Huhtikuun vauvat 2010

[lydia*]

Täälläkin näitä vastoinkäymisiä riittää. Se minun vatsatautini sitten jatkui ja jatkui. Tajusin sitten viimein lauantaina, että ei tämä itsellään mene ohi. Työterveys sitten laittoi minulle lähetteen paikalliseen sairaalaan, jossa olinkin sitten keskiviikkoon asti tiputuksessa. Esikoiselta saatu norovirus oli sitten ärsyttänyt erään toisen taudin esiin. Nyt olen sitten aika kovalla lääkityksellä koko loppuraskauden ja siitäkin vielä mahdollisesti eteenpäin. Eikä vatsa ole vieläkään kunnossa. Eikä yleiskunto. Olisin toivonut luonnollisesti vähän seesteisempää äitiysloman alkua, joka siis alkoi virallisesti tänään! Nyt vaain keskityn pitämään itseni pois sairaalasta ainakin kuukaudeksi.

Pikkuisella onneksi kaikki on hyvin. Joka päivä kuunneltiin sydänkäyrää, ja viimeisenä päivänä vielä sitten ultrattiin. Painoarvio tällä hetkellä on noin 2300 g ja gynekologi sanoi että todennäköisesti synnytyksen aikaan olisi noi kolmikiloinen.

Jaaha, nyt telkkaria töllöttämään, ja lupaan jotain iloisempia uutisia seuraavaksi kun kirjoitan!

 

[TNL]

Moikka!

Onpas sulle Lydia käynyt ikävästi! Toivottavasti saat vatsasi kuntoon pikaisesti ja onnistut välttelemään sairaalaa synnytykseen asti.

Täällä meneillään 37+1 ja kovasti yritin vauvelille jutella, että voisi vaikka jo piakkoin syntyä Katsotaan nyt menikö viesti perille. Sairaalakassi on pakattuna, tosin ehkä pientä loppusilausta vielä vaatii. Ajatukset on synnytyksessä, mutta positiivisella tavalla.

Hyviä vointeja kaikille! Loppusuoralla ollaan

 

[Ilona -79]

Täällä ihan hirveä flunssa päällä sekä minulla että tytöllä
Eikä oikein muutenkaan ole ehtinyt nauttia tästä äitiyslomasta/loppuraskaudesta, kun on väännetty asumisasioita miehen kanssa. Toisella on nyt niin hirveä talokuume, että kaupat pitäisi tehdä heti... ja mä en jaksaisi ajatellakaan asunnon myyntiä ja muuttoa hetkeen aikaan... On nyt vaan voimat aika vähisssä ja ajatukset lapsissa ja heidän kanssaan jaksamisessa...

 

[Iita*]

Heipsan kaikille!

Langoilla taas pitkästä aikaa.. Tai tunnustan nolona, että olen kyllä käynyt lukemassa kuulumisianne, mutten ole jaksanut/viitsinyt itse kirjoittaa mitään.
Loppurutistukset töissä veivät ainakin minulla voimia ja nyt olen hieman hölmistyneenä
täällä aloitellut ja viettänyt äippälomaa. Tuntuu hassulta, kun ei tarvitsekaan mennä töihin.
Kodin laittamisen olen suosiolla jättänyt tänne lomalle, samoin kuin kaikki hankinnat. Rattaissa päädyttiin lauantaina Emmaljungan City Crosseihin sillä pehmeällä kassilla ja kaukaloksi ostettiin Maxi Cosin Cabriofix (?) sillä jalustalla. Eli ekat tavarat lopultakin ostettu, jei !

Nyt on sitten saanut rauhassa keskittyä myös vauvaan, joka liikkuu edelleen todella paljon ja liikkeet tuntuvat hurjan voimakkaina. Laulelen ja juttelen kaverille tuonne masuun samalla kun touhuan kotihommia ! Mulla oli muuten viimeinen neuvolalääkäri viime viikolla (joka kerta eri henkilö) ja oli jälleen ihan yhtä tyhjän kanssa. Noi on ollut suuri pettymys minulle, että lääkäri tuskin uskaltaa koskea ja on muutenkin tosi epävarman oloinen. Kysyin taas itse lähtiessä että eikös pitäisi joskus ottaa esim. verinäyte sitten joulukuun jälkeen ( hemppa oli tuolloin 124, nyt 113 eikä sanonu mitään), sf-mittaa jne. ja toinen oli ihan että "ai niin, juu..." Saati että ois osannu sanoa jotain vauvan asennosta tai koosta, sykkeitä kuunteli noin 15 sekuntia ja se oli siinä. "Pää taitaisi olla alhaalla", no joo, sen voin itsekin potkuista päätellä. Hmm, toivottavasti teillä menee paremmin.

Ikäviä juttuja elämän usealla saralla ollut monella odottajalla nyt viimeaikoina, jaksamista teille.
Itselläni ei mitään suurempaa tai erityistä, turvotus ja käsien puutuminen lähinnä vaivana. Onkin ihan syyllinen olo, kun tuntuu että on päässyt niin "helpolla". Noh, synnytys tosin on vielä edessä, saa nähdä miten siitä selviää...

Tuli kyllä ihan omaa napaa, toivottavasti ei haittaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyviä vointeja!!!

 

[Alessia*]

Lydia, hui, kuulostaapa hurjalta. Toivottavasti vointi pysyy parempana jatkossa. Iita, kiva kuulla kuulumisia sinultakin. Mulla on taas viimeisen viikon puutunut käsi öisin niin pahasti, että olen ottanut Panacodia jo illalla. Ja tänään taisi syy selvitä... Kaivoin nimittäin esiin neuvolan listan kielletyistä elintarvikkeista, kun piti tarkistaa onko siman makeutusaineet listalla, ja samalla huomasin, että salmiakki lisää turvotusta. Mies oli ostanut turkkaripussin josta sitten viikon verran kävin popsimassa. Muistin kyllä ettei salmiakkia saa syödä kuin vähän ja harvoin, mutta luulin että syynä on ainoastaan sen vaikutus verenpaineeseen (joka muuten myös oli perjantaina koholla!!) Joten jospa tää turvotus taas vähän helpottaisi nyt kun turkkarit on loppu!

Mä olen alkanut tuntea itseni entistä raihinaisemmaksi nyt kun neuvolalääkäri sanoi, että lapsi voi tulla piankin. Aikamoinen psykologinen vaikutus! Tänään kyllä raahauduin taas bodypumpiin vaikka en ollut yhtään varma, tuleeko siitä mitään. Yksi jumppaaja lupasi kerätä mun painot jos joudun lähtemään kesken pois ja toinen lupasi heittää mut kätilöopistolle Onneksi kuitenkin jaksoin hyvin ja taidan vielä käydä muutaman kerran.

Saatiin vauvalle viimein vaatekaappi ja olen jo täyttänyt sen. Kaikki vaatteet on nyt siististi omissa pinoissaan koon mukaan järjestettynä, pienimmät päällä Meillä on varastot tupaten täynnä vaatteita, kun ollaan saatu esikoisen serkuilta, jotka on sitä useita vuosia vanhempia, eli varastointiaika menee tosi pitkäksi. Onneksi kohta pääsee antamaan vaatteita pois! Tosin kukaan tuttu ei ole alkuvaiheessa raskaana, joten en tiedä kenelle antaisin... Varmaan kierrätykseen menee huonoimmat ja huuto.nettiin jotain parempia, jos en muuta keksi.

 

[lydia*]

Meilläkin alkaa olla ainakin vaatteet jo vauvalle kunnossa. Vaunujen tekstiilit pitäisi vielä pestä, ja koittaa saanko koottu sitä kovaa koppaa enää.... Kylpyhuone pitäisi saada yläkerrassa siihen kuntoon, että vaipanvaihtoalustan saisi sinne jonnnekin... Pieniä juttuja, suuret linjat on kaukaloa lukuunottamatta hankittu. Sinällään ihan mallillaan on asiat, olokin kohenee pikku hiljaa. Täytyy vain totutella, että asiat täytyy tehdä pikku hiljaa vaikka luonnostaan olen ripeän toiminnan ihmisiä.

Salmiakista sen verran sanon, että joillakin ihmisillä salmiakki vaikuttaa verenpaineeseen pienistäkin määristä. Toisille ei vaikuta juuri mitenkään. Itse kuulun jälkimmäisiin (ja syönkin paljon salmiakkia).

