Moi!
Tässä aluksi lista mun osalta päivitettynä (päivittäkäähän muutkin, joiden nimi on vielä tuolla listan alla ilman vauvan tietoja, ja Zarja*: tarkasta tuo sun vauvan syntymäpäivä onko oikein

):
Zarja* 27.3.2010 rv39. tyttö 3460g, 49,5cm (LA 3.4)
TNL 27.3.2010 rv 38+6 tyttö 3650g, 49 cm. (LA 4.4.)
Ceci 1.4.2010 rv 37+3 tyttö 3910 g, 50 cm (LA 20.4) esikoinen
Alessia 4.4.2010 rv 39+5 tyttö 3 055 g, 48 cm (LA 6.4.) toinen (esikoinen 7/08)
lydia* 6.4.2010 rv 38+1 poika 3 120g, 48 cm, (LA 19.4.), toinen ( esikoinen 10/06)
*taffel* 7.4.2010 rv 39+2 tyttö 4090g, 55cm (LA 12.4.) esikoinen
tytönäippä 8.4.2010 rv 41+1 tyttö 3535g, 52cm (LA 31.3.) (esikoinen 6/08)
Kyltsi76 9.4.2010 rv 39+3 tyttö 3300g, 49 cm (LA 13.4.) (esikoinen 12/05)
Leeloo 9.4.2010 rv 37+4 tyttö 2800g, 48 cm (LA 26.4.) esikoinen
kiukkumöykky 14.4.2010 rv39+6 poika ?, ?, (LA 14.4.) esikoinen
Johnu 15.4.2010 rv 41+5 poika 3470g, 51 cm (LA 3.4.) esikoinen
Ilona79 16.4.2010 rv 40+5 tyttö 3400 g, 51 cm (LA 11.4.) (esikoinen 10/07)
Mity ..... rv ??? poika ?...., ? (LA 30.4.) esikoinen
Hertta1981 18.4.2010 rv 39+0 tyttö 3830g, 50cm (LA 25.4.) toinen (esikoinen 12/08)
Mamu82 24.4.2010 rv 39+6 poika 3955g, 51cm (LA 25.4.) kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen
Kirjoittelen nyt miten synnytykseni sujui. Rinnat kertoo, että vauva herää kohta syömään - saa nähdä ehdinkö kaksin käsin kirjoittaa kaiken haluamani

. Ja turinaa kuuluu tuolta kopasta vauvan pöksystä... Melko yksityiskohtainen selostus kuitenkin tulossa...
Eli tosiaan kun viimeksi kirjottelin lauantaina 24.4., oli synnytys jo "käynnissä" - synnytys laskettiin alkaneeksi klo17 (ja viestin olin laittanut klo 17:51).

Supistukset oli tuossa vaiheessa jo sen verran tiukkoja, että oli melkein pakko liikkua niiden aikana. Väli oli kyllä vielä 3-10 minuuttia, mutta suht säännöllisesti supisteli kuitenkin. Sairaalalle kun päästiin, oli kohdunsuu auki vähemmän kuin esikoista ja kakkosta synnyttämään mennessä. Halusin kuitenkin mennä sinne näytille, koska "pelkäsin" että vauva syntyy niin nopeesti ettei ehditä sairaalaan - koska synnytyksen alkamisen merkit oli niin erilaisia kuin tyttöjen syntymässä, en niistä osannut yhtään päätellä mikä on "tilanne". Näin jälkeenpäin ajateltuna oltais voitu olla ihan rauhassa kotona vielä jokunen tunti ja mennä sitten vaan "ponnistamaan" - olisi ollut itselle vähän rennompaa vielä.
Kätilö, joka otti meidät vastaan synnärille, ei tainnut oikein uskoa, että synnytys on käynnissä. Sain kuitenkin päälleni sairaalavaatteet. Kohdunsuu oli synnärille mennessä klo 19 aikaan auki vain reilu 2 sormelle ja kaulaakin oli vielä jäljellä 1cm. Pääsin kuitenkin käyrälle, ja tietysti supistukset heikkeni ainakin omasta mielestäni just siinä käyrällä makoillessani - seistessä ne tuntui "parhaiten". (Nyt vauva heräsi, joten jatkan yhdellä kädellä kirjoittamista samalla, kun imetän...

