Heippa taas ja kiitos uudesta pinosta Katjuska!
Esikoinen tartutti flunssan ja oonkin maannut puolikuolleena viime viikosta lähtien, vihdoin alkaa elämä voittamaan.
Tänään oli neuvolalääkärin tarkastus. Meidänhän täytyy nykyään tulla ajoissa ennen varattua aikaa, koska säästösyistä täytyy itse tutkia pissanäyte, ottaa verenpaine ja paino. Kaikki oli OK ja paino on TIPPUNUT 300g vaikka maha on räjähtänyt ihan yhtäkkiä. Kysyin lääkäriltä miten on mahdollista painon tippua kun oon lihonnut näin, hän tokas "Et sinä läski ole. Olet tosi hoikka, kohtu vaan tulee paremmin näkyviin kun odotat toista ja kohdunpohja on jo tässä navan kohdalla"
Luulin, että se on vielä paljon alempana.
Tosin onhan papukin jo n. 18cm pitkä!
Kohdunsuu mulla hyvin takana kallellaan niinkun kohtukin, mutta ylsi sen nakit sinne kuitenkin ja 3cm, tiukasti kiinni. Värkki kunnossa.
Sydänäänet oli viime kertaa vaikeampi kuunnella. Meno on niin hurja kaverilla. Lääkäri tuskaili "Mihin se taas meni!? Teillä tulee olemaan vaikeaa saada mittoja ultrassa."
Liikkeitä tuntuu siis hurjasti aamusta iltaan, napakoita potkuja olen jo tänä aamuna saanut useita ja lääkärikin sai tuta pari. Sai hän kuitenkin 140 sykkeeksi vaikka joutuikin jatkuvasti pyöritellä sauvaa mahan puolelta toiselle.
Hb:tä hän ei ottanut, mutta olosta päätellen se on noussut vähän. Koska mulla on tämä vatsa edelleen löysä niin aloin juomaan Floradixin kräuterblut-saft valmistetta, se imeytyy paljon paremmin kuin rautanapit ja saa muitakin hyviä lisiä.
Perhevalmennuksesta tai synnytysvalmennuksesta ei ole puhuttu, muistelisin että niitä ei uudelleensynnyttäjille tarjota täällä? Vaikka tarjottaisiin niin en mene, koska esikkoa odottaessa kävin ja tuskin mitään uutta tulisi.
Lemmikki löytyy, kissoille olen allerginen enkä niistä muutenkaan välitä mutta yksi koira, Tanskandoggi, on tällä hetkellä. Ennen lasta ollut paljonkin eri häkkieläimiä, käärme ym. Kesyrottia otin pitkästä aikaa keväällä, mutta esikoinen selvästi allerginen ja piti luopua joten enää ei muuta tule kuin korkeintaan akvaario. Tämä doggi tuli meille kun poika oli 8kk ikäinen ja ei mitään ongelmaa. Doggihan on yksi lapsirakkaimpia rotuja ja muutenkin niin rauhallisia, että en yhtään huolehdi miten tulevat toimeen vauvan kanssa. Mulla on ikäni aikana ollut 4koiraa ja vauvakuumeen myötä taas hauvavauvakuume nostaa päätään.
Joulua rakastan minäkin!!! Teen parhaillani ristipistona tuollaista tonttupussia joulukorteille. Jouluhan alunperin
EI ole kristillinen juhla vaan ihan keskitalven juhla ja siksi meilläkin sitä juhlitaan vaikka meistä kukaan ei koskaan ole kirkkoon kuulunut. Itseasiassa monikin juhla on ollut alkujaan ihan muuta kuin kristillinen. Mutta ei me niin pakanoita olla, että kyllä esim joululauluja rakastan kuunnella, Vesa-Matti Loirin Varpunen jouluaamuna on ihan suosikki.
Leivoin joulutorttujakin jo viime viikolla.
Tässä vielä aamulla herättyäni ottama kuva, 18+0 tänään. Ja tämän mahan kanssa lääkärikin vielä kutsuu mua hoikaksi