Natte joo, th sanoi siis siitä, että kun ei tiedä niiden lohien alkuperää/matkaa ja kauanko ne on siellä tiskissä lötköttänyt, niin ei kannattaisi edes itse graavata, mutta se olisi ok, että itse tai siis tietty se mies onkis kalan ja ja graavais. Mutta jos sitä kalatiskiltä kysyy, että onko tää tänään tänne tullut jne niin miksi sitä ei voisi käyttää?...
Namida onpas sulla kiree tilanne nyt... toivottavasti parisuhteessa helpottaa, mutta eikös sitä sanota, että toiset parit riitelevät kovastikin raskaus aikana, risteileehän sitä vaikka mitä ajatuksia ja varmaan miehen päässä myllää, ja miten hän kokee tän hetkisen työttömyyden kun pitäisi olla "perheen elättäjä"..voi olla itsetunnolle kolhaisu, ja kun tuntuu, että miesraasut ei osaa pukea ajatuksiaan edes sanoiksi..ei ainakaa meillä..: /
Ja varmaan on edessä sitten itkuvyöry kun synnytys on ohi, luulisin, näin olen kuullut.. ite olen jo nyt aika itkumaija, kun katon telkkaria ym, ja jos suutun jostain miehelle niin kyllähän se saa ihan suhteettomat puitteet se suuttuminen... osaan olla välillä aika hirvee...
Ehdottaisin kans tuota, että kattimatit eri huoneisiin odottaa uroksen leikkuuta! Vaikka tuskin ne kissanpojut ihan vinksin vonksin menis jos tekisivät keskenään kai se on eläinmaailmassa vähän eri juttu, mutta parempihan se olisi, että eivät tekis keskenään. Voiskohan sitä kysyä kunnalliselta, että suostuvatko leikkaa jo nyt ja maksat ensi kuussa? Kun syynä on se, että kohta saattaa olla ei toivottu kissakatras. Ja kaverilles voit haistattaa pitkät, että pitäs osata ennakoida... eihän tässä mitään voi ennakoida vaikka miten ennakois, aina voi tulla joku niin iso taloudellinen yllätys että siitä ei selvii vaikka ois säästöjäkin ja ainakin itse olen aina elänyt enemän tai vähemmän kädestä suuhun ja ihan tyytyväinen olen elämän laatuuni. Välillä on tiukempaa ja niinkuin sanoit, niin ensi kuussa pääsette kissan leikkaa, hyvä niin
Karen itse "valmistaudun" lukemalla kaikenlaisia synnytyskertomuksia, niin hyviä kuin sitten niitä rankempia, en todellakaan luo mitään kuvaa päähän miten sen pitäs mennä, vaan olen ajatellut, että kipua kestän siihen asti mihin kestän ja sitten kun tuntuu, etten enää kestä niin sitten droppia jos vaan on mahdollista. Kipuun ei ole kukaan kuollut, vaikka helvetillistä osaa varmasti olla, mutta en ole lähdössä kilpailemaan, että kuka kestää natuna kaikken pisimpään...
Ja noita luonnonmukaisen synnytyksen kivunlievityskeinoja eri sivuilta olen lukenut, koska niillä kuitenkin voi helpottaa omaa oloaan vaikkakin todellakin olen valmis turvautumaan kipulääkkeisiin.
Liikunta on ollu mulla pannassa koko raskauden ajan, osin omaa laiskuuttani ja alussa en jaksanut ja nyt onkin liikuntakielto päällä, mutta kävely pitäis nyt ottaa päivittäiseen ohjelmaan koska varmastihan oma kunto vaikuttaa sitten synnytyksessä jaksamiseen ja siitä toipumiseen..
Ja joogaahan kaiketi suositellaan hyvänä liikuntamuotona raskaalle.
Hyvää sunnuntaita
Toive ja 18, se on niinku poks!!