 

[Mamu82]

Taas on vierähtänyt melkein viikko siitä, kun viimeksi kirjoittelin... Hautajaiset oli ja meni, ja molemmat lapset on olleet flunssassa. Kuopusta käytin tosiaan päivystyksessäkin, kun ei ollut kuumetta, mutta oli muuten niin kipeän oloinen. Mutta kyseessä oli vaan tavallinen flunssa, joita kuulemma (lääkärin mukaan) tuon ikäiset sairastaa kymmenen vuodessa (en tiedä uskoisiko - tuntuu niin paljolta). Meillä tää nyt oli eka kerta niin ei oikein itse osannut arvioida onko vakavaa vai ei... . Ihanaa, ettei meillä lapset ole paljon sairastelleet. Nyt alkaa olemaan jo parempaan päin. Kuopus syö jo ihan normaalisti, esikoisella on vielä limaa kurkussa ja vähän yskii. Mutta viime yönä ei montaa kertaa enää herännyt yskimiseen.
Ja Zarja*: Tuli sämpylöistä ihan hyviä - erityisen hyviä ne oli juuri uunituoreena .

...Viime viikkoisesta neuvolasta jäi moneksi päiväksi kaivelemaan tuo tietämättömyys vauvan asennosta (terkka ei ollut varma onko raivotarjonnassa vai ei...). Oikeastaan vieläkin mietityttää... Paljon olen ajatellut sitä, jos vauva onkin perätilassa eikä enää ehdi kääntyä/saada käännetyksi. Toisaalta olen tunnustelemalla ja liikkeitä "tulkitsemalla" yrittänyt päätellä kummin päin hän nyt on... Jalkoja ei kuitenkaan tunne kovin selvästi mahan läpi tunnustelemalla, joten vaikea arvioida mistä ne alkaa . Vai oletteko pidemmällä olevat tunteneet selvästi peppu-polvi-kantapää-linjan?

Kiva, kun olette kirjoitelleet, Iita* ja muutkin harvemmin "näyttäytyneet"!

lydia*: Kuulostipa hurjalta tuo sun tauti. Toivottavasti kaikki on nyt paremmin.

Alessia*: Mä olen kans herkutellut tulisilla salmiakki- ja hedelmäkarkeilla (lähinnä Rainbow Hot Mix). Niitä ei tule syötyä niin paljon kuin jotain pehmeitä karkkeja, mutta on kuitenkin kivaa naposteltavaa... Lakujakin olen aina välillä ahminut... Taidan onneksi olla sitä lajia, jolla ei verenpaine ainakaan helposti nouse noista. Turvotusta en ole myöskään huomannut noiden seurauksena. Tosin voi olla, että nyt viimeisillä viikoilla elimistö reagoi entistä helpommin kaikkeen tommoseen, joten täytyy seurailla... Vettä pitäisi kans muistaa juoda paljon...
...Kiva, että oot jaksanut käydä vielä pumpissa . Mulla urheilut on ollut vaan max. kerta viikossa uintia (1000m) ja lumityöt päälle. Nautin kyllä lumitöiden tekemisestä, kun ei tarvi lähteä omaa pihaa kauemmas urheilemaan.

Ilona-79: Voin hyvin kuvitella sun tilanteen - että talokaupat tai muutto ei tässä loppuraskaudessa huvita. Varsinkaan, jos/kun on jo lapsia... Olen huomannut itsessäni nyt vähän samanlaista, että vaikea on keskittyä muuhun kuin lapsiin, perheeseen ja kotiin. Meillä ei siis asunnonvaihto ole mielessä, mutta jotenkin itsellä on halu nyt vaan rauhoittua paikalleen...

TNL: Ihanaa, kun sullakin laskettu aika on jo niin lähellä! Itsellä on vielä melkein 6 viikkoa laskettuun aikaan, ja jotenkin täytyy varautua myös siihen, että voi mennä 8 viikkoa ennen kuin pääsee synnyttämään. Tuntuu aika pitkältä ajalta vielä... Vaikka oikeastaan olen myös elätellyt toiveita siitä, että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa. Jänniä sinänsä nää viimeiset viikot, kun synnytys voi käynnistyä milloin vaan.

Katselin just äsken tässä parin tunnin ajan Sairaala-sarjan synnytysjaksoja netistä. En paljon katso tv:tä (enkä voi seurata Sairaalaa siihen aikaan, kun se tulee), mutta nyt oli kiva "keskitetysti" katsoa noita synnytyksiä, ja eläytyä ja miettiä omaa tulevaa synnytystä. Huomaan ajattelevani synnytystä yhä useammin... Oletteko seuranneet sarjaa?

Muistin eilen muuten yhtäkkiä, että sitten kun on synnyttänyt, on ihanaa kun voi maata mahallaan (ainakin ennen kuin maito nousee ja rinnat tulee kipeiksi - täytyy muistaa ottaa ilo irti siinä välissä )! Odotan jo kovasti imetystä, vaipanvaihtoa, vaunukävelyjä, ym.

Ostin tänään vähän herkkuja sairaalakassiin, ja nyt on vauvan kotiintulovaatteetkin pakattu. Pakkasin lähinnä valkoista ja ruskeaa vaatetta (pari vaatekertaa) - vaaleanpunaisten käyttö alkaa vasta sitten kotona, jos nyt sattuu tyttö tulemaan. Melkein päivittäin kyllä mietin, että olisiko tämä poika...mutta kun ei tiedetä niin ei tiedetä. Sittenhän sen näkee - se on isän vaikein tehtävä synnytyksessä katsoa kumpi tuli . No, pian alkaa kaikki olla valmista vauvaa varten - sitten vain odotellaan. Mulla alkaa "äitiysloma" vasta tulevana perjantaina, mutta olen ajatellut, että laitan silloin muuten kotia toimivammaksi, lepäilen, teen vihoviimeisiä hankintoja, ja ennen kaikkea yritän olla lasten kanssa kiireettömästi. Arki varmasti mullistuu jollain tavalla, kun viides perheenjäsen tulee taloon, joten haluaisin, että lapsetkin olisi siihen "valmiita"...eikä olisi äitipulaa heti alkuun. Kovasti tytöt kyllä kyselevät vauvasta, ja esikoinen varsinkin. Tänään esikoinen oli todella iloisen näköinen, kun sai auttaa vauvan sairaalakassin pakkaamisessa - pyysin häntä etsimään puklurätin (tietää missä niitä on) ja laittamaan sen hoitolaukkuun. Hänen kasvot suorastaan loisti auttamisen ilosta . Kyllä nämä valmistelut konkretisoivat jollain tavalla myös lapsille vauvan odotusta. Esikoinen oli muuten nyt viime viikolla ekaa kertaa mukana neuvolassa, ja toistelee nyt terkkarin sanoja "tuossa tuntuu jotain kovaa" silitellessään/tunnustellessaan mun mahaa .

Zarja*: On se varmasti jännää tietää vauvansa syntymäpäivä . Alkaako jännittää jo? Miten olet asennoitunut imetykseen? Aiotko sinnikkäästi imettää alusta asti, vai hyväksytkö korvikkeenkin? Mitä muut ajattelette imetyksestä?!
...Ihanaa, että olette miehen kanssa saaneet nauttia hellistä hetkistä . Kyllä siitä kannattaakin nauttia, kun olette vielä vain te kaksi - kohta on tosiaan pieni ihminen päättämässä myös ajankäytöstä . Muistui muuten mieleen ne raskauden alkuajan epävarmuudet, joita teillä oli. Aika on mennyt kuitenkin nyt aika nopsaan ja kohta jo saatte nähdä vauvanne! Hienoa!

...Nyt on varmaan pakko lähteä unille. Lapset on nukkuneet tuolla itkuhälyttimen päässä jo yli 3 tunnin ajan, ja tää mamma ei vaan malta mennä nukkumaan. Tuli taas nukuttua päiväunet, ja kun innostuin katsomaan niitä live-synnytyksiä, en meinannut malttaa lopettaa! Mutta nyt lähden hampaanpesulle .