) Käyrältä meidät ohjattiin synnyttäneiden vuodeosastolle "hautomo"-huoneeseen odottelemaan synnytyksen etenemistä (tai mahd. supistusten loppumista). Siellä mies oikaisi mukavasti sängylle telkkaria katsomaan ja mä pysyttelin pystyssä. Lantiota keinuttelin ja puhaltelin hoitopöytään nojaillen aina supistuksen tullen - n.3 minuutin välein suppari aina tulikin - ja lueskelin samalla. Aika rento meininki oli vielä. Klo 20.20 menin taas käyrälle ja kohdunsuu tsekattiin kätilöiden vaihtaessa vuoroa klo21.30: 3-4cm auki oli, joten edistystä tapahtui

. Käyrällä olo oli kyllä tukalaa, kun piti maata paikoillaan. Kätilö toi lämpöpakkauksen vatsalle käyrällä olon ajaksi, mutta mun piti ottaa se aina supistuksen tullen pois, kun tuli ikävä olo.

... Tässä vaiheessa supistukset vasta alkoi tuntua enemmän selänkin puolella.
Seuraavaksi menin suihkuun tavoitteena olla siellä ainakin puoli tuntia (kun olin lukenut, että vasta puolen tunnin suihkun tai kylvyn jälkeen kunnolla alkaa vapautua kehon endorfiineja). Ei tajuttu tässä vaiheessa pyytää, että ois päässyt synnytyssaliin... Siellä olisi ollut amme, mikä olisi ollut vielä suihkua "helpompi" tapa olla supistusten aikana. Mutta menin siis suihkuun, jossa seisoin suihkutellen vatsaa ja selkää sen mukaan missä supistus tuntui. Supistuksen tullen roikuin toisella kädellä suihkutangossa, kun siellä ei ollut mitään "kahvaa" seinässä, josta olis voinu pitää kiinni. Lantiota keinuttelin parhaani mukaan oikeastaan koko ajan, ja aaaaa-aaaa:ta lauloin supistusten aikana. Klo 22:30 kätilö tuli katsomaan tilanteen, ja melkein säikähti kun kohdunsuu oli auki 7-8 cm. Lähdettiin kiireenvilkkaa kerrosta alemmas synnytyssaliin, jossa kätilö alkoi laittaa tarvikkeita valmiiksi. Kuulemma kalvot puhkeaisi millä hetkellä hyvänsä ja vauva syntyisi. Nojailin synnytyssänkyyn odotellen, että kohdunsuu olisi kokonaan auki. Jossain vaiheessa laitettiin käyrä taas piirtymään. Sain onneksi olla seisoma-asennossa - pötköllään ei supistuksia olisi kyllä oikein kestänyt. Nyt keinuttelin lantiota ja yritin hengittää kunnolla samalla, kun lauloin aaa-aaa:ta supistusten aikaan. Mahdollisimman rentona yritin pitää itseni - kädet, kasvot, ym. Jossain vaiheessa mietin, että supistusten väli oli pidentynyt ja seuraavaa ehti melkein odottaa... Toisaalta, samaan aikaan alkoi supistuskipu olla jo niin kova, että kysyin ääneen, montakohan supistusta pitää vielä jaksaa ennen kuin alkaa ponnistuttaa. ...Tässä vaiheessa suunniteltiin myös ponnistusasentoa. Kätilö sattui olemaan polvivaivainen, joten jakkarasynnytystä ei voitu harkita, mutta sovittiin, että ponnistan sitten sängyllä konttausasennossa.
Klo23 aikaan kätilö katsoi taas kohdunsuun, joka oli lähes täysin auki - vain joku reuna vähän edessä. Kätilö sanoi, että kalvorakko oli niin iso, että vauva syntyy jos kalvot puhkaistaan. Niinpä annoin luvan puhkaista kalvot, ja sitä varten siirryin sängylle että saadaan "lammikko" talteen

