Terve siskot!
Zikin pitäis tulla itse kertoo, mutta siis toinen tyttöhän heille syntyi kolmisen viikkoa sitten.
Meillä ei suuria eroja ole siinä
kumpi kelpaa. Enemmänki toivoisin että iskä itse tarjoutuisi puuhailemaan Eevan kanssa. Joskus sentään hoksaa jos Saara vaatii vaipainvaihtoa ja Eevallakin olis sama tarve niin menee kyllä vaihtamaan. Saaran vaipan on iskä vaihtanut kahdesti, kerran sairaalassa (anopin kanssa tosin) jä äitienpäivän aamuna (kehotuksesta). Noo.. Iskällä on ollu oman sairautensa (colitis ulcerosan) kanssa vähän huonompi vaihe tässä keväällä, sen takia ollut väsyneempi kuin yleensä. Enkä mä muutenkaan valita sille vaikka aihetta olisi. Yhteinen projekti nää lapset on, silti tuntuu että olisin yh joskus. No se siitä..
Eeva nukkuu yöt ihan ok. Illalla nukahtaa joko jo 20 maissa, viime aikoina ei oikein päikkärit enää ole maistunu tai sitten jos sattuu nukkumaan päikkärit niin valvoskelee johonkin 22 asti ja vasta sitten menee maate. Ja edelleen nukkuu pinnasängyssä.. Vissiin se on Saaralle hommattava oma pinnis kun tuo paffiloora alkaa olla pieni. Ja Eeva saa nukkua niin kauan pinnasängyssä kuin mahdollista. Se ei kertaakaan ole yrittänyt kiivetä sieltä pois. Tai sitten kun se sieltä pääsee itse pois, poistetaan siitä toinen pinnalaita kokonaan ja sen tilalle tulee semmonen matala reuna. Saapi jatkaa sellasessa sängyssä nukkumista.
Viime aikoina on kyllä joinakin öinä n. 2-3 krt/vko heräilly öisin itkien. Nukahtaa kyllä sit kun käy kurkkaamassa ja laittaa unicd:n päälle. Just viime yönä huusi ihan kunnolla ja kun menin katsoo seiso sängyssä ja heti piti päästä syliin. Käytiin sit keittiössä katsomassa että ompas pimeetä ja mennään takas nukkumaan. Sinne jäi omaan sänkyynsä ihan kiltisti sit.
Saarakin nukkuuu kuin unelma! Nukahtaa joskus 20.30-22 välillä yöunille ja nykyään syö siinä 4-5-6 maissa kerran ja seuraavan kerran parin tunnin päästä. Että saan kyllä hyvin itsekin nukuttua. Alusta asti on pikkunen nukkunut tosi hyvin. Jos Eeva oli helppo vauva niin tää Saara on vielä ehkä helpompi, tai sitten se johtuu siitä ettei itse hötkyile liikoja. Tosin Saara kyllä osaa vaatia huomiota. Kitisee heti jos jää yksin keittiöön ja on niin aurinkoinen kun naama tulee näkyviin. Hirmuiesesti hymyilee, ekan kerran hymyili jo 2 vko vanhana. Ette varmaan usko, mutta mä oon ihan myyty tästä uudesta pikkusesta. Eevakin on ihanin tyttö maailmassa tietty! Silloin kun Eeva oli vauva mulla oli ihan tyhmiä ajatuksia itsellä, olin jo ennen Eevan syntymää varma, että tulen kuitenki ilman vauvaa sairaalasta kotiin. Sit kun Eeva oli jo syntyny olin ihan varma, että jotain sattuu, tulee kätkykuolema tai jotain ja vähän olin varovainen alkuun kiintymisen kanssa. Tuntuu ihan hullulta näin jälkikäteen ja en mä silloin kenellekään niistä ajatuksista puhunut..
Tapaturma-alttiudesta piti sanomani, että Eeva ei ole kovinkaan altis. Ei mun tartte sydän syrjällään olla sen kiipeilyjen tms. takia. Iskän kanssa hoplopista tuli kyllä huuli turvoksissa, mutta siitäkin iskä syytti itseään kun oli laskenut liukumäessä irti Eevasta ja Eeva oli heti laittanut kädet vastaan. Kerran on tippunut pää edellä sohvalta parketille, ihan nyt vastikään kun kieppui käsinojalla.
Ja nyt tosiaan on se uhma iskeny. Samalla kun alkaa puhumaan koko ajan enemmän niin alkaa myös kiukutella enemmän. Puheen kehitys on ollu tässä viimisenä parina kuukautena ihan ällistyttävää. Tai lähinnä se miten sanoja ja merkityksiä karttuu. Nyt osaa jo kertoa nimensä kun kysyy "mikä sun nimi on". Ja se miten ymmärtää merkityksiä niin ei voi kuin ihmetellä.