-Mamu82, rv34+1 (tai oikeastaan nyt jo 34+2)

 

[Mamu82]

Ainiin, Zarja* kyseli siitä "rakon painamisesta". Mulla ei oikeestaan vielä ole kummemmin lisääntynyt pissalla ravaaminen, mutta kyllä useamman kerran yössä yleensä käyn vessassa... Päivisin käytän kuopusta aika usein pissalla (kun harjoittelee olemaan ilman vaippaa), joten tulee itse käytyä siinä samalla pissillä - ei rakolla kyllä ainakaan kauheesti enää tilaa ole, kun ei mitään isoja määriä pysty "varastoimaan"... .

 

[TNL]

Moikka!

Yritin kaivaa viimeisimmän listan meistä kirjoittelijoista jonka löysin aiemmilta sivuilta. Pahoittelen, jos joku puuttuu listalta, mutta lisätkää itsenne sinne Rupesin vaan miettimään sitä koska oli kenenkin laskettu aika. Minä ja Zarja ollaan siinä listan alkupäässä ja Zarja saattaa hyvin olla niitä ekoja vauvan saajia kun sektio yleensä tehdään viikkoa ennen laskettua aikaa mutta eihän sitä koskaan tiedä josko vaikka jo ensi yönä tapahtuisi jotain...


tytönäippä 31.3.2010 toinen (esikoinen 6/08, km 5/09), Koks
Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Zarja* 4.4.2010 esikoinen ,Tays
TNL 4.4.2010 esikoinen
Alessia* (34v+33v) 6.4.2010 toinen (esikoinen 7/08), Kätilöopisto
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Johnu 8.4.2010 esikoinen
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Ilona79 12.4.2010 toinen (esikoinen 10/07)
*taffel* 12.4.2010 esikoinen
kiukkumöykky 13.4.2010 esikoinen
Kyltsi76 13.4.2010 toinen (esikoinen 12/05, km 4/09)
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Lydia* 20.4. 2010 toinen (esikoinen 10/06)
Hertta1981 24.4.2010 toinen (esikoinen 12/08)
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
Mamu82 25.4.2010 kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
Leeloo 26.4.2010 esikoinen
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen
Mity 30.4.2010 esikoinen


Mamu-82 kirjoitteli imetyksestä. Itse olen ajatellut imettää täysin mikäli se sujuu ja tuntuu riittävän vauvalle. Suosituksissa taidetaan puhua jotain puolen vuoden täysimetyksestä. Mutta käytäntö sen vasta näyttää onnistuuko se ja tuleeko maitoa yms... Odotan imetystä innolla, se tuntuu jotenkin älyttömän hienolta jutulta ja niin luonnolliselta!

Olen jonkin verran seuraillut sairaala-sarjaa ja huomaa, että itsellä alkaa olla synnytys lähellä, eläydyn niihin niin kovasti. Tippa tulee linssiin joka kerta kun näkee vauvan syntyvän! Mikä reaktio mahtaa ollakaan kun oma vauva syntyy, ehkä siinä tulee itkettyä kunnolla

Mä huomaan käyväni vähän tiheämmin vessassa, yöllä keskimäärin kaksi kertaa. Ja rakon painamisen tunnetta on vaihtelevasti.

Mamu-82 kyseli myös vauvan asennosta. Meillä on näissä ylimääräisissä ultrissa raskausdiabeteksen takia varmistunut monta kertaa, että vauva on raivotarjonnassa ja jo lähtökuopissa. Itse tunnen selkeästi vauvan pyllyn ylhäältä katsottuna vasemmalla ja iltaisin vauvalla on tapana jumpata siten, että tuntuu kuin pylly tulisi vatsasta läpi Jalkaterät tunnen ylhäältä katsottuna oikealla ja siellä liikekin tuntuu. Tai ainakin kuvittelen niiden olevan jalkapohjat. Polvea tai reittä en ole onnistunut löytämään. Käsien liikkeitä tuntuu alavatsalla silloin tällöin pienen nyrkkeilyn muodossa..

Nautitaan kaikesta huolimatta vielä viimeisistä odotuspäivistä ja toivotaan, että pian vauvat alkavat syntyä. Kyllä heitä on jo odoteltukin!

 

[Ilona -79]

Tuosta vauvan asennosta… Meidän esikoinen siis oli perätilassa, selvisi ultrassa muistaakseni vkolla 34. Itse olin hieman epäillyt asiaa, mutta kun neuvolassa oli kuitenkin sanottu raivotarjonnassa olevan, aloin itsekin siihen uskoa. Nyt tämä kakkonen on raivotarjonnassa (ainakin oli 1,5 viikkoa sitten ylim. ultrassa, enkä usko, että olisi sen jälkeen enää voinut huomaamatta kääntyä). Mutta tälläkään kertaa en olisi itse pystynyt varmasti sanomaan, missä asennossa vauva on, jos en olisi ultrassa nähnyt. Nyt on helppo sanoa, että tuntuukin erilaiselta kuin esikoinen aikoinaan Mulla asennon päättelyä on varmaan molemmilla kerroilla jonkin verran vaikeuttanut etuseinämässä oleva istukka. Eikä kumpikaan näistä lapsosista ole ollut ihan kauhea potkimaan, enemmän tuntuu sellaista möyrimistä ja mylläämistä eikä nyrkkeilyt ja potkut erotu toisistaan kovinkaan selvästi. Esikoista odottaessa luin jostain, että jos vauvan hikka tuntuu alavatsalla, on hän raivotarjonnassa. Mutta mulla tuo ei kyllä pitänyt paikkaansa: esikoisen hikkailu tuntui tosi alhaalla vaikka perätilassa olikin!

Eilen käytiin ostamassa turvakaukalo tulokkaalle. Eli nyt olisi sitten kaikki isommat pakolliset hankinnat tehty. Tosin esim. sitteri puuttuu vielä…

Kovasti voimia kaikille loppuraskauden vaivojen kanssa tuskaileville! Sekä teille, joita suru on viime aikoina koskettanut…

 

[Ilona -79]

Ai niin, siitä imetyksestäkin piti kommentoida… Meidän esikoinen sai sairaalassa korviketta, kun maito nousi mulla vasta kolmantena/neljäntenä päivänä sektiosta. Olen henkisesti varautunut siihen, että lisämaitoa tarvitaan nytkin. Mutta toki toivon, että jos alatiesynnytys nyt onnistuisi, nousisi maitokin ehkä nopeammin…? Mutta tosi nopeasti päästiin siis kuitenkin alun kangertelusta huolimatta viimeksi vauhtiin imetyksessä. Muutaman kuukauden iässä alettiin sitten tosin antaa ”iltapullo”, kun tyttö iltaisin vain tankkasi ja tankkasi ja tankkasi eikä yöunille meinattu päästä millään. Mutta osittaisimetystä jatkoin pitkään, tyttö oli 1v2kk, kun imetys kokonaan lopetettiin. Ja niin pitkään varmaan nytkin imetän kuin hyvältä tuntuu…

 

[Mamu82]

En eilen ehtinyt lueskella imetyksestä, mutta nyt tein pikakatsauksen imetyksen tuki-sivulle. Siellä olikin hienot artikkelit imetyksen ensipäivistä sekä imetyksestä sektion jälkeen. Kannattaa lukea! Olin itse ainakin unohtanut, että hamuilu on merkki nälästä, ja itkun tullen on jo liian nälkä... Kun muistan miten koko ajan ensimmäiset vuorokaudet varsinkin kuopus viipyi rinnalla, on imetykseen taas asennoiduttava tsempin kanssa ... Henkisesti olen yrittänyt varautua myös mahdolliseen sektioon, joten senkin takia tuo sektion vaikutus imetyksen alkuun on erityisen kiinnostava asia. Lohduttavaa varmasti tietää teidänkin, jotka jo tiedätte sektioon päätyvänne, että imetys voi lähteä käyntiin samoin kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen.

Imetyksen ensipäivät: http://www.imetys.fi/itu/alku.php

Imetys sektion jälkeen: http://www.imetys.fi/itu/sektio.php

Lisämaidon antamista olen jo edellisten synnytysten jälkeen vieroksunut, ja nyt kirjoitin sairaalan "toivelistaan", että sitä saa antaa vain pätevästä lääketieteellisestä syystä, jos sellainen tilanne tulee. Aion olla sitkeä imettämisen aloituksen kanssa, vaikka rinnanpäät onkin aluksi olleet mulla ainakin todella kipeät.

Lapset vaativat huomiota nyt, joten jatkan taas joskus myöhemmin.

Jaksamista! Nautitaan auringonpaisteesta!

