Onnea
Irith tytöstä!
Kiitos kaikille onnitteluista! Kyllä on ihan oikeastikin onnellinen olo
Kiitos hormoonien, onnenkyyneleet virtaa vähän väliä kun tuota pientä katselee tai edes ajattelee, on hää niin ihana
9.4. syntyi palstalla paljon vauvoja. Sama päivä oli ollut myös täällä Etelä-Karjalan keskussairaalassa vilkas päivä. Lauantaina syntyi 8 vauvaa ja seuraavana päivänä 6. Jotakin kertoo erittäin vilkkaasta viikonlopusta se että seuraavina kolmena päivänä syntyi vain vauva per päivä. Aika moni halusi liputuspäivän syntymäpäiväkseen
Synnytyskertomusta,
Sunnuntaina siivoilin lastenhuonetta ja sitten mies sai omalta osaltaan auttaa synnytyksen alkamista. Mitään tuntemuksia ei tullut. Harmitti kovasti kun mietin että varmaan viikon päästäkin olen mahallinen. Maanantaiaamuna luultavasti kuuden maissa tuntui viiltävää kipua alavatsassa. Nukahdin uudestaan, taas jonkin ajan kuluttua sama, mutta uneen uudestaan. Kun kolmanteen heräsin, aloin kellottamaan sen jonkun täällä mainostaman apin avulla klo 6.50. Supistuksia alkoi tulemaan 10-17 minuutin välein ja kestivät noin puolitoista minuuttia, yksi 3 minuutin supparikin näyttää olevan. Ajattelin että jes, nyt tää käynnistyy mutta taitaa edetä hitaasti kun välit on noin pitkät. Supistusten pitkä kesto kuitenkin sai ajatuksen että saattaa ollakin tosi edessä nopeasti. Miestä en enää laskenut töihin. Hänellä olisi noin 40 km työmatka. Suppareissa oli outoa se, että makuulla tulivat pitkällä välillä ja jos olin pystyssä, kävin vessassa, väli oli alle 4 minuuttia ja kesto alle minuutin. Vähän ennen kymmentä alkoi tehdä niin kipeää että sanoin miehelle että lähdetään synnärille, ainakin näytille. Kymmeneltä startattiin, pelkästään autoon siirtyminen oli tuskaa. Supistuksia tuli jatkuvasti. Automatkasta muistan vain välähdyksiä kun supisti koko ajan, mies jo pelkäsi ettei ehditä synnärille, hän hoki vain että olisi pitänyt lähteä aiemmin. Hän olisi halunnut hakea pyörätuolin parkkiksella mutta sanoin että mie tuun kun pystyn mutta mitään tuolia et lähe etsimään. 10.20 ollaan kävelty synnärin ovesta, jäin nojaamaan yhteen pöytään ja puuskuttamaan kun vastaan kävellyt lääkäri lähti etsimään kätilöä meille. Kätilö ohjasi saliin, pyysi riisumaan ja tarkasti tilanteen. Tajusin erittäin hyvin sanat, täysin auki! Ei kun ilokaasua kiskomaan. Olisin halunnut olla kyljellään, mutta kätilö käski kääntymään selälleen kun käyrä ei piirtynyt kunnolla. Olo oli todella epämukava ja kivulias. Pian tulikin ponnistuksen tarve. Isä sai käskyn laittaa happimaskin aina kun otin ilokaasun pois. Ensimmäinen ponnistus meni omasta mielestä harakoille. Kipu oli niin kovaa että olin jotenkin lamaantunut toimimaan oikein. Seuraavan sain kasattua itseni ajatuksella että kun nyt ponnistan kunnolla, saan tytön ulos ja kipu helpottaa. Seuraavilla kahdella ponnistuksella tyttö syntyi klo 10.59
Alapää tuntui repeävän kun pää syntyi, edellisessä synnytyksessä tytön pää tuli itsestään ilman miun ponnistamista. Jotenkin toivoin samaa nytkin, mutta hyvä näin. Verta menetin 700ml ja istukka oli kalkkinen ja repaleinen, mutta tyttö täysin kunnossa! 9-10-10 oli pisteet
Paino oli 3815g, pituus 50cm ja pää 34,5cm. Vauva oli ollut rinnalla jo jonkun aikaa kun aiemmin tavattu lääkäri tuli saliin, ilmeisesti auttamaan, ja tokaisi meidät nähtyään että "täällä ollaankin jo valmiita"
Kätilölle näytin kellotuksia ja laittoi synnytyksen alkaaman klo 7.50 ja kestoksi 3 tuntia 10 minuuttia, josta ponnistus oli 5 minuuttia. Mie niin ajattelin että olisi mennyt kauemmin kun edellisestä on jo 7,5 vuotta mutta samalla linjalla jatkettiin edellisten kanssa. Myöhemmin kävin hoitajan kanssa synnystä läpi. En tiedä mikä sen paperin nimi on, mutta siinä kerrotaan synnytyksen kulku. Huvitti kun oli kirjoitettu: "saapunut osastolle 10.20. ei pysty kävelemään suorana."
Salissa jouduttiinkin olemaan aika kauan kun vuodeosasto oli aivan täynnä. Illalla puoli kahdeksalta päästiin huoneeseen. Tyttö oli sairaalassa hyvin tyytyväinen elämäänsä, söi ja nukkui eikä narissut mistään. Eli olisin saanut levättyäkin mutta huonekavarin vauva oli kovin itkuinen. Lisäksi yötäpäivää täysin valaistu huone ja siellä jatkuvasti laukkaavat hoitajat tekivät nukkumisen vaikeaksi. Olisin halunnut jo tiistaina kotiin, mutta ei käynyt. Onneksi keskiviikkona päästiin, tosin vasta iltasella kun mies oli töissä, mutta ajatus omasta sängystä seuraaksi yöksi auttoi jaksamaan.
Ensimmäisenä yönä vauva tankkasi tiheään, viime yönä söi puoli yhdeltätoista, neljältä ja seiskalta. On edelleen todella tyytyväinen
Ja ennenkaikkea ihana
Itsellä on koko ajan nälkä. Nyt en välitä mistään ruokasuosituksista vaan syön paljon ja mitä vaan tekee mieli
Ja kyllä maito on nyt noussutkin. Sitä hoitajillekin sanoin, että kun pääsen kotiin ja omaan rauhaan, maito nousee, on aina ennenkin noussut. Heitä mietitytti kun tyttö ei pissannut tarpeeksi. Nyt tulee vaipat täyteen
Muu perhekin on aivan haltioissaan tytöstä
Anismo & pikku tyttö 5 päivää