Onko jollain käytössä jo "jäähy"-juttuja? Mietiskelin tossa päivänä eräänä näitä Super-Nannyn oppeja, että olisko niistä oikeesti hyötyä kun tuntuu ettei pelkkä sanominen aina riitä. Siis että viedään johonki tiettyyn paikkaan istumaan muutamaksi minuutiksi. Eeva kyllä pääasiassa on kiltti ja kuuntelee&tottelee kun sanotaan ettei saa koskea tms. Nyt kuitenki uhmaan liittyen selvästi kokeilee ja multa meinaa samantien palaa hihat. Ja kun siitä karjahtelemisesta ei ainakaan ole mitään hyötyä..
Neuvolamittoja muuten vielä kertoilen, siis 2v neuvolasta paino 13.3kg ja pituus 85,5cm. Ei mitään hajua millä käyrällä mennään, mulle riittää että ees jonki verran on kasvanu. Ja onhan se, melkein 6cm viime neuvolasta joka oli 1½ v:na.
Kukaan ei varmaan muista sellasta, mutta multahan silloin Eevan odotusaikana löytyi kysta vasemmalta puolelta jostain munasarjan luota. Nyt mulla on taas sellanen. Edellinen poistettiin tähystysleikkauksena niin että nesterakkula-kysta vaan imettiin tyhjäksi ja kuori jäi sinne. Jos nyt yhtään olen oikein ymmärtänyt niin tämä uus saattaa hyvinki olla siitä kuoresta lähtösin. Justiinsa keskiviikkona olin naistentautien polilla sairaalassa ja vähän kyllä kylmäsi kun gynekologi ei käyttänyt pelkästään kysta sanaa vaan puhui myös kasvaimesta. Syöpää se tuskin on, mutta mitäänhän ei voi pois sulkea ennen kuin patologi on sen leikkauksen jälkeen tutkinut. Tää kasvain mikä mulla nyt on, on 11cm halkasijaltaan, eli semmonen hyvän nyrkin kokonen kova pallo. Mä tunnen sen itsekin vatsan päältä ja se jopa näkyy (selvästi vasen puoli navan vieressä pullottaa) kun selällään makaa aamusin sängyssä. Tänään gyne soitteli aamusta, että siirtävät mut nyt sit kuitenki Naistenklinikalle kun ei ne Porvoossa osaa kukaan sanoa että mikä tää mun tapaus tarkalleen on. Naikkarilla on enemmän kokemusta jne. Ikävämpi juttu sen leikkauksen lisäksi on se, että on hyvin todennäköstä, että siinä leikkauksen yhteydessä multa poistetaan vasen munasarja ja munanjohdin kokonaan. Mikä onni että meillä on jo 2 lasta! Yhdelläkin toimivalla munasarjalla pärjää hyvin ja voi saada lapsia. Mä tykkään kuitenki tällä hetkellä ajatella että lapsluku on täysi, eikä se munasarjan menetys kovasti sureta.
Kaikille kenen kanssa asiasta oon puhunut oon sanonut, että eiköhän tää ole sillä selvä että leikataan pois ja that's it. Jokin aika sitten näin kuitenki unta, jossa olin saanu "tuomion", siis hyvin vähän aikaa elämää jäljellä. Miehen kanssa sitten vieteltiin unessa viimisiä yhteisiä hetkiä ja itkettiin hirmusti. Heräsin siihen että itkin. Aika kurja tunne. Noin se vaan alitajunta käy kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi vaikkei niitä ääneen puhuisi tai tietoisesti ajattelisi. Huh. Nyt sit paraikaa odottelen kutsua sinne Naikkarikäynnille ja siitä homma edistyy toivottavasti niin että juhannukseen mennessä olisin jo ollut leikkurissa. Thumbs up..
Onneks mulla on päivät ihanasti "kädet täynnä" ja aurinkoiset kakarat, ettei tässä nyt masennukseen jouda vaipua. Murehditaan sit jos jotain ikävää löytyy.
Menipäs omanapaiseksi taas kerran.. Laitan vielä pari kuvalinkkiä..
Tytöt yhdessä
http://tinyurl.com/43dr5f3
Saara reilu 2kk
http://tinyurl.com/3rkdvlj
Eeva leipoo
http://tinyurl.com/3wpppg8
Mukavaa kevään ja alkukesän jatkoa kaikille tasapuolisesti!
Teppana ja tytöt