-Mamu82 (34+2)

 

[Alessia*]

Lisämaidosta: meillä esikoista hörppäytettiin kumikorkista, kun alussa välillä tuntui ettei maitoa tule. En tiedä oliko siitä mitään hyötyä, koska vauvan imemistarve on niin suuri, että on ihan sama tuleeko sieltä mitään vai ei... Eli kipeisiin rintoihin tuo lisämaito ei auta, kun ei se imemistä vähentänyt ainakaan meillä. Mutta aion kuitenkin kiehauttaa korkit etukäteen, ja suosittelen samaa muillekin. Esikoisen kohdalla aloin keittelemään korkkeja siinä vaiheessa kun vauva jo huusi, joten eihän siinä auttanut muu kuin työntää tissi suuhun ja purea hammasta... Nyt on kotikaljakin hankittu sairaalakassiin, jos se vähän nopeuttaisi maidon tuloa

Ilona, meillä ei esikoinen huolinut illalla pulloa, vaan sitä imetysmaratonia oli kestettävä kunnes aloitettiin iltapuuro.

Mä olen myös tosi huono tuntemaan, miten päin vauva on. Raivotarjonnassahan se on, mutta en oikein käsitä miten iskuja tulee sekä oikealle että vasemmalle. Ja mitä tulee vauvalle jutteluun... Valitettavasti kommunikointi on meillä jäänyt tasolle "Miksi sinä tyttö mäiskit äitiä?" Esikoiselle jaksoi vielä jutella ummet ja lammet. Olen kyllä yrittänyt laulaa joka päivä kun vauva on ollut hereillä.

Kiitos, TNL, että kaivoit tuon listan esiin. Olin juuri aikeissa tehdä saman. Päivitetään siihen sitten syntymäpäivät, raskausviikot, sukupuolet, pituudet ja painot.

Eilen illalla alkoi tosissaan tuntua siltä, että onkos vauva tulossa jo ulos. Ja ekaa kertaa alkoi ahdistaa synnytys! Ei haluaisi vielä! Ja olisi vielä kaikkea puuhaakin. Olin aikeissa mennä kampaajalle ensi viikolla, mutta aikaistin sitä, jotta varmasti ehtisin. Enää en aio ottaa kalenteriin mitään menoja, etten ole kovin kaukana kotoa kun synnytys käynnistyy. Tänään rv 37+0.

 

[*taffel*]

Miehen kanssa siirrettiin tänään tuo pinnasänky makuuhuoneeseen ja pesin siitä kaikki petivaatteet jotka sitten huomenna silityksen jälkeen asettelen valmiiksi tulevaa pienokaista varten. Siinä sitten sängyllä makoiltiin ja mietittiin että enää ei ole kauaa että tuossa sängyssä tuhisee jotain mikä on meistä lähtöisin

Maanantaina kävin lääkärin luona ja pikkuinen oli vielä peppu edellä tulossa, ensi viikolla on sitten aika äitipolille ja saas nähdä mitä siellä päättävät. Olen kyllä aivan valmis suunniteltuun sektioon, ensi viikolla viikkoja on jo 37 ja en usko että kääntää yrittävät koska lääkärin mielestä vauvan pylly on todella vaikeassa paikassa. Itseäni ei stressaa sektio tai sen jälkeinen imetyksen aloitus ollenkaan, ne menee niinkuin niiden kuuluu mennä. Oma äitini on synnyttänyt minut sektiolla ja imetys ja kaikki sujuivat aivan ongelmitta. Hänen mielestään mitään ongelmaa ei äiti tytär suhteessa ollut vaikka hänet nukutettiin ja minua ei heti synnyttyäni pystytty antamaan vierelle. Oma suhtautuminen synnytykseen on se että kunhan vauva pääsee turvallisesti maailmaan tuli hän sitten leikkauksen tai alatiesynnytyksen kautta. Imetyksestäkin ajattelen leppoisin mielin, jos oma maito ei nouse tai ei riitä niin sitten annetaan korviketta. Eilen kävin katsomassa tuttavani kuukauden ikäistä vauvaa ja hän sanoi että rinnat eivät kertakaikkiaan kestä joten hän imettää kerran päivässä ja sitten loput tulee korvikkeena pullosta. Oli se kyllä jännää pitää sellaista pikkuista sylissä ja miettiä, että kuukaus niin minulla on oma pikkuinen

Sairaalakassia meinasin yksi päivä alkaa pakkaamaan, mutta sitten siirsinkin sitä, kun en tiedä jos suunniteltu sektio tulee niin muuttuu sitten hiukan se sen sisältökin. Viikon päästä sitten alkaa varmasti sellainen suuri asennoituminen tulevaan kunhan äitipolikäynti saadaan tehtyä. Valitettavasti joudun menemään sinne yksin kun aika on juuri miehen työvuoron päällä.

Onko muilla nimiä jo vauvalle mielessä? täällä ollaan viime päivät tuskailtu nimien kanssa. Jos se on tyttö niin nimi ehdotuksia on valmiina monta, mutta jos se onkin poika.... siinä se pulma sitten tuleekin vastaan. Pojan nimi on niiiiiiin vaikea keksiä. Ainakin tuntuu että meillä se ei jostain syystä tunnu taipuvan mitenkään. No jospa se rakenneultran ennuste tytöstä vielä pitäisi paikkansa

*taffel* rv 36+1

 

[Ilona -79]

Kyllä meilläkin tosiaan melkoisia imetysmaratoneja iltaisin pidettiin, eipä sitä käytännössä muuta iltaisin tehnytkään kuin imettänyt tunnista toiseen. Vaikka sitten jossain kohtaa otettiin se iltapullo käyttöön, imetin silti aina ennen ja jälkeen pullon antamisen eli korvikkeen määrä oli aikas minimaalinen. Jotenkin se vaan auttoi, että tyttö sai mahansa nopeammin täyteen ja sai helpommin unen päästä kiinni. Jossain vaiheessa ei tarvittu korviketta ollenkaan vaan sain aamuisin ennen tytön heräämistä lypsettyä sen verran, että se annettiin illalla pullosta imeyksen lisäksi. 7 kk ikäisenä tyttö sitten hylkäsi pullon ja sitten mentiin taas pelkällä rintamaidolla kiinteiden lisänä.

Nimiä meillä ei ole vielä pohdittu yhtään. Katsotaan nyt ensin kumpi sieltä tulee ja mietitäään sitten, mikä hänen nimekseen sopisi…

Tuo lista on kyllä kiva olla näkyvissä. Valitettavasti siellä taitaa vaan kummitella pari sellaistakin nimeä, joille ei valitettavasti olekaan tulossa kevätvauvaa… Vai muistanko väärin..?

Tosi vähäiseksi on täälläkin jäänyt mahalle juttelu. Onneksi tulee kuitenkin höpöteltyä niin paljon tuolle esikoiselle, että eiköhän se vauvakin ole äitinsä äänen oppinut tunnistamaan

 

[-sienna-]

Heippa täältäkin

Meilläkin oli vauva peppu edellä, kunnes tuossa tehtiin onnistunut ulkokäännös. Toivottavasti Taffelilla käännös onnistuisi, ja muillakin siihen meneville!

Joku kyseli miten vauvan asennosta voi sanoa jotain. Itse tunsin peppu-edellä-tilassa selvästi pään pyöreyden tuossa ylhäällä. Toki tiesin ultrasta, että pää siinä on. Sitä ennen en tietenkään ollut varma. Voi olla vaikea tietää jos on ensikertalainen. Ei neuvolatätikään osannut sanoa. Epäili vain, ja passitti ultraan.

rv38

 

[Mamu82]

Taitaakin olla sitten aika yleistä, että vauva on perätilassa... Tosiaan täällä kätilö lohdutti samaan aikaan kanssamme synnäriin tutustumassa ollutta äitiä, että paljonkin syntyy vauvoja peppu edellä. Ei nähnyt siinä ongelmaa. Tietysti, jos vauva on jotenkin poikittain niin varmasti heti vaikuttaa asiaan...
Sienna: Millä raskausviikolla ulkokäännös tehtiin?

