla asteikon mukaan.
 

Yhteistyössä