. Lapsivesi oli vaalean vihreää, kun kalvot klo 23.15 puhkaistiin. Käännyin sängyllä (josta oli nostettu pääty "pystyyn") konttausasentoon odottamaan, että ponnistuttaisi. Jokunen supistus siinä meni rystyset valkoisina sängyn päädystä puristaen... Kun alkoi ponnistuttaa, kätilö pyysi mua kääntymään selälleen (puoli-istuvaan asentoon siis), ettei vauva saa vihreää lapsivettä suuhun ja nenään syntyessään. Klo 23.23 kohdunsuu oli 10cm auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan. Eipä tarvinnut ponnistaa kuin kerran, kun vauva syntyi klo 23.24.

Piti jopa jarrutella kesken ponnistamisen, ettei olisi liian nopeasti syntynyt. Ja vauvan hengitystiet imettiin varalta puhtaaksi heti, kun pää oli syntynyt... Pää oli aluksi sininen ilmeisesti vauhdikkaasta "sukelluksesta" johtuen, mutta pisteet kuitenkin 9-10-10. Pojan paino 3955g, pituus 51cm ja pipo 35cm (pituus ja pää mitattiin vasta 2. päivänä syntymästä). Repeämiä ei tullut. Ja, ihme kyllä, pukamiakaan ei tällä kertaa tullut.

Alapäässä ei tunnu nyt ollenkaan, että olisi just synnyttänyt. ...Istukka syntyi 6 minuuttia vauvan jälkeen, sitä varten pistettiin kyynärtaipeeseen varalta oksitosiinia (tai jotain vastaavaa supistelua aiheuttavaa), koska esikoisen synnytyksessä mulle tehtiin istukan käsinirrotus nukutuksessa ja siihen ei nyt haluttu "vahingossa" joutua. Synnytyksen kokonaiskesto oli aika tarkalleen sama kuin toisen lapseni, eli 6h30 min. (Kakkosen synnytyksessä nopeuttamassa oli kalvojen puhkaisu ja oksitosiinitippa.)
Olen todella iloinen siitä, että kätilöt kunnioittivat toivettani lääkkeettömästä synnytyksestä. Ja erityisen kiitollinen olen siitä, että kroppani "osasi" tuon homman niin ettei tarvinnut esim. vauhdittaa supistuksia, vaan synnytys edistyi. Synnytys olisi varmasti ollut aika erilainen, jos se olisi tapahtunut yöllä ja jos olisin ollut väsynyt jo valmiiksi. Nyt jaksoin ihan hyvin olla koko ajan jalkeilla, vasta just ennen ponnistusvaihetta alkoi tuntua että jalkapohjat on vähän väsyneet

. Rankkaahan se oli, mutta ei sellaista "tuskaa", ettei sitä olisi kestänyt... Näillä näkymin tämä oli viimeinen synnytykseni.
...Ekat pari yötä valvoin hormonihuuruissa. Vaikka vauva välillä nukkuikin, en vaan saanut unta. Nyt poika on 6 päivän ikäinen, ja on käytännössä syönyt ja nukkunut viimeiset 3 vuorokautta. Rinnat oli pinkeät ja kihelmöivät jätti-pamelat parin päivän ajan, tänään on ollut vähän helpompi olo. Maito nousi aika nopsaan - alle 2 vrk:n päästä pojan syntymästä - ja liivinsuojia saa vaihtaa usein.
...Nyt pidän kahvitauon... Kirjoitellaan! Mukava lukea teidän kuulumisia! Hauskaa Wappua!
-Mamu82 & Luukas 6 vrk
.