Mulle tuo vauvan asennon tunnustelu tuntuu olevan aika vaikeeta... Välillä olen ihan varma, että peppu punkee kylkiluita vasten, mutta toisaalta - pää sekä peppu on kuitenkin aika saman muotoisia vauvalla...joten en sitten kuitenkaan ole varma. Ihan tuolta alavatsalta tunnustellessa tunnen kyllä jotain tosi kovaa (neuvolantäti ei tainnut niin alhaalta tunnustella), mutta en tiedä voisiko se olla pää - vai onko se jotain mun omaa luustoa... Liikkeet tuntuvat nyt oikeastaan molemmissa kyljissä (vaihdellen) ja ylhäällä enimmäkseen. Selän kaari tuntuu selkeästi vatsan läpi, mutta jalkojen suuntaa on tosiaan vaikea päätellä, kun ne joka tapauksessa on kippurassa. Kylkiin ne jalkaterät/kantapäät joka tapauksessa tunkevat kovasti... Nyt ihan vasta viime päivinä olen alkanut tuntea välillä virtsarakon paikkeilta sellaista pientä "raapimista" mitä muistan tunteneeni paljonkin aiemmissa raskauksissa. Sen perusteella luulisin, että pää olisi alaspäin ja kädet siellä kutittelee... Mulla on tosiaan seuraava neuvola reilun viikon päästä, joten sinne asti nyt vaan odottelen ja tunnustelen. Ja toivon, että terkka sitten antaa lähetteen ultraan, jos vähänkin epäilee vielä asentoa. Mutta voihan se olla, että vauva on sitten jo sen verran isompi, että on hänenkin helpompi tuntea eri ruumiinosat.
Ainiin, istukka on tosiaan tuossa edessä, joten ehkä sen takia on nyt vaikeampi tunnustella... Ja mun mahan "pinta" on nyt kyllä pehmeämpi kuin aiemmissa raskauksissa, minkä takia ei tunnu niin selkeästi .
Ilona-79: Kiva kuulla, että hikka voi tuntua juuri päinvastoin kuin mulle sanottiin neuvolassa . Itsekin jotenkin ajattelisin niin, että pieni vauva nytkähtää kyllä koko kropastaan, jos on hikka. Niinpä elättelen vielä toiveita, että olisi jo raivotarjonnassa tämä meidän pikkuinen, vaikka hikka heiluttaakin mun ylämahaa . Varsinkin, jos pää on jo alhaalla "jumissa", yläkroppa ei varmaan edes pääse niin nytkähtämään...

Alessia*: Kiitos vinkistä... Kumikorkkeja meillä ei ole, mutta hyvä idea varmaan olisi hankkia niitä jos tarvii hörppyytellä . Toisaalta, kai joku pieni kuppi käy myös (vaikka osa saattaa helpommin mennä ohi ).

Nimistä: Me laitettiin sairaalan esitietolomakkeeseen, joka piti täyttää, yksi nimiehdotus tytölle ja yksi pojalle (yksi etunimi siis). Aluksi ajattelin, ettei kirjoiteta siihen nimikohtaan mitään, mutta laitettiin nyt kuitenkin, kun mulla oli muutama nimi mielessä ja mies ne hyväksyi... Saa nähdä onko ne nimet nyt sitten hautuneet mielessä sen verran kivoiksi, että ovat loppullisia, jos sopivat vauvalle myös hänen synnyttyään. Kolme etunimeä tällekin varmaan tulee, kun siskoillaankin on, joten riittää meilläkin vielä sitä nimien pyörittelemistä... Jos ehditään, saatetaan vielä ennen vauvan syntymää miettiä valmiiksi myös ne muut nimet tytölle sekä pojalle. Toisaalta yksi hyvä valmis pojan nimi on ollut valmiina jo esikoisen odotuksesta asti, joten pojan nimeä ei varmaan tarvitse paljon miettiä. Tyttö jos tulee, olisi kiva, että se sopisi hyvin isosiskojen nimien "jatkeeksi" - siitä tulee varmaan enemmän päänvaivaa. Ollaan kuitenkin jo 6 kivaa tytönnimeä käytetty näille meidän lapsille .

Imetyksestä vielä: Mun mielestä se kuuluu asiaan, että vauvat tankkaa iltaisin maitoa, läheisyyttä ja syliä tuntitolkulla; onhan yön mittainen ero seurustelusta ym. pitkä aika pienelle. Iltaimetykset on - ajoittaisesta rasittavuudesta huolimatta - mulle olleet tärkeitä rauhoittumishetkiä vauhdikkaiden päivien jälkeen. Samalla voi lukea (itselle tai isommille lapsille), katsoa tv:tä, miettiä omia juttuja, tai ihastella vauvaa ihan rauhassa. Samaa odotan myös kolmannen lapsen kanssa. Mies saa luvan huolehtia isommat lapset nukkumaan (tai ainakin olla auttamassa), jos vauva on rinnassa kiinni juuri silloin... Mutta luulen, että nyt kun nämä isommat käyvät jo tässä klo 19-20.30 välillä nukkumaan, vauva aloittaa siihen aikaan tai vähän myöhemmin vasta sen pisimmän iltatankkauksensa, ja sitten sen saa hoitaa ihan rauhassa.

TNL: Minäkin eläydyin eilen katsomiini synnytyksiin nyyhkimällä täällä itsekseni . Kyllä ne tunteet nousee pintaan... Se on sanoinkuvaamattoman ihmeellinen tunne saada oikea ihminen kohdustaan ihoa vasten. Ei sitä voi uskoa todeksi, vaikka on olevinaan siihen valmistautunut reilut 9 kuukautta.

Pyykkihommat kutsuu, palataan asiaan . Tosi kiva, kun kirjoittelu on ollut vilkkaampaa viime päivinä - taitaa äitiyslomalla olla aikaa vähän enemmän surffata netissä...

 

[Ilona -79]

Pakko jankata vielä sen verrran tuosta imetyksestä, että tokihan se on normaalia, että vauva tankkaa iltaisin, kaikkihan niin tekevät. Mutta jos vauva vain imee ja imee tunnista toiseen (en siis puhu kahdesta tunnista vaan paljon enemmästä...) eikä siitä tule loppua ollenkaan, en nää mitään järkeä päästää homaa siihen pisteeseen, että itse on aivan yliväsynyt. Kukin tekee toki itse valintansa, mutta itse en näe korvikkeen käytössä mitään pahaa, jos se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta vauvan ja äidin hyvinvoinnin kannnalta. Mutta täysimetys on siis täälläkin tavoitteena. Esikoisen kanssa se onnistui jonkin aikaa ja tällä kertaa ehkä pidimpäänkin...?

 

[Mamu82]

Anteeksi, Ilona-79, jos jollain tavalla aiheutin sulle mielipahaa imetyskommentillani ! Tietysti äidin jaksaminen on tärkeintä. Imetystäkin voi erinäisillä konsteilla tehostaa, ettei ihan piippuun tarvitse itseään imettää... On hyvä, että korviketta on saatavilla, jos sitä tarvitaan. Lähinnä olen itse huomannut, että siitä on tullut melkein liian itsestäänselvä asia nyky-Suomessa, kun ei jakseta nähdä tarpeeksi vaivaa imetyksen onnistumiselle. Iltaimetysmaratonit on mulle ollut kuitenkin tosiaan ihan ok asia (vaikka siis tietenkin välillä rankkaakin), verrattuna siihen, että tarvitsisi yöllä imettää useita tunteja. Yövalvomiset on niitä rankimpia kuitenkin, ja oma kokemukseni on se, että yöt on selkeesti helpompia kun illalla jaksaa "olla ahkera". ...No, jokainen lapsi on erilainen. En voi tietää miten meilläkään nyt kaikki menee - vaikka kuinka haluan täysimettää, ei kaikki välttämättä suju tällä kertaa yhtä helposti kuin aiemmin. Avoimin mielin täytyy mun olla myös...myönnän .

Toivottavasti nää mun mielipiteet ei loukkaa ketään ja voidaan jatkaa keskustelua sovussa . Tässä kun vauhdilla yleensä kirjoitan näitä viestejä niin oon huomannut, etten meinaa itsekään välillä tajuta mitä tarkoitin . Ja kun ajatukset lentää asiasta toiseen, niin en osaa kirjottaa niin selkeesti kuin haluaisin.

 

[Leeloo]

Heippa minunkin puolestani.

