Pakkaspäivää täältäkin!
Minä vietän viimeistä neljän päivän vapaasta ja kylläpä olenki saanut paljon aikaiseksi! Huomaan kyllä, että väsyn töissä fyysisesti tosi paljon ja kaksi eka vapaata meni taas ihan lepäillessä. Eilen ja tänään sitten olen siivoillut, pyykkäillyt, ulkoillut koirien kanssa jne. Vauvalle on pienimmät vaatteet pestyinä ja laskostettuina kaappiin.
Piti tehdä se vasta äitiysloman alettua, mutta en vaan malttanut odottaa.
Minäkin odotan vielä äitiyspakkausta. Tässä on ollut niin paljon arkipyhiä, että varmaan siksi vielä odotuttaa. Eiköhän tuo viimeistään ensiviikolla saavu.
Olo on muutoin ihan ok. Töissä selkä meinaa sanoa työsopimusta irti, mutta vapailla kun malttaa huilia, niin pärjää. Mulla olisi suuri halu jaksaa töissä äitiysloman alkuun asti, katsotaan miten käy. Nyt, kun joulunpyhien takia on ollut enemmän vapaita, ja etenkin arkivapaita, niin huomaan olon kohentuneen. Muutenkin, kun tämä raskaus on niin mahdottoman monen vuoden haave, osaa jotenkin ottaa rennommin vastaan ne ikävämmätkin oireet. Mutta, kyllä minä silti odotan huhtikuuta ihan hurjan malttamattomana. En niinkään siksi, etten jaksaisi olla raskaana, vaan jotta vauvan saisi syliin ja voisi oikeasti henkäistä, että kaikki meni hyvin. Jotenkin vieläkin on välillä sellainen epätodellinen olo, että saadaanko me ihan oikeasti vauva.
Minulla oli toinen sokerirasitus 29.12. ja niinhän siinä kävi, että vaikka paastoarvo olikin ok, niin kaksi muuta arvoa meni hieman yli rajojen. Sain siis samantien verensokerimittarin kotiin ja olen nyt päivittäin seurannut sokereita. Toistaiseksi kaikki mittaustulokset on olleet oikein hyviä. Stressaa ja harmittaa kyllä tämä raskausdiabetes, mutta oma vikapa tuo, kun olen päästänyt itseni lihomaan tämmöiseksi.
Painoa ei ole tässä raskaudessa vielä tullut, ja kovat ukaasit on sekä neuvolasta, että äitiyspolilta, ettei saa tullakaan. Tällä hetkellä on -1kg lähtöpainosta. Jouluna tuli syötyä aika huolettomasti, ja nyt olen sitten yrittänyt taas skarpata ihan tosissani. Mistään huolettomasta raskausajasta ei siis voi puhua, kun koko ajan pitää miettiä mitä saa syödä ja mitä ei
Tuota sormien puutumista kuulostaa olevan monella, ja niinpä tuo vaan mullakin alkoi kiusaamaan moinen vaiva. Öisin herään useita kertoja siihen, että toisen käden sormet särkee ja on puuduksissa. Mulla on kyllä hartiatkin tosi jumissa, ei varmaan auta asiaa.. Muuten ei mitään isoja vaivoja ole. Välillä tuntuu ilkeältä tuolla jossain kohdunsuulla, aivan kuin sukkapuikoilla tökittäisiin. Silloin on pakko henkästä syvään ja olla hetki paikallaan. Menee onneksi noin ohi. Vauva liikkuu hyvin, mikään mahdottoman vilkas tapaus tämä ei kuitenkaan ole. Potkii pääasiassa tuonne ihan alas, välillä kääntyy selkeästi pää alaspäin. Mulla on aiemmat vauvat asettuneet pää alaspäin jo hyvissä ajoin, viimeistään näillä viikoilla ja samaa toivoisin nytkin. Tuntuu vaan olevan tyypillä vielä aikalailla tilaa heittää kärrynpyörää.
Nimipohdinnat käy kuumina, vielä ei olla mitään päätöstä saatu aikaan. Toinen nimi alkaa olla suht varma, mutta eka ja kolmas ihan hakusessa vielä. Luulin jo, että keksittiin täydellinen eka nimi, mutta totesin sen sitten olevan tämän hetken suosituimpia, niin alkoi epäilyttää. Halutaan jokatapauksessa ihan tavallinen suomalainen nimi, eli harvinaisuuksia ei etsitäkään. Mutta ei sekään kiva ole, jos on sitten viisi kaimaa samalla luokalla!
Nyt taidan laittaa leivinuuniin tulen, niin säästyy sähköä. Nyt, kun saatiin viimein oikea talvi myös tänne etelään
T. Huhtihapsukkainen 26+3