V
vierailija
Vieras
Mä olen kestänyt liian kauan miestä joka lynttää mua jatkuvasti henkisesti. Koskaan ei pyytele anteeksi eikä kadu tekojaan. Silti saa jotenki pidettyä otteessaan etten lähtis. Olen päättänyt hommata vuokraluukun itselle ja lapsilleni. Asunto onkin katsottuna ja 1.10 olis avaimet jo kourassa..vaan..miks mä epäröin??? Tunteen rippeitä miestä kohtaan on yhä vaikka tiedostan sen että mä en voi loppuelämääni kuunnella päivittäin kuinka paska olen, mätisäkki,lehmä, paskakasa, mitään en kuulemma tee ja kuinka ne muut naiset olis parempia. Huutoa millon mistäki jos jää lasi pöydälle kuulen tupinaa kuinka olen saatanan sotkuinen ihminen.. mikään ei ikinä riitä. Ei ikinä. Sitte illalla ollaan jalkoväliä vailla ja seki tapahtuu niin että ukko käskee ottaa housut pois ja hypätä päälle.eli vaan hänet tyydyttää.. eipä oo tääkään homma kiinnostanu aikoihin.. suhteen alussa mies oli ihana. Liian ihana ollakseen totta. Vaan olimpahan tyhymä ja sian otin säkissä.. miksi oi miksi tunteeni yrittävät jarruttaa pois muuttoani?? Olen uhannut lähteä ja se ei ole ikinä tehonnut.. jos kertoisin miehelle nyt muuttavani, sehän tekis mun elämästä helvettiä muuttoon saakka. Ja on kiristänyt jo lapsilla että eron tullessa hän selvittää sosiaalihuollolle kuinka tämmönen äiti joka ei ole töissä ( äippäloma) on epäsopiva vanhempi koska ei oo kunnon tuloja yms.. ja lisäys mä oon aina hoitanu lapset ja kodin yksin.. pelottaa!!!