Aika paljon asiaa on tullut imetyksestä. Mukava saada vähän infoa. Itse olen huolettomin mielin vielä elänyt, enkä ole asiaa juuri edes ajatellut ihan konkreettisesti. Äitiysloma alkaa tämän viikon jälkeen ja ajattelin ensi viikolla perehtyä äitiyspakkauksen ohjekirjoihin imetyksestä etc. ja varmasti sitten kättäriltäkin saa tietoa asiasta. Sen verran olen kuitenkin miettinyt, että imetän niin paljon kuin mahdollista ja sen mukaan, mitä maitoa tulee. Jos ei tule, niin sitten korvikkeita. Yritän kuitenkin totuttaa pikkuisen tuttipulloon mahdollisimman pian, niin että isäkin voi syöttämiseen osallistua ja siinä auttaa. Täytyy vaan toivoa, että maitoa tulee .Muutamalla ystävälläni on käynyt niin, että maitoa ei tule juuri lainkaan, joten se imetys (yritys oikeastaan) on jäänyt ihan muutamaan viikkoon ja sen jälkeen lapset ovat saaneet korviketta. Mutta ihan hyvin on vastustuskyky muodostunut, eivätkä lapset tunnu olevan yhtään sen sairaampia, kuin muutkaan ikäisensä.

Osaisiko joku muuten vähän valaista tuota tuttien ja tuttipullojen keittämistä? Kuinka kauan niitä pitää kiehuttaa? Ja tulisiko jollekin nyt jotain sellaista huomioitavaa näissä tavaroissa mieleen, mistä ei vielä ole puhuttu? Onko teillä kokemuksia esimerkiksi imetystyynystä? Tarpeellinen/tarpeeton?

Olen myös jättänyt kaikki lasten vaatteiden pesut jne vasta äitiyslomalle, joten ensi viikolla on tiedossa melko hillitöntä pyykkirumbaa. Onneksi olen jo lakanat jne. pessyt ja silittänyt, niin ei tarvitse niitäkin alkaa huoltamaan, vaan käsittelyyn pääsevät ainoastaan vaatteet, äitiyspakkauksen tavarat ja harsoliinat/-rätit. Mutta kyllä sitä riittää puuhaa niissäkin.

Olin vähän aikaa sitten ystäväni järjestämillä Me & I -kutsuilla ja siellä oli aivan ihania, vähän retroja vauvan ja lasten vaatteita. Tosin melko kovaan hintaan (höh!!), mutta muutama ihanan kirkkaan värinen printtimekko ja pienet froteehaalarit (superretrot!!) tuli hankittua. Mietinkin tässä, että josko pitäisi itsekkin sellaiset kutsut jossain vaiheessa, jahka vauva on syntynyt. Siellähän ei tietenkään mitään ostopakkoa ole, vaan onpahan hauska tapa tavata lapsellisia ystäviä/tuttuja/sukulaisia. Jos vaan saatte mahdollisuuden tutustua tuotteisiin, suosittelen!

Tänään oli taas neuvolakäynti ja olikin ihan uusi neuvolatäti siellä vastassa. Todella mukava tyyppi, joka valitettavasti vielä ehtii kerran vaihtua, kun oman alueen uusi neuvolatäti aloittaa. Mutta kaikki nuo neuvolassa työskentelevät henkilöt, joita olen tavannut, ovat olleet todella mukavia ja asiantuntevia. Mutta nyt onkin sitten taas ensi viikolla lääkärin kanssa treffit ja seuraavat neuvolakäynnit alkavat olemaan viikon välein. Vauva oli oikeassa asennossa ja aika mukavasti hän siellä myllertää niin, että pallea muuttaa muotoaan monta kertaa päivässä. Istukka vähän vaimentaa kyllä kipakampia potkuja samoin kuin vauvan koko, että liikehdintä on nykyisellään jo enemmän myllerrystä kun varsinaista nuijimista. Ihan oikeassa asennossa siellä myös ollaan ja kaikki arvot muutenkin hyvin. Eli aika rauhallisin mielin pääsee äitiyslomaa aloittelemaan. Saa tosiaan nähdä, että syntyykö vauva etuajassa, niin kuin suvun lapsilla on ollut tapana, vai mennäänkö ihan toukokuun puolelle. Mukavampi vaihtoehtohan se ennemmin olisi, kuin myöhemmin, ainakin tässä tapauksessa.

Toivottelen kaikille tsemppiä näille viimeisille viikoille ja sektioon meneville toivon pikaista paranemista leikkauksesta!

 

[-JoJo]

Kylläpäs aika menee nopeasti nykyään.. Pitkä aika vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tai edes kävin näillä sivuilla, oli monta sivua luettavana nyt. Ja hirveesti taas asiaa mihin pitäisi muistaa kommentoida..

Omia kuulumisia sen verran, että vihdoin on totaalilepo loppunut ja pientä liikuntaakin on jo voinut harrastaa.. Rauhallisesti kuitenkin vielä mennään lääkärien kehotuksesta, mutta alkaa vointi olemaan jo rauhallisempi siitä, ettei nyt ihan liian aikaisin alkaisi synnytys. Kun riski siihen tuli jo monta viikkoa sitten.. Tänään alkoi 34vko.. Paino mulla tippui tossa 5kg kk ajan vaikka "lepolomalla" olinkin, meillä kävi täällä kyläilemässä myös hirveä vatsatauti nimittäin nelisen viikkoa sitten ja sen jälkeen jotenkin vieläkin etoo kaikki makeat.. (Olin edellispäivänä vatsataudista ollut synttäreillä joissa oli kaikkea makeaa jota sitten tuli syötyä oikein urakalla.. Sit kun ne näki toisen kerran ne makeat niin jäi kyllä mieluhalut niihin kokonaan.) Eli nyt sitten painoa tullut yhteensä n. 15kg, muutama kilo siihen varmaan tulee päälle vielä mutta en ota kyllä minkään näköstä stressiä siitä.

Mulla on vauva ollut jo viikolta 26 raivotarjonnassa, eli tuskin enää kääntyy perätilaan.. Tosi alhaalla on myös vauvan pää ultran mukaan.. Perjantaina äitipoli käynti edessä, siellä taas selviää lisää. Maha on ainakin mulla jotenkin laskeutunut tosi alas, varmaan kuuluu raskauteen tässä vaiheessa?
Potkut tuntuu samalla tavalla kuin TNL;llä, peppu työntää mahan vasemmalla puolella, jalat oikealla kyljellä ja välillä kutittelee alavatsaa.. Plus hikka tuntuu enemmän alavatsassa, mutta myöskin jos kädellä koittaa, niin ylempänä mahaa..

Viimeksi painoarvio oli 1570g viikoilla 30+2, vauvan arvioitiin painavan n.3,4kg synnytykseen mennessä, mikäli syntyy laskettuna aikana.

Imettämistä meinaan ite yrittää ja imettää kokonaan sinne 6kk ikään asti mikäli onnistuu. Jos ei, niin en siitä kyllä mitään stressiä meinaa ottaa, ihan hyviähän noi korvikkeetkin on.

Vauvan nimi meillä ainakin on jo päätetty kauan aikaa sitten. (Etunimi jo itseasiassa ennen kun tulin raskaaksi) Vauvalle tulee isänsä sukunimi, vaikka olisin oman mielellään myös antanut.. No, saanpahan sairaalassa sentään muutaman päivän nähdä oman sukunimen vauvalla.

Mulla on pelkopoli käynti äitipolin yhteydessä siis perjantaina, moni on sanonut ettei noi äitipolin kautta käydyt pelkopoli käynnit vastaa/vedä vertoja oikeelle pelkopolikäynnille, saa nähdä. Samassa perjantaina meillä on myös synnärille tutustuminen Jorvissa, koska vaihdoin nyt synnärin näiden aikaisempien supistelujen takia.. Onneksi sen tutustumisen pitää yks tuttu kätilö, voi sitten kysellä ihan mitä mieleen juolahtaa eikä tarvitse miettiä että jos sanookin jotain hölmöä. (Mulla kun on tapana sanoa asioita ennen kuin oikeen ajattelen niitä sen enempää..)

Meillä vauvanhuone on nyt valmis, viimeisiä pikkuostoksia lukuunottamatta.. Isommista hankkeista sitten puuttuu vielä vaunut. Jotenkin en osaa päättää mitkä haluaisin. Ja mitkä olisi hyvät. Millasia vaunuja muilla täällä olikaan? Haluaisin jotkut, jotka olisi hyvät työntää tuolla vaikka pienessä rännässä, koska koiran kanssa joutuu ulkoilemaan kuitenkin kokoajan, oli vauvaa tai ei..

Sairaala-ohjelmaa koitin kerran katsoa mutta siinä oli just joku vaikeampi imukuppi synnytys meneillään, niin jäi sen katsominen puolitiehen enkä sen jälkeenkään oo halunnut sitä kattoa. Jännittää oma synnytys jo ihan tarpeeksi.. Mielummin lueskelen synnytysjuttuja ja niihin valmistautumiseen liittyviä juttuja netistä, lehistä jne..

Nyt pitääkin lähteä koiran kanssa lenkillä.. Hyviä vointeja kaikille!

 

[Alessia*]

Nimistä: mä olen jo tehnyt nimilistan, mies ei vielä. Sen mielestä ei ole mitään kiirettä Musta olisi kuitenkin kiva jo päättää!

Iltaimetyksestä: vauva tuntuukin olevan siinä mielessä viisas, että se ymmärtää tankata illalla kunnolla. Esikoisen kanssa en tätä aluksi ymmärtänyt. Valitin miehelle, että tää vaan itkee vaikka sillä ei voi olla enää nälkä... Mutta kyllä oli! Joten tämä kannattaa kaikkien ensikertalaisten pitää mielessä. TV makuuhuoneessa on mulle ihan ehdoton, muistan kuin joskus katsottiin nauhalta putkeen 3 jaksoa Lostia sillä aikaa kun esikoinen tankkasi

Mä olin ekalla kerralla tosi epäileväinen tuleeko imetyksestä mitään, mutta hyvin se meni. Kannattaa yrittää sinnitellä ja tarjota pulloa vaan poikkeustilanteissa. Vauva voi alkaa hylkiä rintaa, koska pullosta tulee helpommin (vaikka meillä se hylki pulloa kunnes kertaheitolla vähensin imetyksen yhteen kertaan päivässä) Imetys on kuitenkin sata kertaa helpompaa kuin pulloruokinta: eväät on aina mukana ja sopivan lämpöisenä. Ei tarvii arpoa paljon laittaa korviketta pulloon. Aina menee korvikkeesta osa viemäriin tai pulloa joutuu täyttämään monta kertaa uudestaan. Ei tarvii kantaa korviketta kaupasta ja maksaa itsensä kipeäksi.

En tosiaan ole fanaattinen imetyksen kannattaja, mutta on se helpompaa kuin pulloruokinta! Kuopuksen kohdalla ajattelin imettää ainakin 10 kk (esikoista imetin 8 kk), niin ei tarvitsisi kovin paljon läträtä korvikkeen kanssa.

Leeloo, tutteja, pulloja jne pitää keittää 5 min. Alkuvaiheessa varmaan joka käytön jälkeen, myöhemmin harvakseltaan. En ole tarvinnut imetystyynyä. Yksi tai kaksi tavallista tyynyä kasaan syliin, niin vauvan saa sopivalle korkeudelle. Tai sitten imettää makuullaan, miköä on paljon helpompaa mielestäni.

Jojo, kiva että voit jo paremmin. Vaunuista muistuttaisin edelleen, että renkaiden pitää olla isot ja kapeat.

 

[Ceci]

Hei taas kaikille täältä kaukomailta - olen seurannut keskustelua tiiviisti, mutta jotenkin vain en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään taas aikoihin. Ajattelin heti ekaksi lisätä itseni takaisin tuohon odottajalistaan, eli tässä olis päivitys:

tytönäippä 31.3.2010 toinen (esikoinen 6/08, km 5/09), Koks
Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Zarja* 4.4.2010 esikoinen ,Tays
TNL 4.4.2010 esikoinen
Alessia* (34v+33v) 6.4.2010 toinen (esikoinen 7/08), Kätilöopisto
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Johnu 8.4.2010 esikoinen
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Ilona79 12.4.2010 toinen (esikoinen 10/07)
*taffel* 12.4.2010 esikoinen
kiukkumöykky 13.4.2010 esikoinen
Kyltsi76 13.4.2010 toinen (esikoinen 12/05, km 4/09)
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Lydia* 20.4. 2010 toinen (esikoinen 10/06)
Ceci 20.4.2010 esikoinen, Barcelona
Hertta1981 24.4.2010 toinen (esikoinen 12/08)
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
Mamu82 25.4.2010 kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
Leeloo 26.4.2010 esikoinen
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen
Mity 30.4.2010 esikoinen

Täälläkin on tapahtunut jonkin verran viime aikoina kun mm. mies jäi työttömäksi, mutta toisaalta täytyy sanoa, että olen samalla hieman helpottunut ylimääräisestä avusta tällä hetkellä. Perhetalouden kannalta tietysti ajoitus oli huono, mutta yritetään ajatella positiivisesti, että näin päästään molemmat elämään täysillä tämä suuri muutos elämässä yhdessä, kun täällä tosiaan normaali isyysloma on naftit 15 päivää...

Aiemmin oli puhetta synnytysvalmennuksista ja täytyy sanoa, että itse olen ollut tosi tyytyväinen terveyskeskuksen täkäläiseen kurssiin, jota olen käynyt jo muutaman kuukauden ajan kerran viikossa. Omalla kurssillani miehet ovat olleet mukana vain kerran katsomassa "light"-luomusynnytysvideon ja oppimassa hieromaan kipeitä selkiä, mutta itse asiassa järjestelmä on yllättävän toimiva ilman miehiä. Siten olen päässyt tutustumaan muihin saman alueen odottajiin, ja tyttöporukassa osanottajat rentoutuvat juttelemaan kaikesta mahdollisesta nännien rasvauksesta Kegel-harjoituksiin. Kurssilla ollaan myös opeteltu Pilates-pallon käyttöä supistusten helpottajana, laulettu rentouttavia vokaaleita, hengitetty eri tekniikoilla, treenattu rentoutumistekniikoita ja testattu imetysasentoja vauvanuken sekä imetystyynyn avulla.

Itse olen hankkinut imetystyynyn ja nukun jo nyt sen kanssa, vaikka tyynyjä olisi talo täynnä. Se on siitä kiva, että muodon saa muokattua täsmälleen itselleen sopivaksi, ja välillä olen yllättänyt miehenikin lepäilemästä imetystyynyllä joten eiköhän sille käyttöä löydy vauvavaiheen jälkeenkin. Muutenkin ollaan yritetty hankkia vielä puuttuvia tarvikkeita ja mies on tänään silittänyt pikkupotkupukuja tuntikausia, mutta vielä tuntuu olevan paljon sumplimista ja aika vaan hupenee. Jotenkin tuntuu, että äitiyslaatikko olisi ollut helppo ja kätevä starttipakkaus, mutta toisaalta sen hinta ulkosuomalaiselle on sen verran kova, että HM:n vaatteet pääsevät nyt sitten korvaamaan sen puutetta.

Mies myös petasi pikkuserkuilta lainaan saadun pikkukehdon aamupäivällä, mutta joku päivä pitäisi käydä alustavasti valitsemassa pinnasänky ja syöttötuoli tulevaisuutta silmällä pitäen, kun täällä tuntuu toimitusajat välillä venyvän ihan liikaa. Vaunun kanssa meillä on ollut tosi huonoa tuuria: halusin ehdottomasti kolmipyöräisen ja mielellään käsijarrulla, eikä niitä malleja juuri tahdo saada ainakaan kaupungista - niitä pidetään maaseutumalleina täällä. Mutta itse ajattelin mahdollisia Suomen-reissuja, ja isot, kapeat pyörät sekä ketteryys ovat itselle tärkeämpiä ominaisuuksia kun tyylitelty trendivaunu, joka sopii vain aurinkoiselle asfaltille. Monien kuukausien ongelmien jälkeen tilattiin sitten sopiva malli kuukausi sitten, ja tänä aamuna tuli soitto, että vaunut tulevat aikaisintaan toukokuussa!!! Eli nyt yritetään saada edes joku kulkupeli käyttöön siihen asti, lupasivat huomenna ilmoitella lisää...

Täällä on nyt viikko 35 menossa ja viimeinen isompi ultra käyty läpi. Yhtäkkiä kaikki lääkärit ovat havahtuneet huomaamaan, että meidän tyttö on huomattavasti paikallisten kasvukäyrien yläpuolella: viikolla 34 saatiin muutaman päivän välein senhetkiseksi painoarvioksi 2,8 tai 3,3 kg, mikä viittaisi reiluun nelikiloiseen vauvaan lasketun ajan tienoilla. Prosentteina ollaan 99%:ssa eli vain prosentti täkäläisistä vauvoista on meidän typykkää pienempiä, mikä tietysti järkyttää täkäläistä hoitohenkilökuntaa. Käyn edelleen tarkistuksissa sekä yksityisellä että julkisella puolella, ja molemmissa on ehdotettu synnytyksen aikaistamista, ettei mene liian isoksi. Yksityinen lääkäri ei halua edes yrittää alatiesynnytystä yli 4,3 kg:n vauvalle, mutta omasta mielestäni ja Suomen uusien kasvukäyrien mukaan ollaan Suomen standardiarvoissa +2 eli loppupaino olisi noin 4,5 kg, mikä ei itseäni hirvitä (sekä omassa että mieheni perheessä kaikki vauvat ovat olleet yli nelikiloisia), jos kaikki muut asiat ovat kunnossa.

Toisaalta lääkäri myönsi, ettei kyseessä ole iso pää tai vatsa vaan kokonaisuudessaan iso lapsi, jolla on piiiitkät jalat, ja asentokin on jo kohdallaan kun tuntemukset on samat kun TNL:llä ja JoJolla, ja varsinkin iltaisin peppu heiluu vatsan puolelta toiselle ja jalat tahkoavat kylkiä ja välillä kylkiluitakin. Pääsiäisviikolla on sitten ylimääräinen ultra ja treffit sairaalalääkärin kanssa, ja pari päivää myöhemmin yksityisellä puolella mahaan isketään anturit puoleksi tunniksi supistusten ja sydänäänten tarkkailemiseksi (sitä on siten luvassa viikoittain syntymään asti).

Itse olin jo vähän alkanut elätellä toivoa luomusynnytyksestä, mutta tämänhetkisessä tilanteessa toivon edes voivani välttää ainakin suunnitellun sektion pelkästään vauvan koon vuoksi... Katsotaan nyt sitten miten käy. Omat veri- ja sokeriarvot ovat ainakin kunnossa ja olen yrittänyt käydä ahkerasti joogassa ja jumpassa sekä kävelyillä sekä venytellä, ja energiaa tuntuu olevan välillä liikaakin varsinkin sen jälkeen, kun jäin saikulle pari viikkoa sitten. Nyt pitäisi sitten vaan ryhdistäytyä ja pakata sairaalakassit itselle ja vauvalle (täällä mukaan otetaan jopa omat vaipat!), koska miehellä alkaa olla jo painajaisia synnytyksen alkamisesta ja imetysliivien ja sideharsopikkuhousujen etsimisestä omin päin...

Tsemppiä teille ihan loppumetreillä oleville ja meille sitä pistettä lähestyville!

 

[Johnu]

Kiitos arvokkaista tiedoista, joita olen lukenut säännöllisesti. Halusin kertoa kokemukseni tähän tarjontakeskusteluun, sillä perätilasta on muodotunut meikäläiselle jo sairaalarumba tosin ihan mielekäs sellainen. Tämä sikiö kääntyi viikolla 35 sellaisella voimalla raivotarjonnasta perätilaan, että lähdin supistuksien kanssa sairaalaan. Supistukset loppuivat, kun syy löytyi.

Eilen (37+4) vauvaa yritettiin kääntää sairaalassa, mutta se kääntyi jo illalla takaisin, koska ei suostunut koukistamaan jalkojaan kääntötilanteessa. Ensi tiistaina (38+3) kääntämistä yritetään uudelleen ja tuolloin myös mitataan lantion koko mahdollista perätilasynnytystä varten. Toivon itse kovasti, että lapsi kääntyisi ja voisin synnyttää alatietä. Minusta on ollut hienoa, että sairaalassa kääntämistä yritetään vielä näinkin lähellä laskettua aikaa. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä se ei satu tai ole muutenkaan epämiellyttävä toimenpide.

Ihania kevätpäiviä kaikille!

 

[Mamu82]

Moi!

Onko Zarja* jo saanut pikkuisen syliinsä, kun ei ole muutamaan päivään kuulunut? Vai miten siellä jaksellaan?

Johnu: Hyvä tietää, että vauva voi vielä tuossa vaiheessa mahtua kääntymään. Yritän nyt sitten olla huolehtimatta vielä ennen viikon päästä olevaa neuvolaa (silloin 35+5)... Jospa sit vielä 37. viikolla ehtisi käydä siellä ultrassa tarvittaessa ja "käännättämässä" vauvan, jos on perätilassa. Nyt on kyllä eilen ja tänään tuntunut selkeämmin jotain pyöreää tuossa kylkikaaren alla, joten se voi hyvinkin olla pää. Toivon kyllä, että vauva haluaisi tulla pää edellä ulos ja kääntyisi ihan itse ajoissa (jos se nyt siis on peppu alaspäin) .

Ceci: Kuulostipa mukavalta tuo valmennus mihin olet osallistunut! Mun mielestä olisi hyvä, että rentoutumiskeinoja ym. harjoiteltaisiin Suomessa kans ihan yhdessä porukalla . Kävin toista lasta odottaessani odottajille ja vasta synnyttäneille tarkoitetussa mammajumpassa missä kyllä harjoiteltiin oikeaoppista hengittämistä ja rentoutumista, mutta olisi ihan hyödyllistä, että neuvolan kautta järjestettävässä valmennuksessa olisi edes jokin pikakatsaus eri rentoutumiskeinoihin ihan käytännössä. Saahan niitä tietysti henkilökohtaisesti kysyä vaikka terveydenhoitajalta, mutta mä tykkäisin osallistua johonkin tommoseen odottajien porukkaan, jossa samalla saisi myös tutustua muihin (tuleviin) äiteihin.

Alessia*: Ihanaa, kun osasit kirjottaa noin selkeästi tuosta imetys/pullo-asiasta. Samoja ajatuksia/mielipiteitä kuin minullakin - en vaan osannut noin selkästi asiaa ilmaista. Toisaalta meillä ei kyllä ole edes kokemusta pulloruokinnasta, kun imetys on ollut niin toimiva juttu... Taidan olla välillä sellainen kapulakieltä kirjoittava insinööri .

-JoJo: Kiva, että pääset jo vähän liikkumaankin eikä tarvitse pelätä liian ennenaikaista synnytystä! Vaunuista: Meillä on isohkon kokoiset Dorjan Novell Sport-yhdistelmävaunut, jotka ostettiin esikoiselle vuonna 2006. Olen ollut todella tyytyväinen, vaikka eihän ne ole siitä kauneimmasta päästä. 3 vuoden runkotakuu oli iso syy miksi aikanaan niihin päädyttiin. Sittemmin valikoimaan on tullut myös Dorjan Prestige-vaunut, mitkä näyttääkin jo paljon "näppärämmiltä": http://www.babycenter.fi/prestige/vihreapallo.php . Meidän vaunuissa on kans ilmakumipyörät, ja hyvin niillä on päässyt sohjossa menemään. Nää on siis yksi vaihtoehto teille vaunuja miettiville .
Kysele tosiaan rohkeasti siellä äitipolilla kaikkea synnytykseen liittyvää - ei siellä voi tyhmiä kysellä!!!

Imetystyynystä: Mä löysin kirppikseltä Pikku Piia-imetystyynyn 4 eurolla, enkä voinut olla ostamatta. Eihän se välttämätön ole, mutta tuossa täyte on kyllä paljon mukavamman pehmeä kuin itse tekemässäni imetystyynyssä (jonka sisällä on isompia styrox-palloja). Nyt mulla on sitten ylä- ja alakertaan oma imetystyyny niin ei tarvi kuskata eestaas... Tavalliset tyynyt voi kyllä ajaa saman asian, mutta imetystyynyn voi sitoa vyötärön ympärille (jos siinä on tai jos siihen itse laittaa narut "päihin"), jolloin imetystyynyn kanssa voi vaikka vähän kävelläkin (tai siirtyä/vaihtaa asentoa esim. sohvalla istuessa) . Tuossa Pikku Piia-tyynyssä ei ole naruja, mutta luultavasti ompelen ne siihen, jos/kun ehdin.

-Mamu82 (rv 34+4)